Varoitus: osa ottamistani kuvista maaseudun koirista on hyvin surullisia ja jopa järkyttäviä.

Olette ehkä lukeneet lehtijutuista tai muuten kuulleet, että Espanjassa on pahoja käytäntöjä koirien pidon suhteen. On metsästyskauden päätteeksi pidettäviä vinttikoirien hirttäjäisiä ja hylkäämiskulttuuria. Se on karu kierre, joka alkaa siitä kun koiria syntyy. Niitä syntyy kun ihmiset tarkoituksellisesti teettävät niitä ja kun steriloimattomat hylätyt irtokoirat lisääntyvät. Irtokoirien pentuja tapetaan ja teetettyjä pentuja hankitaan harkitsemattomasti ja hylätään. Hylättyjä irtokoiria kerätään kunnallisiin tarhoihin, joissa koirat tapetaan kuukauden sisällä saapumisesta. Koiria hylätään Espanjassa niin paljon, että tappamistakin on sitten paljon.

Olin Espanjassa toissa talvena vain 8 kuukautta ja silti heti jouduin näkemään kaikenlaista yhden kilometrin säteellä syrjässä maaseudulla sijaistevasta vuokrakodistamme. Se pisti miettimään, miten suuri ongelma espanjalainen koirienpito kokonaisuudessaan on, kun ihan siinä lähelläkin pienellä alueella juoduin todistamaan koirien kaltoin kohtelua. Sama toistuu varmasti kylästä kylään. Tässä jutussa kerron mitä näin ja kuulin. En edes kirjoita kaikkia niitä ikäviä juttuja, joita kuulin muilta, jos en itse joutunut niitä asioita todistamaan.

Lyhyesti sanottuna maaseudulla pääongelma vaikuttaa olevan tosi holtiton tapa hankkia koiria, pitää niitä missä ja miten sattuu, koirien hylkääminen ja uusien koirien hankkiminen tuosta vain. Toisaalta koirat ovat omaisuutta, joka on aina kehuskeltava juttu, mutta tästä omaisuudesta ei pidetä huolta, siitä ollaan valmiita hankkiutumaan eroon tuosta vain ja uutta omaisuutta voi hankkia hetken mielijohteesta. Ja lisäksi on tietysti espanjalaiset metsästäjät, joiden touhu on ihan oma karmeuden lukunsa.

Metsästyskoirien vuokraamo kotimme lähellä

Puolen kilometrin päässä kotoamme sijaitsi paikka, jossa vuokrattiin metsästäjille koiria. Tämä käytäntö kuulostaa oudolta, että vuokrataan ennestään tuntematon koira metsästysreissulle. Kuulin, että näitä koiria katoaa reissuilla. Näiden koirien arvo ei ole iso, joten kadonneesta koirasta tuskin tarvitsee paljoa maksaa. Arvottomuus ei ole ihme, koska koirien pito vuokrauspaikassa oli ihan ala-arvoista. Kukaan ei asunut tarhan vieressä, vaan omistaja kävi haisevalla tarhalla autolla.

Metsästyspaikassa tietysti kasvatettiin koiria, eli uusia tuli aina tilalle. Koiria ei varmasti lääkitty tai loishäädetty, pihalla olevilla koirilla oli hirveästi punkkeja. Minua kummastutti, kun paikan ulkopuolella oli aina joitain koiria, näihin tutustuin kävelylenkeillä. Toiset olivat arempia ja toiset taas todella läheisyydenkipeitä. Osa saattoi olla metsästysreissuilla karanneita ja paikkaan takaisin jolkottaneita koiria. Osa oli sairaita ja siksi ne oli hylätty ulkopuolelle tai voihan olla, että ne oli yritetty dumpata kauemmaksi, mutta ne olivat osanneet tulla takaisin tarhalle. Osa oli varmaan ominaisuuksiltaan metsästykseen sopimattomia.

Huhti-toukokuussa nämä kaikki tarhan ulkopuolella oleilleet koirat katosivat.

Metsästyspaikan pitäjä tappoi koiriaan

Maaliskuussa löysin polun vierestä pusikoista koirien ruumiita, yhteensä kolme tai neljä. Nämä olivat noin sadan metrin päässä metsästyskoirien vuokrauspaikasta ja niillä oli metsästyspaikan leveät muoviset kaulapannat kaulassaan.

Kävin sitten kiertelemässä metsästyspaikan lähistöllä katsomassa, löytyisikö tuttuja paikan ulkopuolella elelleitä koiria kuolleina puskista. Löysin kaksi tai kolme ruumista lisää, mutta en onneksi tunnistanut niitä. Otin näistä kuvia varmuuden vuoksi, mutta vaikutti sitten siltä, etten ulkomaalaisena voisi näistä mitään raporttia tehdä esimerkiksi poliisille.

Omistaja ei siis edes viitsinyt kaivaa kuoppaa ja haudata koiria. On selvää, että nämä ruumiit ovat semmoinen asia, joista kunnan terveysviranomaistenkin pitäisi olla kiinnostunut.

Koirien hylkääminen

Pari kertaa tapasin kävelyillä todella laihoja irtokoiria, jotka olivat mahdollisesti metsästäjien tai muiden omistajien hylkäämiä, ja jotka juoksentelivat hukassa paikasta toiseen. Ajattelin, että koirat pitäisi ottaa kiinni ja viedä rescuetarhoille, mutta eivät ne ole mitään 24/7 auki olevia paikkoja, jonne voisi tuosta vain viedä löytämiänsä koiria, vaan niidenkin pitää valita sisään otettavat koirat valtavasta apua tarvitsevasta joukosta. Rescuetarhat ovat aina täysiä. Kunnallisissa tarhoissa koirat tapetaan, jos niitä ei kukaan sieltä hae, ja mieluummin annan koirien juosta vapaana kuin veisin niitä noihin kunnallisiin perreroihin.

Mielestäni Thaimaassa on hyvä systeemi, kun koiria ei systemaattisesti oteta kaduilta pois, vaan ne poimitaan steriloitaviksi ja rokotettaviksi ja sitten palautetaan kadulle. Espanjassa taas irtokoirat eivät käsittääkseni ole sallittuja. Eli kun ihmiset hylkäävät koiransa, se on yleensä niille tappotuomio.

Olen lukenut, että koiria jätetään auton kyydistä jonnekin kauas kotoa, jotta ne eivät löytäisi takaisin. Ihmisistä on myös kätevää jättää koirat edelliselle asunnolle muuton yhteydessä. Sitten koiria myös dumpataan sekä rescuetarhojen että tappotarhojen eteen, joskus ne heitetään niiden pihoille aitauksen yli.

Lyhyet kettingit ja piikkikaulapannat

Koirien pito lyhyissä kettingeissä pihoilla on kai aika tavallista. Juttelin antequeralaisen lemmikkitarvikeliikkeen omistajan kanssa ja hän oli poliisille raportoinut naapurin koirasta, joka oli metrin pituisen narun päässä. Poliisi oli sanonut, että jos naru on alle metrin pituinen, niin siihen tulee puuttua, mutta jos on metrin tai yli, niin kaikki ok. En tiedä perustuuko tämä mihinkään säädöksiin, jotka ovat eläinsuojelun osalta Espanjassa ihan vajavaiset.

Joskus koirilla saattoi olla aitaus, mutta ainakin osa aitauksen koirista oli lisäksi kiinni kettingin päässä. Saattaa olla, että aitaukset eivät pidätelleet koiria tai niiden ei haluttu pääsevän liikkumaan aidatulla pihalla.

Hyvin aidatun vuokrakotimme pihan perällä oli peltikattoinen röttelö koirille. Siellä oli pari metrin pituista kettinkiä ja metallinen piikkikuristuspantakin löytyi. Espanjassa taitaa puuttua lait tällaisille asioille. Suomessa on Eläinsuojeluasetuksella kielletty paitsi piikkipannan käyttö, niin myös koirien metalliset ja kuristavat kaulapannat on kielletty kytketyiltä koirilta Valtioneuvoston asetuksella.

Nämä pihamme koiranpitosysteemit olivat henkilön, joka toimi eri rotuisten koirien kasvattajana. Espanjassa koirien kasvattajien ”kennelit” saattavat sijaita taloissa ja tonteilla, joissa ei asu kukaan ihminen, vaan koirien luona käydään vain pistäytymässä. Sitä en tiedä, millaiset paperit tällaisten kasvattajien koirilla on. On tietysti toisenlaisiakin kasvattajia, mutta tämmöistäkin on.

Koiria dumpataan aitauksiin pois kotoa

Oli mysteeri, miksi ihmisillä ylipäätään oli koiria, kun niitä pidettiin aitauksissa paikoissa, joissa ihmiset eivät edes asuneet. Naapurustossa oli yksi talo, missä perhe kävi yleensä vain viikonloppuisin. Talon lähellä oli aitaus, jossa pidettiin koiria. Aluksi aitauksessa oli kolme ruskeaa koiraa ja pihalla hihnassa oli yksi hyvin aran oloinen isompi koira. Lisäksi talon takana näytti olevan pari koiraa lisää, niitä en päässyt koskaan lähempää näkemään. Yksi hyvin nuori koira kiipesi usein aitauksesta pois ja tuli moikkailemaan meidän koiria kävelyidemme aikana. Sitten tätä koiraa ei enää koskaan näkynyt. Myöhemmin aitaukseen ilmestyi kettingin päähän musta labbiksen näköinen koira. Kerran näin ihan pienen mustan pennun tuon koiran luona.

Toukokuussa nämä kaikki koirat katosivat, aitaus oli tyhjä. Ehkä näihin tyhjän pantteina olleiden koirien ruokintaan kyllästyttiin. Eihän tuossa koirien pidossa ollutkaan mitään järkeä, miksi ihmeessä nämä ihmiset hankkivat koiria?

Ihmisellä saattaa olla viljelyksiä jossain, missä hän ei itse asu, ja siellä saattaa olla irrallaan koiria, joita ruokitaan, mutta ei lääkitä, niiden annetaan lisääntyä holtittomasti ja pennut tapetaan. Nämä koirat ovat minun nähdäkseni hylättyjä katukoiria, mutta jostain saattaa pöllähtää ihminen, joka kuvittelee dumpatun vapaana liikkuvan koiran olevan hänen omaisuuttaan.

Jos koira sairastuu tai se katoaa, niin aina saa jostain uusia koiria. Edellisen koiran voi hylätä ja hankkia tilalle uuden. Niitä kun syntyy pilvin pimein.

Miksi ihmeessä nämä ihmiset olivat ottaneet nämä koirat? Oliko niitä saatu lahjaksi? Oliko hankittu lasten iloksi pikkupentu, dumpattu se sitten aitaukseen ja aina vain hankittu uusi pentu? Ajattelivatko ihmiset olevansa vastuullisia eläinten omistajia? Semmoistakin kuulin, että joillain ihmisillä mentaliteetti saattaisi olla se, että mikä vain näkyvä omaisuus on hienoa, oli se sitten autoja tai koiria – mitä ennemmän lukumääräisesti, sitä hienompaa.

Kaikessa näkyy, ettei koiriin haluta käyttää rahaa. Sääsuojat rakennetaan ylijäämätavarasta, kuten pelleistä, verkoista,tiilistä ja lankuista. Tuntuu käsittämättömältä, jos koirien määrää pidetään statussymbolina, mutta koirien röttelöiset aitaukset eivät ole noloja eikä koirien ilmiselvää laiminlyöntiä.

Alueella oli paljon punkkeja, eikä koirille tietenkään laiteta karkotetta punkkien ja muiden ötököiden varalta. Siispä koirat saavat hyönteisten välittämiä tauteja, saattavat alkaa oireilla ja lopulta kuollakin. Toisella pelastamistani naaraskoirista oli muistaakseni borrelioosi ja ehrlichia ja toisella muistaakseni anaplasmoosi ja ricketsia. Nämä saatiin toivottavasti hoidettua kokonaan pois doksisykliinikuurilla. Hietasääskien levittämää leishmaniaa ei onneksi ollut, eikä juuri tuolla alueella ole sydänmatoa.

Kaameinta on, että koirien annetaan lisääntyä ja pennut tapetaan ennemmin kuin vietäisiin koirat steriloitaviksi ja kastroitaviksi. Pelastin naapurin vajasta kaksi koiranpentua, jotka olisi tapettu seuraavana päivänä, ja etsin niille ja emolle uudet kodit.

Vapaana törttöilevät koirat ovat tietysti aina monenlaisessa vaarassa. Joulun aikaan kuulin oliivipellolta kimeää haukuntaa ja löysin pienen pentukoiran syvästä kuopasta. Sen alkuperäinen koti onneksi löytyi. Tai en tiedä onneksi, se taitaa elää juuri sellaisen maatilan pihalla, jossa kukaan ei asu vakituisesti.

Mitä asioille voi oikein tehdä?

Ulkomaiden eläinsuojeluongelma voivat tuntua kaukaisilta etenkin jos on itse asunut vain Suomessa. Monet ajattelevatkin, että pidetään huolta vain Suomen harvoista löytökoirista (tällä hetkellä Kodittomat.info -sivustolla on vain viisi kotia etsivää löytökoiraa). En kyllä tiedä, laittavatko näin ajattelevat oikeasti tikkuakaan ristiin Suomenkaan löytökoirien saati kissojen hyväksi, kunhan ajatuksen tasolla vain priorisoivat näin. En näe sillä olevan mitään väliä, mistä autettavat koirat ovat kotoisin, oli se sitten Suomi, Espanja tai Thaimaa.

Kirjoitin siitä, mitä hylkäyskulttuuri Espanjassa on. Mitä ihmettä voisin tehdä sen eteen, etteivät ihmiset toimisi niin? Voisinko vapaa-ajallani yrittää saada ihmisiltä lahjoituksia, jotta jokin yhdistys voisi palkata kouluvierailijan opettamaan lapsille vastuullista lemmikin omistajuutta? Kuka pystyisi vaikuttamaan oliivinviljelijöihin, joiden koirat lisääntyvät holtittomasti ja jotka aina vain tappavat pennut sen sijaan, että veisivät koiransa steriloitaviksi? Kuka saisi vakuutettua ihmiset siitä, ettei ole ok dumpata koiriaan aitaukseen jollekin maatilalle ja ettei koiraa saa pitää lyhyessä hihnassa? Kuka lopettaisi metsästyskoirien kertakäytön ja lahtaamisen?

Toinen minua askarruttava asia on, että saisiko kyläläiset tuomaan koiransa ilmaisille sterilointiklinikoille? Mistä niihin saataisiin rahat, tilat, välineet, lääkkeet ja lääkärit? Suuttuisivatko paikalliset eläinlääkärit?

Asennekasvatuksen ja steriloinnin lisäksi kolmas tapa auttaa on kodittomien koirien adoptointi. Se on kriisiapua, jossa autetaan eläinyksilöitä siinä vaiheessa kun vahinko on tapahtunut, eli kun paikalliset ihmiset eivät ole huolehtineet eläimistään, ovat antaneet niiden lisääntyä ja hylänneet koiria. Siinä vaiheessa ei voi enää tehdä muuta kuin joko etsiä uusi koti koiralle ulkomailta tai tappaa koira. Minusta tuntuu, että rescueadoptointia karsastavat ihmiset eivät tajua, että toinen vaihtoehto on tappaminen. Sitä tapahtuu Espanjassa jo ihan kauheasti, halutaanko sitä vielä lisää? Jokainen rescuetarhalla vapautuva paikka pelastaa uuden koiran tappamiselta.

Olen menossa taas talveksi Espanjaan ja työharjoitteluun koirien ja kissojen rescuetarhalle. Kirjoittelen sitten lisää siitä, mitä kaikkea tähän kuvioon sisältyy.

Tutustu espanjalaisiin adoptoitavissa oleviin koirien esimerkiksi Espanjan katukoirat ry:n sivuilla >>

Muita samantapaisia juttuja:

Emokoira ja pennut meillä Espanjassa (2020) >>

Rescuetoiminta on paljon muutakin hyvää kuin kotien antamista (2018) >>

Lista Aurinkorannikon rescuetarhoista (2021) >>