Suomen kesä on sääoloiltaan pettymyksiä täynnä, mutta ilmankin tätä seikkaa minua polttelisi jo kovasti lähtä seuraaville reissuille. Pari viime viikkoa olen kaavaillut elokuun viettämistä Intiassa. En ole käynyt Pohjois-Intiassa muualla kuin Delhissä ja noille alueille pitäisi mennä joskus muulloin kuin talvella. Minä kun en halua matkustaa ulkomaille palelemaan. Joulukuussa Delhissä on jo epämiellyttävän viileää ja ihmettelenkin sitä, miksi Lonely Planet neuvoo matkustamaan sinne marras-maaliskuussa.

Unelmieni reitti olisi Delhi – Varanasi – Agra – Jaipur – Pushkar – Udaipur  ja ehkä aavikkoinen Jaisalmerkin siihen päälle. Nämä kohteet ovat pyhiä tai palatsikaupunkeja ja niissä jokaisessa menisi ehkä vain kahdesta neljään päivään. Intialaiset kaupungit voivat olla tosi hektisiä ja pölyisiä paikkoja, joista tekee mieli lähteä etenemään. Pidän kyllä Mumbaista ja Delhistä, mutta neljä päivää niissäkin riittää.

Koska tuossa reitissä minulla ei menisi kuukautta, voisin lähteä myös joogahippien Rishikeshiin, sikhien Amritsariin ja  Kashmiriin Srinagariin, mikäli siellä ei nyt ole konfliktit päällä. Reissujen suunnittelussa tulee mielestäni pitää kunnolla väljyyttä eli suunnitella ehkä käyvänsä joissain paikoissa jos aika riittää ja jättää etukäteen tärkeiltäkin tuntuvia paikkoja seuraavaan kertaan, jos matkasta muutoin tulisi suorittamista. Luen joskus Pallontallaajien keskustelufoorumilta ensikertalaisten karmeita suunnitelmia reissuille, joissa ei käytännössä ehtisi kuin istua busseissa.

Mutta tuo unelmien reitti ei todennäköisesti toteutuisikaan elokuun aikaan unelmien matkana, koska useimmissa kohteissa on tuolloin pahimmat monsuunisateet. Ymmärtääkseni se tarkoittaa sitä, että voi sataa välillä tai koko ajan kuin saavista kaatamalla, eikä mikään kuivu sisätiloissakaan. Kuumuuden kestän, mutta sadekautta haluan välttää. Olen oppinut, että tammikuu ei ole hyvää aikaa matkustaa Balille eikä helmikuu Tongalle, ellei halua homehtua sateiseen tylsyyteen. Pitänee siis jättää Pohjois-Intian kierros johonkin toiseen kertaan, koska en haluaisi lähteä nyt pelkkään Kashmiriin, jossa olisi kuivaa.

Piti siis alkaa suunnitella jotain muuta. Koska keväällä olin viikkokaupalla meren rannoilla ja sukeltamassa, voisin nyt käydä sisämaan kohteissa. Bangkokiinhan minun aina tekee mieli. Sinne lentoja katsellessani vastaan tuli Hong Kongin kautta reititettyjä lentoja, mistä alkoi kehittyä idea kuukauden mittaisesta Hong Kongin ja Bangkokin kaupunkimatkasta. Molemmissa on tuolloin sateista, mutta tuollaisissa suurkaupungeissa se ei ehkä ole niin paha juttu kuin luontokohteissa ja rupuisemmissa olosuhteissa. Katsotaan tuleeko hankittua liput.