Päivitys 7.9.2025: juttu sisälsi kirjoitusta Kainuun suurpetokeskuksessa käymisestä, koska vielä vuonna 2012 en tajunnut, miten kamala paikka se on, että karhut ja muut eläimet eivät ole mitään pelastettuja orpoja tai vahingoittuneina löytyneitä eläimiä. Kaiken lisäksi sieltä on ilmennyt hirveää eläinten kohtelua ja laiminlyöntiä. Älkää menkö käymään! Poistin jutusta paikkaa koskevat kohdat.

En myöskään menisi käymään enää missään eläintarhassa, en Ranualla, Ähtärissä enkä Korkeasaaressa, ja tekisin nykyään isosti tutkimustyötä ulkomaillakin sen suhteen, onko joku paikka aito pelastuskeskus vai ei. Vaikka osa eläintarhojen eläimistä olisikin lajien säilyttämisen vuoksi niissä, on niidenkin kohdalla eläintarhoilla todella vääriä käytäntöjä. Eläinyksilöitä ei pidetä yksilöinä, vaan niitä tapetaan esimerkiksi tilanpuutteen vuoksi tai siksi että ne lisääntyvät liikaa eläintarhassa (esim. sudet). Älä tue eläintarhausta!

Tiivistän tämän nelisen päivää ja yötä kestäneen kotimaan matkan, jossa kiersimme Pohjois-Pohjanmaata ja Lappia hieman myös.

14.6.2012
Ajelimme matkailuautolla muutaman tunnin Pohjois-Savosta Kajaanin liepeille yöksi.

15.6.2012
Näkymät muuttuivat vaaramaisemiksi. Iloksemme huomasimme, että hyttyset eivät olleet vielä saavuttaneet näitä leveysasteita yhtä pahasti kuin Pohjois-Savoa.

16.6.2012
Kiertelimme Ranuan eläinpuistoa miettien, kuinka moni eläin on sinne ostettu jostain toisesta eläintarhasta, pyydetty luonnosta tai saatu loukkaantuneena tai muuten hoitoa tarvitsevana. Eläinpuisto oli turistien kannalta viihtyisästi metsään rakennettu, mutta luonnossa näillä eläimillä olisi tietysti paljon suuremmat elinalueet.

Jääkarhuja oli katsomassa ruokinta-ajan tienoilla ehkä pari sataa ihmistä. Ovathan ne ihmeellisiä otuksia. Toivoisin Ranuan eläinpuiston lähtevän ottamaan kantaa jääkarhujen puolesta muutenkin, kuin sanomalla niiden olevan vaarantuneita. Voisivat aloittaa vaikkapa vastustamalla arktista öljynporausta.

Ranualta oli lyhyt ajomatka Roveniemelle, jossa kävimme turhanaikaisen ja kaupallisen joulupukin pajakylän jälkeen Ounasvaaran laella, jonne kannattaa ajaa, kävellä tai mennä hissillä ihailemaan maisemia ja vähän kävelemään poluilla. Lisää Ranuan eläinpuistosta tästä, lisää tästä ja seuraavasta päivästä täällä.

17.6.2012
Arktikumin vuoksi jäimme Rovaniemelle yöksi, emmekä jatkaneet edellisenä iltana matkaa. Museo oli hyvin järjestetty, suosittelen. Museo oli auki sunnuntainakin.

Matkalla Tornioon pysähdyimme ihmettelemään hiidenkirnuja ja sitten jatkoimme rajalle, jossa muut menivät Haaparannan puolelle kauppaan minun jäädessä kaupungille koiran kanssa kävelemään.

Yöksi lähdimme kohti Kalajokea, jäimme Pattijoelle, jossa oli aivan tajuttomasti hyttysiä ja hyviä kävelypolkuja mäntymetsässä.

18.6.2012
Maisemat muuttuivat latteammiksi pohjalaislakeuksiksi. Lapset saivat matkalla Kalajoelle kauhistella auton ikkunasta ensimmäistä näkemäänsä turkistarhaa.

Kalajoen hiekkasärkät on hieno paikka, ainakin suomalaisittain erilainen näkymä. Aluksi rannalla kävellessä oli aika tuulista ja viileää, mutta iltapäivällä lämpeni niin, että lapset tarkenivat ainakin joten kuten Jukuparkin vesihuvipuistossa.

Ajelimme Kalajoelta latteaa tietä takaisin kohti mäkisempää Pohjois-Savoa Ylivieskan ja Kiuruveden tien kautta. Lisää päivästä täällä.

Kommentteja matkasta:
Voisin lähteä noille suunnille uudestaan viettäen matkalla pari viikkoa. Matkaan voisi sisältyä Karhunkierroksen patikoiminen ja sen lisälle voisi etsiä matkan varrelta mukavia päiväpatikkapolkuja. Kalajoella voisi myös viettää muutaman päivän hyvillä keleillä.

Hyttyset ovat karmea kotimaan kesämatkailun riesa epävarmojen ja kylmien säiden lisäksi. Asuntoautolla on luksusta päästä matkustamaan kylmän kostean telttailun sijaan, mutta kyllä telttailukin kelpaa ainakin jos metsään mennään.

Matkalla Kainuuseen karhuja katsomaan 14.-15.6
Ranuan eläinpuisto ja eläinten olot 15.6.
Matkailuautolla Rovaniemelle ja Tornioon 16.-17.6.
Vierailu Kalajoella 18.6.