Tiivistän tämän nelisen päivää ja yötä kestäneen kotimaan matkan, jossa kiersimme Pohjois-Pohjanmaata ja Lappia hieman myös.

14.6.2012
Ajelimme matkailuautolla muutaman tunnin Pohjois-Savosta Kajaanin liepeille yöksi.

15.6.2012
Näkymät muuttuivat vaaramaisemiksi. Iloksemme huomasimme, että hyttyset eivät olleet vielä saavuttaneet näitä leveysasteita yhtä pahasti kuin Pohjois-Savoa.

Kuusamon suurpetokeskuksessa pääsimme näkemään erityisesti karhuja, joille oppaat syöttivät viinirypäleitä, hunajaa ja vadelmia. Oli mielenkiintoista nähdä, miten karhu pystyy suipistamaan suunsa pienien marjojen ja hedelmien syömistä varten. Yksi karhu pystyi myös syömään paprikan siististi niin, että se jätti siemenalueen rouskimatta. Yksi karhu kerjäsi ruokaa työntämällä kielensä verkon läpi, kun toinen kokeli huulien törölleen laittamisen taktiikkaa. Näimme jättimäisen Juuso-karhunkin, jolla oli kovin kuuma lämpimänä päivänä.

Siellä oli myös kaunis punakettu, josta mietin, että onkohan Helsingin ketuilla luonnostaan ohuempi turkki. Ilveksistä opin sen, että vanhemmilla ilveksillä korvien tupsut lähes häviävät ja turkki vaalenee pilkkuineen. Emme käyneet Kuusamon kaupungissa asti, vaan ajoimme Ranualle eläinpuiston viereiselle leirintäalueelle yöksi.

Lisää päivästä täällä.

16.6.2012
Kiertelimme Ranuan eläinpuistoa miettien, kuinka moni eläin on sinne ostettu jostain toisesta eläintarhasta, pyydetty luonnosta tai saatu loukkaantuneena tai muuten hoitoa tarvitsevana. Eläinpuisto oli turistien kannalta viihtyisästi metsään rakennettu, mutta luonnossa näillä eläimillä olisi tietysti paljon suuremmat elinalueet.

Jääkarhuja oli katsomassa ruokinta-ajan tienoilla ehkä pari sataa ihmistä. Ovathan ne ihmeellisiä otuksia. Toivoisin Ranuan eläinpuiston lähtevän ottamaan kantaa jääkarhujen puolesta muutenkin, kuin sanomalla niiden olevan vaarantuneita. Voisivat aloittaa vaikkapa vastustamalla arktista öljynporausta.

Ranualta oli lyhyt ajomatka Roveniemelle, jossa kävimme turhanaikaisen ja kaupallisen joulupukin pajakylän jälkeen Ounasvaaran laella, jonne kannattaa ajaa, kävellä tai mennä hissillä ihailemaan maisemia ja vähän kävelemään poluilla. Lisää Ranuan eläinpuistosta tästä, lisää tästä ja seuraavasta päivästä täällä.

17.6.2012
Arktikumin vuoksi jäimme Rovaniemelle yöksi, emmekä jatkaneet edellisenä iltana matkaa. Museo oli hyvin järjestetty, suosittelen. Museo oli auki sunnuntainakin.

Matkalla Tornioon pysähdyimme ihmettelemään hiidenkirnuja ja sitten jatkoimme rajalle, jossa muut menivät Haaparannan puolelle kauppaan minun jäädessä kaupungille koiran kanssa kävelemään.

Yöksi lähdimme kohti Kalajokea, jäimme Pattijoelle, jossa oli aivan tajuttomasti hyttysiä ja hyviä kävelypolkuja mäntymetsässä.

18.6.2012
Maisemat muuttuivat latteammiksi pohjalaislakeuksiksi. Lapset saivat matkalla Kalajoelle kauhistella auton ikkunasta ensimmäistä näkemäänsä turkistarhaa.

Kalajoen hiekkasärkät on hieno paikka, ainakin suomalaisittain erilainen näkymä. Aluksi rannalla kävellessä oli aika tuulista ja viileää, mutta iltapäivällä lämpeni niin, että lapset tarkenivat ainakin joten kuten Jukuparkin vesihuvipuistossa.

Ajelimme Kalajoelta latteaa tietä takaisin kohti mäkisempää Pohjois-Savoa Ylivieskan ja Kiuruveden tien kautta. Lisää päivästä täällä.

Kommentteja matkasta:
Voisin lähteä noille suunnille uudestaan viettäen matkalla pari viikkoa. Matkaan voisi sisältyä Karhunkierroksen patikoiminen ja sen lisälle voisi etsiä matkan varrelta mukavia päiväpatikkapolkuja. Kalajoella voisi myös viettää muutaman päivän hyvillä keleillä.

Hyttyset ovat karmea kotimaan kesämatkailun riesa epävarmojen ja kylmien säiden lisäksi. Asuntoautolla on luksusta päästä matkustamaan kylmän kostean telttailun sijaan, mutta kyllä telttailukin kelpaa ainakin jos metsään mennään.

Matkalla Kainuuseen karhuja katsomaan 14.-15.6
Ranuan eläinpuisto ja eläinten olot 15.6.
Matkailuautolla Rovaniemelle ja Tornioon 16.-17.6.
Vierailu Kalajoella 18.6.