Vaikuttaa siltä, että Lontoon the alue sunnuntaisin on Spitalfields  ja Brick Lane. Tämä tuli oikeastaan vähän yllätyksenä. Ehkä edellisenä iltana tai samana aamuna katsoin, että voisi käydä nuo Spitalfieldsin markkinat katsomassa, kun en ole niillä käynyt ja niistä olen kuitenkin kuullut ekan kerran ainakin 10 vuotta sitten. Brick Lane paikannettiin kartalta siinä lähellä sijaitsevaksi. Siellä olen halunnut käydä luettuani vuosia sitten Monica Alin  kirjan, jolla on tuon kadun nimi.

Spitalfields on täynnä aika mielenkiintoisia kojuja, joissa on lähinnä vaatteita. Jotkut olivat jonkun nuoren suunnittelijan omia kojuja ja joissain myytiin keskenään samanlaisia tällä hetkellä kovassa huudossa olevia kolttuja. Tori oli sekoitus kauppakeskusta ja toria, koska siellä oli katos ja ympärillä oli joka päivä auki olevia kauppoja.

Brick Lanella on Maailma kylässä -festarit kerran viikossa, kun kadun varren hallirakennuksista löytyy hieno valikoima etnisiä ruokakojuja. Musiikki ja kansalaisjärjestöt kylläkin puuttuivat, mutta nuo ruokakojut olivat loistoylläri. Mutta me kun emme niistä etukäteen tienneet, niin ehdimme heti Brick Lanelle päästyämme käydä syömässä keskinkertaisessa bangladeshilaisravintolassa.

Brick Lanen eteläpäässä oli paljon bangladeshilaisia ravintoloita, mutta pohjoisemman pään ovat vallanneet vintageliikkeet. Sunnuntaisin katu on kävelykatu ja siellä vaelsi porukkaa ruuhkaksi asti. En tiennyt, että kadulla on nykyään tuommoiset hipsterimarkkinat intialais- ja bangladeshilaismenon sijaan.

Nuoruudessani mentiin aina vain Camden Townin markkinoille. Yritän ehtiä kyllä tälläkin reissulla käydä siellä, kun ainakin nettisivuilla ja matkaoppaassa väitetään siellä olevan kojut ja kaupat auki jokaisena päivänä. Siellä on tullut kierreltyä katselemassa kaikenlaista kivaa vaatetta ja tavaraa ja syötyä kasvisburgereita ja muuta sattumalta löytyneitä vegeruokia kojuista.