Kolusin vielä maanantaina Chinatownin tarjontaa, josko sieltä löytyisi mielenkiintoisia kiinalaistavaroita myyviä kauppoja. Ei löytynyt, mutta yhdestä ruokakaupasta tarttui mukaan lisää tofuja, tällä kertaa vartaissa olevia maustettuja paloja. Nämä pitäisi sitten saada mahdutettua matkatavaroihin.

Kävin kokeilemassa Mondon matkaoppaassa suositeltua Mr Kong -ravintolaa, jossa on erikseen kasvismenu  feikkilihoineen. Tilasin hapanimeläkastikkeessa olevia rapeita lehtevän tofun paloja. Tavallisimmin kiinalaisissa ravintoloissa tuon sijaan ihmisille syötetään kuolleen porsaan persepaloja. Tilasin myös paistettua riisiä, mutta näköjään mikään käytännön kokemus ei auta joka kerralla muistamaan sitä seikkaa, että siihen sekoitetaan usein kananmunaa. Jätin riisit syömättä ja sen tilaaminen ylipäätään oli hieman turhaa, koska tofun, paprikan ja sipulin kanssa ei ollut juuri ylimääräistä hapanimeläkastiketta riisin kanssa ryystettäväksi.

Kiinalaisen alkuruoan jälkeen tapasin matkakaverini ja hänen poikakaverinsa Covent Gardenissa.  Siellä voisi tietysti istua rauhassa ja katsoa katutaide- ja huumoriesityksiä, mutta jotenkin tämän Lontoon reissun tyyli on ollut ravata hulluna paikasta toiseen tai sitten istua vähän rauhassa ravintoloissa. Siirryimme eteläintialaiseen kasvisravintolaan Sagariin lounasta syömään. Sieltä sai erikseen suppeamman vegaanimenun, josta tilasin sipuliuttapamin, joita ei Suomesta saa.

Näköjään ainakin tuollaisissa paremmissa intialaisravintoloissa ikävä kyllä käytetään gheetä eli kirkastettua voita. Yleensä toimin intialaisissa ja nepalilaisissa ravintoloissa niin, että tilatessani ruokaa pyydän sen ilman voita, kermaa tai muita maitotuotteita. Suomessa ehkä kuitenkin voisin toimia niin, että aloittaisin kysymällä, käyttävätkö he ruoissa voita tai gheetä. Intiassa tuon kysyminen heti alkuun ei johtaisi mihinkään järkevään lopputulokseen. Tarjoilija vain yrittäisi hetken kuumeisesti miettiä, miten vastaisi kysymykseen miellyttääkseen minua. Todennäköisesti hän vastaisi kyllä, vaikka ruoat olisivatkin öljyssä tehtyjä, koska hän saattaisi ajatella minun pitävän voin käyttöä hienomman ruoan merkkinä.

Jokaiseen Lontoon reissuun kuuluu Neal Streetin ja Neal´s Yardin katsastaminen. Ne vaikuttivat olevan entisellään, Neal´s Yardilla oli ehkä ennen sisäpihalla pari eri ravintolaa ja nyt kaikki pöydät olivat Neal´s Yard Salad Barin. Aukiolta rakennuksista löytyi myös pari muuta ravintolaa. Neal Streetiltä taas löytyy kasvisravintola Food for Thought. Neal´s Yardin idyllinen sisäpiha löytyy, kun kääntyy Neal Streetiltä yhdelle sen poikkikaduista lännen suuntaan ja kääntyy heti Neal Streetin suuntaiselle pikkukujalle. Joimme vain kahvit ja söin kookosmuffinssin.

Illalla tapasimme matkakaverini ystävää japanilaisessa grillissä eli yakitori-ravintola Binchossa Sohossa. Läheskään kaikki japanilainen ruoka kun ei ole sushia… Sieltä suuntasimme joen rantaan istuskelemaan.