Legendan mukaan joissain singaporelaisissa hotelleissa olisi kiellettyä tuoda tiloihin duriania. Joitain vuosia sitten Singaporessa en majapaikassamme mitään kieltoa nähnyt, mutta majoituimme niin rupuisessa paikassa, ettei siellä ehkä olisi edes välitetty. Mutta en nähnyt Singaporessa myöskään syljeskely- tai purukumikietokylttejäkään, joten ehkä se ei ole niin ahdasmielinen paikka kuin väitetään.

Ymmärrän kyllä, jos durianin hajua ei joka paikkaan haluta. Jos en tietäisi hajun lähdettä, niin ehkä se minunkin nenääni haisisi pilaantuneelle ruoalle. Perjantaina unohdin työpaikkani jääkaappiin durianostokseni ja menin viikonloppuna hakemaan sen pois sieltä, jotta ensimmäinen jääkaapin avaaja maanantai-aamuna ei heittäisi sitä pois.

Durian on ihanaa eikä mikään ole vastaavaa. Olin aiemminkin sitä joitain kertoja maistanut, mutta ihastuin siihen vuonna 2010 Balilla. Yhden temppelin kioskissa myytiin duriania ja sitten se oli menoa. Harmi vain kun kohdallemme ei sattunut duriania myyviä toreja ennen kuin vasta kuukauden päästä Sumatralla. Lake Toballa Samosirin saarella sitä myytiin sitten kasoittain. Oli makeaa pyöräillä Tuk Tukista Tomokiin durianostoksille. Paluumatkalla ohjaustangosta roikkuvat durianit raapivat jalkojani kovine ja terävine piikkeineen. Se oli sen herkun arvoista.

Viimeksi olin Bangkokissa juuri kun duriankausi oli siellä alkamassa. Hienon Siam Paragon -ostoskeskuksen ruokaosastolla oli monenmoisten muiden erikoisten hedelmien lisäksi kunnon duriantiski, jossa oli monia eri durianlajikkeita myynnissä. Harmi kun siellä ei ollut mahdollista maistella kaikkia ja samalla saada tietää, mistä lajikkeesta itse tykkäisin eniten. En viitsinyt ostaa kaikkia makuja mukaani, koska Siam Paragonin hinnat eivät olleet ihan normaalia thaitasoa. Ja osastolta löytyi kaikkea muutakin mieletöntä ruokaa ostettavaksi kasvisnakeista mangosteenimehuun.

Durian on hedelmäksi aika rasvapitoinen. Mutta herkkuna se vastaa mielestäni lähinnä jäätelön syömistä ja rasvaa siinä on saman verran kuin kevytjäätelöissä (noin 5g/100g). Durian maistuu parhaalle, kun se on pehmeää mössöä. Olen ostanut pakastettuja durianpaloja Hämeentien lempparikaupostani Vii Voanista ja Aseanic Tradingista. Niissä on myös ollut kokonaisia pakastettuja durianeja, mutta ne tulisivat tosi kalliiksi, kun iso osa niiden painosta on kuorta ja hedelmän siemeniä. Nuo pakastetut durianpalat eivät aina ole olleet parhaita mahdollisia, koska pehmeän mössön sijaan ne ovat yleensä osittain olleet semmoista kovempaa ja vähemmän makeaa hedelmälihaa.

Thaimaasta asti Suomeen tuodun pakastetun durianin syöminen tuntuu syntiselle ilmastovaikutustensa takia. Mutta monet suomalaiset syövät esimerkiksi kaloja, jotka on ensin pyydetty Pohjanmerestä, jossa monet kalalajit ovat vaarantuneet, ja sitten kalat on lennätetty Thaimaahan jalostettaviksi ja sitten tuotu takaisin Pohjolaan. Se on törkeää ja useimmat syövät kalaa tajuamatta ollenkaan mistä on kyse. Tällaisella touhulla kuuluisi olla kova hinta, ja siksi myös minusta on ok, että nuo pakastedurianini maksavat 6 euroa pakkaukselta. Kunpa vain hinta olisi semmoinen lentämisen kalleuden takia, mutta ei se ihan niin taida mennä, jos noita kalojakin on halvempi lennättää edestakaisin Thaimaahan.