Aiemmat ja nykyiset sukupolvet ovat nähneet hirveän vaivan siinä, että Suomesta saataisiin nykyisenlainen turvallinen ja jämptisti toimiva yhteiskunta. Silti odotan hingulla Bangkokiin pääsemistä, missä liikenne on kaaoksessa, ruokaa on esillä Suomea epähygieenisemmin ja antibiootteja ja muita lääkkeitä saa apteekeista ilman reseptiä.

Jotkut ovat sellaisia asioita, joista en uskaltaisi ottaa varsinaisesti poliittisesti kantaa, koska en oikeasti tiedä, mitä seurauksia kaiken höllentämisellä olisi (paitsi ravintoloiden lupa-asioiden höllentämisen suhteen voisin mennä vaikka barrikadeille). Että alkaisivatko ihmiset esim. napsia antibiootteja siihen malliin, että mikään ei kohta tepsisi bakteereihin ynnä muuta todellisesti vaarallista.

Mutta nautin ulkomailla kovasti sellaisesta elämänmausta, mikä Suomessa varsinkin talvisin puuttuu. Minusta olisi aivan mahtavaa mennä ovesta ulos kadulle, jossa olisi pari ruokakojua, vaatteita pyykkinaruilla ja ihmisiä skeittaamassa. Suomen ilmasto ja väkiluku vaikuttaa siihen, ettei meillä tällaista ole. Mutta on meillä kyllä järjestelmällisesti kaikenlaista elämistä rajoitettukin.

Helsingissä minua viimeisimmin suututtaa, että ympäristökeskus uhkaa keikkojen järjestäjä Live Nationia rikosilmoituksella siitä, ettei konsertit ole loppuneet klo 23 stadionilla. Maailmantähdet kun eivät ole halunneet lopettaa soittamista silloin kun on neuvottu. Onko taas parin Töölön mummon valitukset katsottu tärkeämmiksi kuin kymmenien tuhansien konserteissa kävijöiden tyytyväisyys ja muiden, jotka ovat nauttineet Helsingissä olevista suurtapahtumista? Kunpa konsertit kuuluisivat minunkin kotiini asti.

Tänään meinasin kertakaikkiaan ratketa liitoksistani ja ostaa pelkän menolipun pois Suomesta, kun luin uutisen siitä, miten kutojamummot aiotaan häätää Malmin asemalta. Minun mielestä ulkomailla (tulee ekaksi mieleen Pietari ja Istanbul) on just kivaa, kun teiden alikulkukäytäviltä löytyy kaikenlaista pientä yrittäjää.

Kunpa Kampin metroasemallekin tulisi kutojamummoja ja afrikkalaisia korujenmyyjiä, niin voisin kylminä talviaamuina töihin mennessäni tuntea, ettei tämä kaupunki ole pakkasesta huolimatta vielä ihan kuollut.

Helsingin rakennusvirastossakin on jotain tosi mätää. Sen toiminta on sellaista, johon pitäisi varmasti kunnolla perehtyä. Mutta aina kun luen rakennusviraston tekemistä idioottimaisuuksista, hikeennyn, menen tolaltani ja tekisi mieli vain huutaa! Onneksi mm. Esa Mäkinen ja Ville Seuri ovat tutkineet Hesarin jutussaan, mitä kaikkea rakennusvirasto on jo ehtinyt kieltää.

Toivottavasti huomenna Helsingin kaupunginvaltuustoon valittavat päättäjät laittaisivat ympäristökeskuksen ja rakennusviraston aisoihin!

Kirjoituksia samoista aiheista:
Baana on kiva kävelykatu
Anna olla haittaamatta
Ravintolapäivän antimia 19.8.2012