Iso syy, miksi kaipaan niin kovasti reissun päälle, on Suomen talvi. Ulkona on kyllä ihan nättiä, kun puissa on lunta eikä pakkanen koko ajan mene nollaan räntäsateineen. Mutta se kylmyys.

Minulla on tällä hetkellä sisällä päälläni sukat, villasukat, pitkät kalsarit, toppahousut, pitkähihainen pusero, iso huppari ja pipo. Eli ollessani puutalossa käymässä voi vetoisuudesta sisätiloissa selvitä näin. Mutta ei minusta ole kiva olla tällaisissa tönkkövaatteissa. Selkä jumittuu ja niin edelleen. Ja suihkusta poistuminen on inhottavaa ja samoin sängystä nouseminen viileään ilmaan.

Ulkona mikään pukeutuminen ei auta siihen, että naama jäätyy. Varsinkin Helsingin tuulet ovat pahoja. Sainkin juuri kommandopipon lahjaksi ja sitä pitäisi vähän tuunata käyttökelpoiseksi. Ei ole yhtään kivaa joutua kulkemaan sellainen päässä.

Kävelen yleensä melko nopeasti ja siksi pitäisikin valita, että paleleeko ensimmäiset kymmenen minuuttia vai hikoileeko siitä seuraavat minuutit. Paitsi usein kelit ovat sellaiset, että vauhtini hidastuu mummokävelyksi, koska pitää varoa liukastumista. Siihenkin pitäisi kai varustautua kenkien liukastumisesteillä.

Mutta menee vähän liian pitkälle, että pitää pukea hirveästi päälleen toppavaatteita, liukastumisesteitä ja tuntea olonsa tönkön epämiellyttäväksi. Joidenkin ihmisten mielestä on kai jotenkin piristävää kun vähän paleltaa. Tai ehkä he pakottautuvat ottamaan säät sellaisenaan, kun ei muutakaan voi. Vaikka me ulkoisesti näytämme samalta, niin kai me ihmiset ollaan hieman eri kemikaaleista sekoiteltuja. Elimistöt kestävät eri tavoin kylmää ja kuumaa. Jos joku pitää minua hemmoteltuna, kun en kestä kylmää, niin yhtälailla minä pitäisin ankeana sitä, joka ei nauti yli +30 kuumuudessa hikoilusta.

Sitten vielä pimeys, aivan liikaa. Minunhan piti nyt olla Vietnamissa. Sinne meneminen olisi tietysti ollut upeaa, mutta nyt lomailen Suomessa. Tämä on kyllä hienoa, että voi viettää talvihorrosta ja olla poistumatta sisätiloista muuta kuin koiran kanssa ulos (joka ei myöskään halua olla ulkona) ja kauppaan. Mieluummin jään kaikesta paitsi kuin menisin tuonne huvikseni taivaltamaan.

On ihan oikein, jos jossain päin maailmaa ihmetellään, miten täällä jatketaan elämää normaalisti töissä ja koulussa käyden, vaikka ulkona on metri lunta ja yli -10 astetta pakkasta. Täällä pitäisi vähän hellittää menoa. Mutta koska niin ei taida käydä, pitää yrittää lähteä muualle.