Tein parin päivän retken Turkin Kappadokiaan ollessani Istanbulissa uuden vuoden aikaan 2010–2011. Monille Turkki on lämmin rantakohde, mutta tuolla mentiin talvitakissa pipo päässä. Uuden vuoden illan vietin ürgüpiläisen hotellin sängyssä ulkovaatteet päällä.

Koska Istanbul oli päällisin puolin nähty muutamassa päivässä, ostin kahden päivän retken Kappadokiaan, koska halusin päästä näkemään ihmeellisiä maisemia. Kaikille, joilla on hieman enemmän aikaa, suosittelen omatoimimatkaa, jolloin itse hankitaan bussimatkat Göremeen tai Ürgüpiin, majoitus vaikkapa netistä tai paikan päältä ja kyydit joltain paikalliskuskilta nähtävyyksille.

Mutta jos en olisi ottanut pakettia, en olisi ehtinyt yöbussimatkoiltani säätää itseäni heti sen aamun kierroksille, ellen sitten olisi hankkinut omaa kuskia. Tein sinne pikapyrähdyksen, mutta halvemmaksikin tulisi järjestää vierailunsa itse.

Olin lähtenyt matkoille pelkkä Istanbulin matkaopaskirja mukanani. Olin siis Kappadokian suhteen pallo hukassa. Tiesin vain, että siellä on jänniä kivimuodostelmia ja hienoja maisemia. Mutta en tiennyt yhtään, millaista seutua se on. Ajattelin, että se on ehkä kuivaa asumatonta autiomaata, jossa ei majapaikkani lisäksi ole oikein mitään. Kuvittelin majoittuvani kallioon hakatussa hotellissa pimeyden keskellä, jonne pääsee vain turistikyydeillä, koska siellä ei asu kukaan.

Kappadokiassa on kuitenkin kyliä ja pieniä kaupunkeja, joiden asukkaiden tarvitsee päästä tavalliseen tapaan liikkumaan paikasta toiseen julkisilla kulkuvälineillä. Ihan tavallinen reittibussi oli minunkin yöbussini Istanbulista. Bussia piti aamulla vaihtaa jollain paikkakunnalla ja sitten kerran vielä vaihtaa autokyytiin perille Ürgüpiin. Olisi ollut ihan hyödyllistä, kun olisi ollut Turkista kertova opaskirja, en tykkää olla noin tietämätön jonnekin paikalle tullessani.

Liikuin kahden päivän ajan turistien pikkubussilla paikasta toiseen. Olin tyytyväinen, koska hienot nähtävyydet ovat hajallaan. Paketti oli ihan hyvä ja kattava. Mutta mietin, kuinka hienoa olisi joskus lämpimään aikaan palata sinne ja liikkua polkupyörällä upeiden maisemien keskellä poissa turistiryhmän aikatauluista.

Kuvat puhuvat puolestaan, Kappadokiassa oli ihmeellistä. Siellä oli vieri vieressä tatin muotoisia korkeita kiviä, joiden huippu oli leveämpi kuin alla oleva ”jalka”. Näitä löytyi eri kohteista aina vähän toisistaan eri näköisinä. Sitten oli muuten vain ihmeellisiä kivimuodostelmia aakeilla alueilla ja aaltoilevia kalliota.

Ihmiset ovat asuttaneet Kappadokian kukkuloita, eli monissa paikoissa kallioon oli hakattu huoneita asumuksiksi, kouluiksi ja kappeleiksi. Näiden maanpäällisten luolien lisäksi oli kokonaisia maanalaisia kyliä tai kaupunkeja. Kävimme sellaisessakin ihmettelemässä näiden vainoja piileskelleiden vanhojen kristittyjen asuinkoloja.

Vietin yhden yön hotellissa, joka mainosti itseään luolahotelliksi. Osa hotellista on kallion sisässä, mutta lienee vain kalliimmat huoneet ovat osaksi tai kokonaan kallioseinäisiä. Minun huoneeni oli aika tavallinen. Retken ensimmäinen ja kolmas yö menivät yöbusseissa nukkuen.