Haluan leppoistaa entisestään suhtautumistani siihen, miten yöni matkatessa vietän tai vietänkö ollenkaan. Tämä on tullut mieleeni lukiessani juttuja Santeri ja Päivi Kannistosta, joilla on aina makuualustat mukanaan, ja jotka nukkuvat helposti yönsä missä vain aseman seinustalla. Olen myös lukenut Converting Vegetarians -blogia (sitä ei enää ole), jossa Heidi saattaa helposti valvoa öitä matkatessaan jonnekin.

Jonkun mielestä saatan olla jo melko leppoisa matkustaja, koska minulle ei ole tärkeää, että jonnekin saapuessani minulla olisi majapaikka varattuna. Parasta matkustamista mielestäni on se, kun matkustetaan vapaasti paikasta toiseen silloin kun lystää.

Se taas ei olisi niin kivaa, jos matkan aikataulu suunniteltaisiin etukäteen siten, ettei siitä voisi joustaa. Jos jonnekin haluaa jäädä pidemmäksi aikaa, niin sitten sinne voi jäädä ja jättää vaikka joku suunniteltu kohde pois, mikäli lähtöpäivä häämöttää. Olisi hölmöä jättää kiva paikka taakseen sen vuoksi, että olisi tehnyt majoitusvarauksen seuraavaan paikkaan.

Pahimmat turistikaudet ja paikat, joissa on niukasti halpaa majoitusta, ovat poikkeuksia. Hienointa matkaillessa on, kun voi luottaa, että jostain löytyy hyvin majapaikkoja, jotka ovat halpoja ja joissa on tilaa. Yleensä kun matkustan vaikka pelkästään Lontooseen, varaan paikan etukäteen netistä. Silloin tiedän pysyväni siellä ja halvimpien paikkojen löytäminen on helpointa netissä (toisin kuin Kaakkois-Aasiassa ja Intiassa).

Vaikka Lontoon Bayswaterilla on hirveästi majoitusta, ovat ne hieman hintavia paikkoja verrattuna dormeihin. Samoin jos varaan lennon jonnekin paljon etukäteen, varaan todennäköisesti myös majapaikan pariksi ekaksi yöksi, koska saapumispäivä ei tule muuttumaan. Parin ekan yön jälkeen voi halutessaan vaihtaa paikkaa.

En kuitenkaan muistaakseni ole viimeiseen kymmeneen tai viiteentoista vuoteen nukkunut taivasalla reissatessa. Olen maannut lattioilla vain lentokentillä ja laivoilla. Majapaikka on tullut hankittua, vaikka lähtö olisi viideltä aamulla. Tämä voisi olla asia, johon voisin säästääkseni suhtautua tulevaisuudessa toisin. Muuta estettä vaikkapa bussiaseman ulkopuolella yöpymiseen ei ole kuin mahdollinen kylmyys. Olen vilunarka ja jos minua paleltaa, niin äkkiä olen valmis maksamaan siitä ettei paleltaisi.

Olen huono valvomaan. Minusta on hurjaa, jos joku matkaisi jonnekin viikonlopuksi eikä nukkuisi silmäystäkään. En ole varmaan koskaan valvonut putkeen yötä ilman, että olisin seuraavana päivänä mennyt jo aamupäivällä nukkumaan. Huonosti nukuttuja öitä on kyllä ollut etenkin yskässä ja olen toisinaan yökukkuja hyvän kirjan tai leffan ääressä. Mutta pitäisi ehkä oppia suhtautumaan niin, että ihan hyvin voi valvoa jossain viiteen, jos kulkuväline lähtee aikaisin.

Vaan ah reilausmuistoja. Muistan nukkuneeni makuupussissa Kööpenhaminassa jalkapallokentän keskellä, koska pimeän aikaan tarvoimme etsimässä hostellia, jota ei löytynyt. Aukea kenttä tuntui turvallisemmalta kuin joku puska. Iso-Britanniassa saatoimme ottaa yöllä junan jonnekin ja tulla aamun ensimmäisellä junalla takaisin, jotta sai nukkua junassa.

Joskus tuli tuppauduttua vallattuihin taloihin. Toiset harrastavat ihan samanlaista majapaikkojen kyselemistä tuntemattomilta edelleenkin. Sitten tuli nukuttua jossain juna-aseman ulkopuolella Ranskan Calaisissa, koska busseja sieltä satamaan lähti vasta aamulla. Ja ei semmoiseen pitäisi liian vanha olla vieläkään, vaikkakin on viluinen ja väsyneempi.

Muu majoitusaiheinen reissujuttu:
Kokemuksia hostellidormeista