Aasiasta tulee taas kerran yksi ihana syötävä, edamamet eli nuoret soijapavun palot. Näitä myydään etenkin japanilaisissa ravintoloissa yksinkertaisena annoksena, jossa palkoja on keitetty suolatussa vedessä tai sitten suola vasta ripotellaan pehmenneiden palkojen päälle.

Yleensä yritän syödä palkoakin, laitan melkein koko pavun suuhun ja riivin. Kaikkea ei kuitenkaan voi syödä. Tuo on kivaa näperrettävää, samaan tapaan kuin pistaasipähkinät.

Soijapavut ja -tuotteet ovat yleensä valkoisia tai hiukan kellertäviä. Olen useasti liottanut kuivattuja valkoisia soijapapuja, keittänyt ne ja syönyt pavut. Siksi minua onkin ihmetyttänyt, miksi näiden palkojen sisältö on vihreää, samaan tapaan kuin härkäpavuilla ja pensaspavuilla. Nämä edamame-pavut ovat nuoria, loppuun kypsymättömiä soijapapuja. Varmaan on kuitenkin paljon eri lajikkeitakin nykyään, ovathan valkoiset keitettävät soijapavut niin pieniäkin ja erimallisia.

Edamameja voi ostaa pakasteena joistain aasialaisista kaupoista. Niistä saa myös palottomia edamameja eli pelkkiä papuja. Ovat tosi hyviä. Olisi kivaa, jos muitakin papuja saisi tällä tavalla tuoreena ostettua.

Laitan edamamen papuja salaatteihini samalla tavalla kuin muitakin papuja. Vaihtelua on kiva saada, maultaan ne kumminkin eroavat muista pavuista. Pakastetuotteiden tuoreuden huomaa verrattuna kuivattujen ja sen jälkeen liotettujen ja keitettyjen papujen makuun ja koostumkseen.