
Etenkin Goalla, Thaimaassa ja monissa reppureissauskohteissa on jännä ilmiö, miten kaikki turistit tuntuvat hankkivan mopon alleen. Kotimaassaan hyvin harvalla lienee on mopoa, skootteria tai moottoripyörää, mutta jostain syystä turistina skootterista tulee the menopeli.

Tämä johtunee tietysti siitä, että yleensä Aasiassa skootterit ovat yleisiä ajoneuvoja. Esimerkiksi Vietnamissa melkein kaikilla on skootteri ja niitä kuulemma on täynnä kadunvarret, aulat ja tiet. Parempi niin kuin että kaikilla olisi auto. Silloin olisi Aasia vielä pahemmassa pulassa ruuhkineen.

Miksi mopon eikä auton vuokraus?
Useammilla turisteilla päinvastoin on kotonaan ennemmin auto kuin mopo. Miksi he eivät reissuilla vuokraa turvallisempaa autoa kuin mopoa, jonka kanssa harva käyttää kypärää? Auton vuokraus on tietysti kalliimpaa ja reppureissuilla tingitään menoista.

Skoottereita paikoin tyrkytetään vuokralle, kadunkulmissa huudellaan ”Scooter? Scooter?”. Usein ärsyttää, kun vuokraajat teeskentelevät kerrassaan pöllämystyneitä, kun me vaan kävelemme tien vartta.
Varmaankin saatavuus ja muiden turistien esimerkki saa porukan ahkerasti mopoilemaan. Siinä myös saattaa tuntea itsensä sulautuvan paremmin paikallisten joukkoon, kun on samanlainen menopeli alla. Ehkä skootteri on autoa näppärämpikin Aasian liikenteessä ajaa ja parkkeerata. Ja kai semmoinen reteä olo tulee mopoillessa.
Ainakin Meksikossa ja Belizessä on eri turistimeininki kuin Aasiassa tässä asiassa, siellä vuokrataan auto. Ehkä autoilla mennään siellä pidempiä matkoja. Aasian kohteissa skootterilla mennään usein käymään viereisellä biitsillä, kaupassa tai missä lie. Onhan se niin, että jossain Thaimaan Koh Phanganin saarella olisi suureellista vuokrata auto, mutta mopo saattaa olla järkevä satsaus, jos jostain syystä joka päivä ajelee muutaman kilometrin. (Lue myös: Uusi-Seelanti matkailuautolla)
Polkupyörällä on ihana ajaa

Useampi turisti pyöräilee kotimaassaan ennemmin kuin mopoilee. Minua harmittaa, ettei näin tehdä myös matkoilla. Mopoilu lisää liikenneturvattomuutta kohteissa ja on epäekologista. Minulle riittäisi kaahaavat paikalliset, joukkoon ei tarvittaisi pimeällä ja joskus humalassa ajavia idioottituristeja, joita kaikki eivät tietysti ole.

En osaa ajaa mopoa. Kerran parkkipaikalla Langawilla kokeilin. Aluksi tuntui, että tämähän rullaa hyvin, kunnes unohdin missä on jarru ja missä kaasu, ja törmäsin reunuskiveen. Mieheni joutuukin minua tarakalla kuskaamaan, jos päätämme skootterin vuokrata. Mukavampi olisi kuulemma ajaa itsekseen.
Viimeksi Thaimaan Koh Taolla suunnittelimme menevämme käymään pohjoisessa hieman syrjässä olevalle Mango Bay -rannalle skootterilla. Tie oli huonokuntoinen ja se meni ylös ja alas mäkiä. Skootteri ei jaksanut viedä kyydissään kahta ylämäkeen ja minä sitten kävelin. Oli aivan mielettömän kuuma ja lopulta huomasin, että ei ollut kivaa, vaan tosi tuskaista, vaikka siinä saikin liikuntaa. Olisi ollut vielä lisää ylämäkiä edessä ja sitten vielä paluumatka.

Kuumuudessa on myös syy, miksi polkupyöräily ei ole aina kunnon vaihtoehto mopoilulle. Nyt Suomen talvessa tuntuu taas vaikealta uskoa, että eihän sitä nyt niin kuuma voi olla, ettei jaksa pyörällä viilettää, mutta niin se varsinkin keskipäivän aikaan meinaa joskus olla.
Aina ei ole myöskään ihan helppoa löytää polkupyöriä vuokrattavaksi. Mutta pyöräily on aivan mahtavaa silloin, kun saa polkea maalaismaisemissa ilman muuta liikennettä. Ja toisin kuin Suomen talvessa tai kylmässä sateessa, reissukohteissa on yleensä hyvät säät pyöräillä.
Taxi, taxi, madam?

Mopon, auton tai polkupyörän vuokraukselle ja kävelemiselle on tietysti vaihtoehtona julkinen liikenne ja kyydin ostaminen. Taksikyytejä kaupataan usein todella rasittavasti. Ihan kuin turistien tarkoitus olisi suhata paikasta toiseen mahdollisimman nopeasti, vaikka oikeasti ei ole mitään määränpäätä, sen kun vain kuljeskelee.
Mutta käytän kyllä Aasian halpoja taksi- ja riksapalveluita ahkerasti, jos busseja ei kulje tarpeeksi kätevästi tilanteeseen nähden tai ollenkaan. Usein liikenne on sellaista, että eipä tulisi mieleenkään lähteä sinne itse ajelemaan, aina ei edes pyörällä.
Lue myös:
Maailman menopelit
Uusi-Seelanti matkailuautolla ajoreitteineen

Pyöräily on kyllä niin paljon mukavampaa kuin mopoilu, mutta niinkuin sanoit, niin aina se ei tule kysymykseen, jos välimatkat on pitkiä ja ilmasto paahtavan kuuma. Toissatalven Aasian reissussa yritimme saada filareita vuokrattua, mutta ne harvat jotka löysimme, olivat kalliimpia kuin mopot!!! Esim. saaren kiertämiseen mopo on oiva kulkupeli, jos jaksaa kuunnella pärinää ja välillä hypätä kyydistä, kun mopo ei vedä ylämäkeä kaksi päällä. Itsekin olen joutunut kävelemään monesti, kun olin tarakalla ja tuli jyrkkä ylämäki.Ja onpa hassu sattuma!, minäkin olen nimittäin kokeillut skootteria ainoastaan Langkawilla, eikä sekään mennyt ihan putkeen 😉
Yritin etsiä blogistasi tuosta mopoilusta, koska muistan lukeeni jostain blogista jonkun harjoitelleen mopoilua vieläpä samalla nimenomaisella langkawilaisella parkkipaikalla kuin minäkin! Langkawi oli ihan mukavan tasainen muistaakseni. Mutta pitäisi ehkä Suomessa kunnon toppahaalareissa ja kypärissä harjoitella tuota puuhaa… Kunpa aasialaiset suosisivat enemmän polkupyöriä, mutta kai se on joku elintason osoittamisjuttu. Ei mitään järkeä, että polkupyörävuokra on jossain enemmän…