Kesällä aion suunnata pitkästä aikaa taas Eurooppaan. Muutama vuosi sitten vietin Itä-Euroopassa kuukauden matkailuautoillen ja sitä ennen olen tehnyt joitain autoreissuja ja reilejä. Eurooppa on tullut tutuksi, mutta se ei ole unelmieni matkakohde parista syystä:
– Kun Euroopassa on matkailua varten tarpeeksi lämmin, on Suomessakin potentiaalisesti siedettävät kelit
– Eurooppa on kallis. Kuukausi läntisessä Euroopassa voi maksaa helposti saman verran kuin kuukausi Thaimaassa lentoineen. Koska lämpö ja eksotiikka on minulle tärkeitä, unelmoin vain kaukomaista.
Euroopan etu on kuitenkin sen läheisyys. Olen kesäksi ottanut parin kuukauden palkattoman loman ja aion ennen juhannusta suunnata Hollannin ja Belgian suunnalle. Mutta sitten koko loppukesä saakin jäädä suunnitelmiltaan auki. Euroopasta on helppo tulla takaisin ihan milloin siltä tuntuu. Ja voi vaikka tulla käymään Suomessa ja lähteä sitten uudelle kierrokselle.
Italia on nyt kuitenkin alkanut kiehtoa. Olen halunnut päästä roomalaiseen espressobaariin sen jälkeen, kun katsoin leffan Eat, pray, love. Kirjoitinkin jo aiemmin, miten en nuorempana osannut samalla tavalla arvostaa ihmisten tarkkailua. Nyt haluan päästä kyyläämään, ovatko italialaiset niin hulluja kuin sanotaan.
Olisi hienoa päästä syömään hyvää italialaista ruokaa, mutta pahoin pelkään, että vegaanin ei ole Italiassa helppo saada ravintoloissa kunnollista ruokaa. Minä vieläpä terveyssyistä vältän viljojen syömistä, mutta Italiassa varmaan repäisisin ja söisin pasta pomodoroa ja pitsaa ilman juustoa. (Kirjoitin aiheesta Vegan Backpacker -blogin esittelyssä, jossa oli neuvoja vegaanisen pitsan tilaamisesta Italiassa.)
Euroopan kalleuden takia pitää kuitenkin ottaa tarkemmin selvää, että pääseekö Italiassa liikkumaan julkisilla. Aasiassa voi aina ottaa halvan pirssin, jos jonnekin ei meinaa muutoin päästä. Euroopassa semmoinen tullee liian kalliiksi, kun jo junaliputkin ovat hintavia. Haluaisin päästä luontokohteisiin ja Gardajärvelle, mutta vielä ei ole mitään hajua, vaativatko monet kohteet omaa autoa tai taksia. Onneksi on Lonely Planet, jossa vinkit ovat yleensä budjettimatkailijan näkökulmaan tehtyjä. Kirjastoon siis taas.
reissaustajaruokaa.com 
Gardalla pääsi kulkemaan hyvin bussilla. Minulla oli pari linkkiä tallella vuoden 2011 reissultani:
http://www.lagodigardamagazine.com/bus-garda-lake.aspx
Click to access Aptv%20Linie%2062-64.pdf
Hieno homma, kiitos! Hyvä että bussit kulkee. Oon vähä kattonut joitain italialaisia turistisivuja, ja ovat olleet aika sietämättömän näköisiä. Sekavia – ehkä kuten italialaisetkin? 🙂
Jep 😉 Olen lukenut jostain, että monet bussiyhtiöt saattaa olla mafian alaisia Etelä-Italiassa ja sentakia on paras suosia junaa….Mutta nämä bussit varmaan ajelee ihan puhtailla papereilla ja Gardalla ainut mahis, kun ei juna kulje!