Napolin alueen tulivuoritoiminta ei rajoitu Vesuviukseen. Napolin länsipuolella sijaitsee Campi Flegrein alue, jossa on edelleen höyryäviä aukkoja eli fumaroleja vanhoissa kraattereissa. Ne eivät ole vuoria, vaan kraatterikenttiä, joissa maa suhisee ja liikkuu siellä siten, ettei päälle voi rakentaa asutusta. Hyvä niin, jotta sinne pääsee ihmettelemään maapallon sisältä tulevia terveisiä.

Alue ei ole mitenkään hirveän hyvin mainostettu, enkä meinannut saada selvää onko siellä mitään katsomista tai jotain tiettyä paikkaa mihin suunnistaa. Lopulta poimin matkaopaskirjastani sanan Solfatara ja sitä googlaamalla selvisi, että se sijaitsee Pozzuolin kylässä. Sinne pääsee Napolin Central / Garibaldi -asemalta lähijunalla Pozzuoli-Solfatara -asemalle.

Pozzuolin asemalta oli joten kuten ohjeistettu Solfataraan ja sinne sitten löysimme. Sisäänpääsyportti kulkee hauskasti talon lävitse. Aivan kraatterin kupeessa on leirintäalue, ja vaikuttaa siltä, että joku suku omistaa Solfataran kraatterin maa-alat. Sitä omaisuutta ei voi oikein muuten hyödyntää, kuin keräämällä kävijöiltä pääsymaksua ja käyttämällä maan kuumuutta hyväksi esim. veden lämmittämiseen.

En tiedä, miten monipuolisesti tulivuorta hyödyntävät. Ainakin leirintäalueelta löytyi höyryinen sauna, johon kuumuus ja kosteus johdettiin putkitse maasta suoraan. Sauna- ja tulivuori-intoilijoiden kannattaa ihmeessä majoittua tuolle leirintäalueelle. Oleilin saunassa ihan vain vaatteet päällä ja ulos tullessa ulkoilman helteet eivät vähään aikaan tuntuneet missään.

Solfataraan vievä polku tuo ensin kentälle eli kraatterille, jonka vaaleus häikäisee. Kentällä pulputtaa mutalammikko ja siitä vähän eteenpäin löytyy kaksi isompaa rikkikaasujen oranssiksi värjäämää höyryävää kivikasaa. Näistä fumaroleista tuli ulos lähemmäs +100-asteista höyryä. Koska olen jonkin sortin tulivuorifani, tuottaa rikinkatku minulle mukavia hajumuistoja aiemmilta matkoilta.

Solfataraa ei oltu tuotteistettu niin, että siellä olisi joku ollut höyryttelemässä ruokaa muutamille turisteille. Uudessa-Seelanissa yhdessä puistossa kypsennettiin maissia kuplivassa vesikuopassa ja Japanin Hakonessa myyntiartikkeli taisi olla kananmunat.

Oranssien kivikasojen luona ei olisi voinut käpötellä paljain jaloin, koska maassa pihisi siellä sun täällä pienistä rei`istä kuumaa höyryä. Kentän laidalla oli kaksi katosta, jotka toimivat hikimajoina. Opastaulun mukaan ne ovat ennen olleet tosikäytössä, kun sinne on saavuttu parantavina pidettyjen rikkihöyryjen takia hikoamaan. Höyryjä on pidetty terveellisinä, mutta minulle ei ole vielä selvinnyt, miksi nämä höyryt voisivat tehdä hyvää, kun rikkidioksidi kerran on syövyttävää ja ärsyttävää. Japanin Hakonessahan varoiteltiin kovasti vaarallisista vulkaanisista höyryistä. Solfatarassa ja Indonesiassa taas hengittelin höyryjä vapautuneesti.

Olisin mielelläni mennyt Uuden-Seelannin, Japanin ja Indonesian kokemuksieni mukaan kylpemään vesissä, jotka ovat jäähtynyttä vulkaanisen toiminnan kuumentamaa vettä. Vaikutti kuitenkin, että tarjonta Italiassa mantereella ja Ischian saarella olisi vähän hienompaa spa-resort-tasoa. Ehkä netistä olisi löytynyt halvempaakin kansanuimala-tyyppistä ratkaisuakin, mutta ei sitä aina jaksa etsiä niin pitkään tietoa etenkään reissun päällä.

Kävelimme Pozzuolissa tämän jälkeen ristiin rastiin. Italian asteikolla se ei ole mikään erityisen hieno kylä, mutta jos paikka sijaitsee meren rannalla ja rinteessä, jolloin rakennuksia löytyy eri tasoilta ja tiet kiemurtelevat, ei paikka mikään ankeakaan pysty olemaan. Solfatara ja Pozzuoli tuskin ovat kenellekään syy suunnata tuonne päin maailmaa, mutta ne toimivat ihan hyvänä päiväohjelmana sinne matkaaville. Solfatara ikään kuin täydentää käyntiä Vesuviuksella, joka ei parin satunnaisen höyryvanansa kanssa anna ihan kunnon vaikutelmaa tuliperäisestä maasta.

Takaisin Napoliin palasimme Pozzuoli-asemalta, joka ei ollutkaan samaa linjaa kuin se millä menimme sinne. Tämän päätepysäkki oli Napolissa kauempana asemalta.

Reissun muut jutut >>

Muut juttuni tulivuorista ja vulkaanisista maisemista:
Vesuviuksella pääsee patikoimaan vain pätkän >>
Alas Fujivuoren rinnettä >>
Tongariro Crossing on suosituin päiväreitti Uudessa-Seelannissa >>

fafa