
Khao San Roadin eli KSR:n seutu on kaksijakoista. Iltaisin sitä pidetään Banglamphun vilkkaan iltaelämän keskuksena, mutta muutoin seutu on Bangkokin kaupalliseen keskustaan verrattuna rauhallista ja hidasta, vaikka yhtä aikaa siellä onkin paljon ruokakojuja, ahtaita katuja ja ihmisiä enemmän liikkeellä kuin missään samankokoisilla kaduilla Helsingissä. Jos Silomilla ja Sukhumvitillä Bangkok on moderni metropoli korkeine rakennuksineen ja toimistotyöläisineen, niin Banglamphun sivukujilla muutaman korttelin päässä KSR:stä paikalliset viettävät hidasta hengailuelämää. Siitä minä pidän, kuten toisaalta modernista citypuolestakin Bangkokissa.

KSR:llä näyttää nykyään olevan niin paljon kauppoja ja hotelliauloja, että viereinen Soi Rambutri on vilkkaampi ravintolakatu. Toki KSR tulvii kävelijöitä ja katselijoita, mutta kapeampi ja vehreämpi Rambutri on täyttynyt ravintoloista kadulle levittäytyvine pöytineen.
Pidän tästä turistisesta alueesta, koska siellä on pienellä alueella vieri vieressä ravintoloita, joiden ensimmäinen kerros on kadulle avoin ja joiden pöydistä on mukava katsella ohikulkijoita. Pidän yleensä enemmän sellaisista kuin sisällä umpiossa olevista rauhallisista ravintoloista.

Alueella riittää myös hedelmä- ja nuudelikärryjä, joten ruokaa piisaa joka puolella. Ainakin iltaisin pad thai -nuudelit joutuu hotkaisemaan seisten, koska tienpientareet ovat silloin täynnä ravintolapöytiä, myyntikojuja ja jalkahierontapaikkojen tuoleja. Minä maksan yleensä mieluusti hieman enemmän syömällä ravintolassa, jotta voisin tunnin ajan istuskella rauhassa katselemassa samalla katumenoa.
Banglamphussa ei BTS eli Skytrain varjosta eivätkä kiiltävät tavaratalot täytä maisemaa. Jos jotakuta on KSR ärsyttänyt resuisen rastapäämeiningin takia, niin kannattaa käydä siellä uudestaan: alue on muuttunut. Turistit siellä ovat edelleen keskimääräistä nuorempaa, mutta KSR:ää ja Rambutria illalla tallustaessa eivät vastaantulijat näytä tavallista kummemmalta. Alue on keskiluokkaistunut (jos nyt reppureissaajatkaan koskaan muuta ovat olleetkaan). Joidenkin mielestä se on varmaan suuri harmi, minä viihdyn edelleen. Bangkok on äkkiseltään niin eri juttu kuin Helsinki, joten voi olla ihan hyvä ensin rauhoittua Banglamphussa helpon turistielämän keskellä. Ja vanhat tutut puuhelmiketjuiset rastapäät löytyvät kyllä edelleen helposti halvimmista majapaikoista.


Seudun isommat kadut Chakraphong ja Phra Athit/Sumen eivät ole vain turismille valjastettuja, vaan niissä on ihan oikeita kauppoja ja katuruokakojuja paikallisille. Kaduilta piilossa sisäpihoilla ihmiset viettävät arkeaan. Hotellin ikkunasta katsoen voi vain ihmetellä, millaisista pienistä huomaamattomista rakennusten väleistä noille sisäpihojen taloihin pääseekään kulkemaan.















Hivenen erilaiset tunnelmat kuin meillä täällä Suomessa! 🙂 Jos tulee tylsä hetki, niin vastailepa kutsuuni. http://laiskiainen-riippukeinussa.blogspot.fi/2013/12/kymmenen-kirjaani.html