Aiemmin olen ihmetellyt, miksi nuudelikeitto on niin suosittu ruoka Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Nyt olen kuitenkin päässyt sen makuun.

Nuudelikeitossa on hyvän liemen lisäksi monenlaista koostumusta, mikä tekee sen syömisestä hauskaa. Nuudelikeitossa voi yhtä aikaa olla makea liemi, rapsakoita raikkaita vihanneksia, lihaisia soijapaloja ja silkkisiä nuudeleita.

Thaimaassa keiton makua voi vaihdella lisäämällä joukkoon etikkaa tai chiliä. Joskus tarjolla on vati, josta keittoon voi lisätä tuoreita vihanneksia ja yrttejä, kuten pavun ituja, salaattia, thaibasilikaa, kaalia, vihreitä pitkiä papuja ja säilöttyä vihannesta.

Pienimmistä katukojuista vegaanin on aika mahdotonta saada kasviskeittoa, koska vähintäänkin liemi saattaa olla valmistettu luista ja henkitorvista. Mutta olen kyllä kuullut että näissäkin voi toisinaan syödä. Halpaa 30 bahtin nuudelikeittoa saa kuitenkin pyytämällä melkein kaikista thaimaalaisista jay-kasvisravintoloista. Turistiravintoloidenkin listoilta löytyy kasvisnuudelikeittoja, jotka voivat olla oikein hyviä tai sitten mauttomia. Monista paikoista ne saa tofulla, mutta ikävä kyllä muita messeviä proteiinipaloja niissä ei ole. Niissäkin kannattaa pyytää pöytään thaimaalaiset peruspöytämausteet, joita ei yleensä tuoda automaattisesti ulkomaisille turisteille. Siten keittoon voi lisätä mietoa chilietikkaa ja jopa sokeriakin makua vaihdellakseen.

Nuudelikeitto on uskomattoman kätevää pikaruokaa. Padassa kiehuu valmiiksi lientä, joka saattaa esimerkiksi olla tummaa ja makeahkoa (siinä on kai käytetty poltettua sokeria) tai kirkasta kasvislientä. Ainakin tummassa liemessä saattaa valmiina mukana olla erilaisia soija- ja seitanpaloja sekä tofurullia. Joskus sama suuri pata on sisältä jaettu osioihin, joista yhdessä on kiehuvaa vettä, jossa voi nopeasti ryöpätä vihanneksia ja feikkilihoja keittoa varten. Lopuksi keittoon lisätään tuorenuudelit tai sitten jotain muita nuudeleita.

Tyypillisimmin saamissani nuudelikeitoissa on ihan ohuita riisinuudeleita, mutta joskus keittoani varten nopeasti pannulla keitetään ja paistetaan jopa kolmen sormen levyisiä nuudelilaattoja tai paksuja kellertäviä nuudeleita. Kaikille nuudeleille on omat nimityksensä ja todennäköisesti faninsa. Kerran bangkokilaisessa jay-kasvisravintolassa minulle sanottiin nuudeleiden olevan loppu keittoa varten, vaikka silmieni edessä porisi täysi kattilallinen soijalihoja tummassa liemessä ja kulhossa oli ohuita riisinuudeleita. Luulen että heille ”noodle soup” tarkoitti vain tietynlaisista nuudeleista tehtyä keittoa. Nämä ovat juuri näitä kummallisia tilanteita Thaimaassa silloin kun oma thaikielen taito ei riitä edes nuudelin sanomiseen.

Thaimaalaisten syömäpuuhat ovat hauskaa katseltavaa. He tökkivät ja pyörittelevät nuudelikeittoaan loputtomiin. Toisessa kädessä on puikot ja toisessa pieni lusikka. Ei siis mikään suomalainen keittolusikka, vaan kiinalainen kulmikas ja lyhytvartinen. Thaimaalaisille vaikuttaa olevan tärkeää millaisen satsin keitosta valitsevat milloinkin suuhunsa, kun he niin etsiskelevät keitostaan paloja.