En kaivannut Suomen ruokia puolen vuoden aikana Thaimaassa. En myöskään erityisesti kaivannut ruoanlaittoa, vaan ravintoloissa käyminen tuntui luonnolliselta. Silti ensimmäinen päiväni Helsingissä oli kovin ruokapainotteinen muiden asioiden hoitamisen ohella.

Saavuin kotiin yöllä kolmen aikaan ja ennen nukkumista söin ruispalan, jonka päällä oli margariinia, sinappia, savutofua, kurkkusalaattia ja kurkkua. Aamulla meni muutama ruispala ensin margariinilla, sitten margariinilla ja kurkulla ja sitten taas helahoidolla.

Sitten lähdin kahlaamaan kauppoja ruoka-ainesten perässä. Muutoin kävi lähikaupan antimet, mutta oli saatava halpaa tofua Hakaniemestä ja oluthiivahiutaleita luontaistuotekaupasta. Halusin nimittäin tehdä seuraavan päivän grillijuhliin tofu-pinaattipiirakkaa ja itselleni tofusta tehtyä juustokakkua.

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten jutussa ”Mitä ruokia jään kaipaamaan Suomesta” että omatekoiset salaatit ja voileivät ovat yleensä ulkomailla eniten kaipaamiani ruokia.  Varsinaista salaattia en heti tehnyt ja rakastamani Alpron maustamaton soijajugurttikin odottaa vielä jääkaapissa avaamistaan.

En ole aiemmin kutsunut itseäni foodieksi, mutta uskottava se on, kun yhdysvaltalainen kanssabloggarivegaani kutsui minua itsestään selvästi sellaiseksi Chiang Maissa ja koska fiilistelen oikeastaan kaikkea mitä suuhuni laitan. Kulinaristi on joissakin yhteyksissä turhan hienosteleva termi kuvailuun. Vai mitä sanaa tässä nyt oikein pitäisi itsestään käyttää?

Lue myös: Mitä ruokia jään kaipaamaan Suomesta >>

Yksi versio pinaatti-tofupiirakan reseptistä >> (tällä kertaa en käyttänyt savutofua ja nokkosen sijaan käytin pinaattia)