Somerolle on muodostunut vähitellen eläinsuojelukeskus, jossa on 45 eläintä. Niitä ei ole haalittu tuotantoeläimiksi, näyttelykappaleiksi tai muutenkaan ihmisten iloksi tai hyödyksi, vaan ne ovat syystä tai toisesta kotia tarvinneita tapauksia. Esimerkiksi kaikki hevoset ovat eläkkeelle siirtyneitä ja villisika Osku on yksi tappotuomion saaneesta kesystä villisikalaumasta. Mukana on
- viisi hevosta ja kaksi lehmää
- neljä lammasta ja neljä vuohta
- kaksi sikaa (villisika ja minipossu)
- kymmenkunta kanaa ja kukkoa sekä kolme myskisorsaa
- viisi kania, kaksi marsua ja yksi hamsteri
- neljä koiraa ja kaksi kissaa
Itselläni ei ollut juuri kokemusta useimmista paikan eläinlajeista. Lehmät, possut ja lampaat olivat navettaeläimistä lauhkeudessaan suosikkejani. En ole hevosiin tottunut ja minusta oli aika jännää huomata pystyväni taluttamaan semmoista ulkona porukalla kävelyllä.
Vapaaehtoisen hommat
Jos vapaaehtoistyö Tuulispäässä kiinnostaa, kannattaa katsoa ohjeita Tuulispään verkkosivuilta. Vapaaehtoisten tarvitsee olla kiinnostuneita eläimistä, haluta auttaa eläimiä ja hyvä olisi olla jotain kokemusta niiden kanssa olemisesta. Eläinsuojelukeskuksessa on talkoita, joista voi olla hyvä aloittaa tutustuminen paikkaan.
Eläimiä voi rapsutella, mutta fyysistä työtä riittää. Minulle oli hyvää käsivarsitreeniä kerätä hevosenläjiä ja ihan huomaamatta tuli kaikenlaista käyttöä lihaksille, joita ei yleensä tule käytettyä.
Tein Tuulispäässä seuraavia asioita:
- keräsin eläinten kakkoja (sitä tulee varsinkin viideltä hevoselta paljon!). Ne piti kärrätä lantalaan ja porteista keplottelu ei aina ollut ihan yksinkertaista, kun etenkin vuohet ja villisika Osku halusivat tunkea läpi. Myös jotkut hevoset olisivat olleet kiinnostuneita menemään sinne minne minäkin.
- vein heiniä ruokinta-aikaan
- silppusin saaveihin eläimille tuoreruokia niiden ruokinta-aikaan. Eri eläimille (linnut, lampaat ja vuohet, lehmät, siat jne) piti laittaa omat satsinsa ja esimerkiksi pienemmälle possulle vähemmän kuin isommalle ja kaikille hepoille.
- kävelytin koiria ja kerran hevostakin
- kokkailin ihmisporukallemme ruokaa
- yleistä siivoilua jne.
Paikka ei ole mikään jatkuvasti vierailijoille auki oleva pistäytymispaikka, vaan asioista pitää sopia etukäteen. Keskus on yhden ihmisen koti, jossa pyörii melkein jatkuvasti vapaaehtoisia osallistumassa keskuksen töihin ja talkoisiin. Kukaan ei ole keskuksessa palkkatöissä, vaan tilan omistaja hoitaa kaikki työt päivätyönsä ohella jos vapaaehtoisia ei ole.
Lue myös:
Vapaaehtoisena koirien turvatarhalla Chiang Maissa >>
Elephant Nature Park pelastaa norsuja >>
Oikeaa possujen elämää näkee vain ulkomailla >>
Lue kaikki eläinaiheiset jutut >>
reissaustajaruokaa.com 
Aivan ihana paikka!
On tosiaan upeaa, että ihmiset perustavat tuollaisia suojapaikkoja. Oli jännää tutustua eläimiin, jotka lajiltaan ovat olevinaan tuttuja, mutta eivät kuitenkaan. Lehmiin tutustuminen on ihan hyvä tällaiselle, joka on hengaillut norsujen ja orankien kanssa… Mutta kun ei ole ollut halua mennä navetoihin, joissa lehmät joutuvat olemaan parsissa kiinni.
Vaikuttaa ihanalta paikalta. Hienoa, että joku pitää tuollaista paikkaa eläimille. Pitää mennä käymään ja talkoisiin. Itselläni kokemusta pääasiassa koirista ja hevosista, mutta eiköhän muidenkin eläinten hoidossa auttaminen onnistu.
Hevoskokemus varsinkin on tosi hyvä, kun niitä on tuolla niin monta. Minulle ne ovat kaikkein vieraimpia ja vähän niitä pelkäsinkin. Kavioiden puhdistamista ja harjaamista on joka ilta ja kävelyttämistä kaipaavat. Hienoa jos pääset paikaan auttamaan!