Kävin Istanbulissa vuodenvaihteessa 2010–2011. Ainakaan tuohon vuodenaikaan ja yksin matkustaen olisi seitsemän päivää ollut vähän pitkä aika, joten kävin myös Kappadokiassa parin päivän ajan. Toisaalta minulta jäi Istanbulissa kokonaan näkemättä Bosporinsalmen toinen puoli ja varmasti vaikka mitä. Mutta sää oli kuin Suomessa harmaassa lokakuussa tai huhtikuussa eikä mielestäni otollinen oleskeluun ulkosalla. Toppatakki, kaulahuivi, pipo ja käsineet sekä erityisesti kumisaappaat olivat tarpeen ja makuupussi hostellissa.

Istanbul on Taksimin alueen ja Sultanahmetin turistialueiden osalta hyvin eurooppalaista. Istanbul kuitenkin taitaa vaihdella paljon alueittain, esim. Sultanahmetista jos kävelee Kultaisen sarven lahtea länteen, niin Suleimanin moskeijan tienoilla alkavat vanhoilliset alueet, joissa oli yhtäkkiä aika eri tunnelma. Kuulemma istanbulilaiset valitsevat tarkkaan asuinkorttelinsa, jotta se vastaisi heidän elämäntapaansa.

Kävin jo ensimmäisenä kokonaisena Istanbulin päivänäni sekä Hagia Sofiassa, Sinisessä moskeijassa, arkeologisessa museossa, suurella basaarilla että katsomassa dervissitanssia ja kävelin Istiklal Caddesin päästä päähän.

Hagia Sofia

 

Sininen moskeija

 

Suuri basaari

 

Cemberlitasin hamami

Perinteiset kylpylät ovat jännä kokemus, joita olen kokeillut ainakin Japanissa, Unkarissa, Indonesiassa ja nyt myös Istanbulissa. Cemberlitas taitaa olla Istanbulin kylpylöistä turistisin, mutta oli se silti jännä kokemus. Olin siellä tietysti aika lailla pallo hukassa sen suhteen miten pitäisi toimia, mutta riuska pesijä neuvoi. Ostin siis sellaisen kylpyläkokemuksen, jossa lötkötin ihmisistä täydellä isolla kaakelitasolla ja minua pestiin valtavalla määrällä vaahtoa.

Suosittelen kyllä juomaan riittävästi vettä kylpylän jälkeen. Minä lähdin kylpylässä olon jälkeen yöbussilla kohti Kappadokiaa ja nuukailin tämän takia juomisen suhteen. Pyörryin sitten bussiasemalla lähtöä odotellessa… Onneksi olin jutellut muiden odottelijoiden kanssa. Istuin jonkinlaisen lämpölampun äärellä, kun minua alkoi yököttää ja päässä surista. Oli kummallista yhtäkkiä istuskellessa avata silmät, kun edessäni seisoi kymmenen turkkilaista miestä tuijottamassa minua huolestuneena.

Turkkilaisista ihmisistä minulla jäi mukava kuva, minua kohtaan oltiin ystävällisiä ja mutkattomia. Naisia olisin kuitenkin halunnut nähdä enemmän liikkeellä. Miehiä oli selvästi enemmän myyntitehtävissä ja ravintoloissa. Naiset ovat maassa vissiin kuitenkin enemmän kotona.

 

Topkapin palatsi ja arkeologinen museo

 

Bosporinsalmen risteily

 

Dervissitanssia

Tulipahan jo lapsena tarkistettua että mikä on dervissi, kun sana mainittiin Aku Ankassa. Minua kiinnosti Istanbulissa mennä katsomaan turistinäytöstä, jossa tuota dervissien pyörimistä näytettiin. Joissain kirjoissakin kun on kuvattu suufilaisuutta semmoiseksi kauniiksi islamin suuntaukseksi, jossa musisoidaan ja sen sellaista.

 

Kaupunkia

 

Lue myös:
Kappadokian kummalliset kummut >>
Istanbulin kasvisruoat >>