Valmistautumatta Myanmariin

on
Ruuhkaa Yangonissa. Aurinko paahtoi.
Ruuhkaa Yangonissa. Aurinko paahtoi.

Miten voi olla, että saapuu niinkin jännään paikkaan kuin Myanmariin ensimmäistä kertaa, eikä olo ollut kovinkaan odottava, vaan enemminkin vähän kiusallinen? Ehkä siksi että aika oli humahtanut taas kerran nopeasti Thaimaassa ja koko lähtö tuli jotenkin yhtäkkiä. Oli myös paljon muuta ajateltavaa ja tekemistä – tarvetta lähinnä saada istua, kirjoittaa, tutkia ja googlata. Mutta ihan muita juttuja kuin Myanmaria. Eipä tällaista ole paljoa ollut, vaan aina olen hingunnut lähtöjä.

Vegetarian Centren läheisyys oli hyvä kriteeri valitessa majapaikan sijaintia.
Vegetarian Centren läheisyys oli hyvä kriteeri valitessa majapaikan sijaintia.

Eli oli sillä tavalla ikävä olo, etten ollut ehtinyt tutustua oikein ollenkaan kohteeseeni eikä ollut fiilistä aamusta iltaan ravata uusia katuja ihmettelemässä. Yleensä osa matkustamisen nautintoa on selvitellä asioita ja orientoitua. Olin vilkaissut vain vähän Wikitravelia. Matkaopaskirjan hankin edellisenä päivänä Khao San Roadin tietämiltä. Majapaikankin hankin vasta joitain tunteja ennen lentokentälle lähtöä, kun olin saanut jonkinlaista tajua siitä missä suunnassa kannattaa majoittua. Kriteereinä se, että alueella näytti olevan muitakin majapaikkoja, ja vieläpä se että kiinnostava kasvisravintola oli parin korttelin päässä.

Bussikyytimainos paikkoihin joita en edes tiedä kun en ole ehtinyt ottaa selvää.
Bussikyytimainos paikkoihin, joita en edes tiedä, kun en ole ehtinyt ottaa selvää.

Lähdin kuudeksi yöksi Yangoniin, koska Thaimaan oleskeluoikeuteni oli menossa umpeen ja minun piti saada olla vielä kuukausi Thaimaassa. Sellainen tilanne hoituu helpoiten menemällä jonnekin ulkomaille ja lentämällä sieltä takaisin Thaimaahan. Thaimaan lentokentiltä kun suomalainen saa 30 päivän oleskeluoikeuden passiinsa. Mietin vaihtoehtoja mennä junalla Laosin Vientianeen ja lentää sieltä Thaimaahan ja katselin edestakaisia lentoja Bangkokista vähän kaikkialle. Yangoniin pääsi halvalla, siispä sinne.

Meinasi jäädä viisumi hankkimatta

Myanmariinhan pitää hankkia viisumi. Sen voi joko hankkia suurlähetystöstä tai hankkia e-viisumi netistä. Oleskelin ennen Myanmarin lentoa Koh Taolla ja ajattelin tietty hankkia e-viisumin. Paitsi että se unohtui. Huomasin asian Chumphonissa kaksi vuorokautta ennen lähtöä. E-viisumia on suositeltu hankittavaksi viisi arkipäivää aiemmin. Sitten netistä katsoin, että jossain sanottiin että kolme arkipäivää. Yritin testata onneani ja hankkia sen siltä istumalta, jos vaikka lykästäisi ja saisin kuitenkin e-viisumin ajoissa ennen lähtöä. Ajattelin myös joka tapauksessa meneväni lennolleni ja katsovani mitä tapahtuu Yangonin kentällä, jos sinne asti pääsisin – ainakin pystyisin lentämään takaisin Thaimaahan, joka olisi muutenkin koko retken idea.

Yangonissa oli paahteista ja joka toinen nainen suojautui auringonvarjolla.
Yangonissa oli paahteista ja joka toinen nainen suojautui auringonvarjolla.

Tutkin visa on arrival -mahdollisuutta, mutta se on vain bisnestarkoituksessa matkustaville ja pitäisi kai olla joku kutsukirje. Jostain syystä e-viisumin maksaminen ei chumphonilaisessa kahvilassa onnistunut, onneksi näin. Mietimme kyllä vielä, että ehkä joku matkatoimisto Bangkokissa pystyisi fiksaamaan asian.

Yöjunassa sitten googlailtuani (ihanaa että kerrankin nettitikkuni toimi!) tajusin, että niinpä joo, onhan tuo perinteinen suurlähetystön kautta viisumin hankinta. En vain ollut pitänyt sitä mahdollisuutena, koska niin monissa suurlähetystöissä asioiden käsittely kestää monia päiviä. Ihanalta Pallontallaajien foorumilta selvisi, että viisumin saa jopa samana päivänä. Ja näinhän se meni: heti Bangkokiin tultuamme menin Silomin seudulla olevaan suurlähetystöön ja iltapäivällä hain takaisin passini viisumin kera. Kyllä lykästi taas tällä kertaa.

Aamiainen kuului 12.500 kyatin dormiyön hintaan.  Pyöristän tuhat kyatia yhdeksi euroksi vaikkei se ihan niin mene.
Aamiainen kuului 12.500 kyatin dormiyön hintaan. Pyöristän tuhat kyatia yhdeksi euroksi vaikkei se ihan niin mene.

Mutta heti tuli oikein hyvä fiilis Yangonista ja lentoonkin olin tyytyväinen, kun siinä ei tullut ongelmia että minulla oli kaikki käsimatkatavarana. Lentokentällä oli sisällä taksikoju, jossa kirjoittivat kuitin että matkan hinnaksi tuli 8000 kyatia, juuri kuten olin sen lukenut olevankin. Johdattivat taksille, joka vei perille. Olin perillä siis illalla ysin aikaan eikä huvittanut ihan oudossa paikassa kävellä kilometrin päähän etsimään bussia, joka jättäisi minut ties minne. Majapaikassani Agga Youth Hotellissa oli loistava palvelu ja pääsin dormiini nukkumaan. Aamulla sain vieläpä aamupalaksi paistettua riisiä teelehtien kera (Myanmarissa käytetään semmoista ruokana) ja olin tyytyväinen.

Kustannuksia:
Menolento Bangkok – Yangon Air Asialla 1480 bahtia eli noin 41 e
Paluulento Yangon – Bangkok Air Asialla 1636 bahtia eli 45,50 e
Myanmarin viisumi, kun nouto samana päivänä: 1260 bahtia eli noin 36 e
Taksi Yangonin lentokentältä keskustaan 8000 kyatia eli noin 6,87 e
Yksi yö Agga Youth Hostellin dormissa 12500 kyatia eli noin 10,70 e
Litran vesipullo 300-500 kyatia (vissiin ihan liikaa maksettu)
Smoothie ilmastoidussa kahvilassa 2000 kyatia

Aamupäivällä päätin lähteä tätä majapaikkani katua eli 12th streetiä kohti sen päässä häämöttävää jokea, jos vaikka joen rannassa olisi jotain. No ei näyttänyt olevan kuin iso tie ja telakkaa.
Aamupäivällä päätin lähteä tätä majapaikkani katua eli 12th streetiä kohti sen päässä häämöttävää jokea, jos vaikka joen rannassa olisi jotain. No ei näyttänyt olevan kuin iso tie ja telakkaa.
Jollain oli iso parveke joelle päin, mutta näkeeköhän siitäkään mitään kivaa jokea.
Jollain oli iso parveke joelle päin, mutta näkeeköhän siitäkään mitään kivaa jokea.
Jokea ehkä käytetään tosi paljon rahtaamiseen ja Yangonissa tosiaan näki miten ihmiset ja polkupyörät kantoivat kuormia kuten autotkin.
Jokea ehkä käytetään tosi paljon rahtaamiseen ja Yangonissa tosiaan näki miten ihmiset ja polkupyörät kantoivat kuormia kuten autotkin
Kaduilla oli ehkä hieman enemmän Intiafiilistä ulkoisesti, mutta ihmiset olivat ehkä enemmän thaimaalaisen oloisia, mutta ehkä mutkattomampia.
Kaduilla oli ehkä hieman enemmän Intiafiilistä ulkoisesti, mutta ihmiset olivat ehkä enemmän thaimaalaisen oloisia, mutta ehkä mutkattomampia.
Kävin sentään yhdessä temppelissä, Kheng Hock Keongin kiinalaisessa buddhalaisessa temppelissä.
Kävin sentään yhdessä temppelissä, Kheng Hock Keongin kiinalaisessa buddhalaisessa temppelissä.

4 Comments Lisää omasi

  1. Valmistautumatta minäkin sinne pari vuotta sitten päädyin. Blogissa minulla on muutama juttu Yangonista. En osaa sanoa paikasta ainakaan mitään huonoa! Junamatka kaupungin ympäristössä kannattaa ainakin kokea ja Shwedagon päivällä ja illalla.

    1. Kiitos vinkeistä, kävin lukemassa Yangon-juttusi! Juuri toisten blogien selailut olisivat tarpeellisia uusiin paikkoihin mennessä. Nyt vain olen ollut keskittynyt kolmen viikon päästä starttaavan Yhdysvaltojen reissun suunnitteluun.

      Tuo Yangonin kiertävän junarengasreitin kiertäminen voisi olla semmoinen juttu, jonka huomenna toteutan. Onneksi Shwedagonissa kävin jo ennen kuin minulle kaksi päivää sitten iski inhottava vatsatauti… ei ole ollut sitten vaikeuksia keksiä mitä tehdä Yangonissa, kun eilen en poistunut huoneestani kertaakaan.

      Ehkä sitten vielä pimeän aikaan uudestaan Shwedagoniin, vaikka yksin matkustaessa palaan kyllä aina majapaikkaan pimeän tullen.

  2. Päivitysilmoitus: Fiiliksiä Burmasta v. 2015

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s