Vajaassa viikossa ei ehdi kuin hieman tutustumaan burmalaiseen kasvisruokaan, varsinkin kun kävin vain Yangonissa. Happy Cow -sivusto auttoi minua taas alkuun, Yangonista löytyi sen avulla kaksi kasvisravintolaa, pari vegeystävällistä ruokalaa ja muutoin sitten googlailin aiheesta.

Neverending Voyage -blogista löytyi hyvät survival guide -ohjeet, mm. millä sanalla pitäisi saada kasvisruokaa. Suomalaiselle varmaankin oikea ääntämistapa voisi olla ”tehtehloo”, jossa yritetään sanoa jotain e:n ja a:n väliltä… Blogeissa natiivienglantilaiset kuvailivat sanaa ”tataloo”, ”thut thut luh”, ”teh ta loo” ja ruotsalaisessa Grymt sa grisen -blogin Vegan in Burma -bloggauksessa ”techtechloo”. Vielä loistavampia neuvoja burmalaisista kasvisruoista on A little a drift -blogissa. Ja infoa aiheesta riittää netissä vaikka kuinka, se ei ole mikään tuntematon maailmankolkka enää…

Yangonin ruokakulttuuri

Yangonin keskustassa kävellessä huomasin että Yangonissa on harvakseltaan ravintoloita sellaisena kuin länsimaiset yleensä ne käsittävät. Ruokaa ostetaan kärryistä mukaan tai syödään jalkakäytävällä jakkaroilla kyykkien. Yangon on siis todellinen katuruokakaupunki. Matelin kaduilla kun tuijottelin myytävänä ollutta ruokaa.

Yangonilaisten ruokailutapa oli siis vastakohta tunnelmallisille ravintoloille, joina jotkut ihmiset ehkä Suomessakin käsittävät ravintolat silloin kun puhuvat syömään lähtemisestä. Tuo hälyinen katuruokailu oli vähän liikaa minun makuuni. Ostin kyllä Yangonissa syödäkseni vesimelonia ja jotain paistettuja lättyjä kävellessäni ja seisoskellessani, mutta että istuisin pikkujakkaralle pikkuisen pöydän ääreen ryystämään keittoa ihmisten ohitellessa minua kymmenen sentin etäisyydellä? Hmm, aika hälyisää. Voisi tehdä mieli hotkia ellei hommaan sitten tottuisi.

• Nuudelikojut

Näitä ei ehkä pitäisi sanoa kojuiksi, koska ne ovat yleensä vain pöytiä, joiden ympärillä on jakkaroita. En tiedä miten Yangonissa sadekaudella menetellään, koska pöydiltä puuttuivat katokset. Näissä näkyi pöydällä harson alla erilaisia nuudeleita ja muita aineksia. Uskomattoman kätevästi näistä sitten taidetaan kuuman veden, kastikkeiden ja mausteiden kanssa väsätä vaikka mitä erilaisia herkkuja.

• Linssisoossilla täytettyjä ohuita taiteltuja lättyjä

Näissä on epäilyksen varaa, kuten aina kaikenlaisissa lätyissä, että onko taikinassa munaa ja paistetaanko öljyssä, gheessä tai voissa. Tämmöisen söin, kun olin tarkkaillut hommaa ja linssisoossia, jota sisälle laitettiin. Oli aivan hirmu hyvää.

• Paranthan tapaisia lättyjä

Näitä tehtiin ihan missä vain kadun varrella isolla kuumalla pannulla ja usein niitä oli läjittäin. Tarkista, että paranthat ovat pehmeitä ja vasta valmistettuja, eikä mitään edellisen päivän koppuroita, jollaisen kerran ostin pöydältä, jossa myyjiksi ilmestyi pari lasta. Yangonissa näitä kutsuttiin jollain samantapaisella nimellä kuin intialainen parantha.

• Dosaa (tosai)

Eli tosiaan toisin kuin mitä Intiassa olen nähnyt, Yangonissa dosia tehtiin ihan siinä kadulla kaiken keskellä pienellä pannulla. Masala dosasta totutun perunacurryn sijaan sisään näytettiin laitettavan raaempaa vihannesta, kuten kaalia, ja nämä laitettiin lätylle jo siinä vaiheessa kun toista puolta vasta paistettiin. Suosittelisin tarkkailemaan jonkun aikaa, että mitä dosan sisään oikein laitetaan ja lisäksi testaamaan, jos joku puhuisi englantia. Minulta jäi dosat ostamatta. Kerran olisin hetken mielijohteesta varmaankin ostanut dosan yhdestä kojusta (tai eivät ne ole edes kojuja, kun ei ole katostakaan), mutta huomasin pöydällä kananmunankuoriröykkiön. Tekivät varmaan munatäytteisiä dosia. Lue myös: Masala dosa on eteläintialainen kreppi >>

• Grillattuja maisseja

• Samosoita

Lue lisää katuruoasta:
Aasiassa ruokaa on kaikkialla >>
Katuruoka vaatii Suomelta pieniä muutoksia >>

Soe Pyi Swar Vegetarian Centre

Täältä saa kiinalaistyyppistä ruokaa ja menussa oli paljon erilaisia paistettuja vihanneksia feikkilihoilla höystettynä.

Jos liikutaan Lonely Planetin karttasivujen mukaan, on Soe Pyi Swarin sijainti heidän mukaansa West Central Yangonissa ja se oli parin korttelin päässä majapaikastani.

Yangonin eteläosissa on helppo suunnistaa, koska kadut ovat nimiltään 12th Street (sillä sijaitsi majapaikkani), 13th Street (sillä sijaitsi ravintola) jne., paitsi välissä olevilla isommilla kaduilla on ihan oikeat nimet ja numerointi hyppää niiden yli. Ravintolan kyltti näkyi selkeästi, mutta ulos ei heti näkynyt oliko paikka auki. Piti vain siirtää liukuovea ja kävellä kynnyksen yli. Yangonissa on varmaan tulvien varalta korkeat kynnykset.

Fried crab -annos ei ollut mitä odotin, olinhan tilannut Paistettuja sieniä ja vihanneksia -annoksen tämän lisäksi, koska arvelin sieltä tulevan jotain kuivaa käristettyä feikkilihaa pelkästään. Tuli annos, jossa oli paistettuja vihanneksia ja kummallisia oranssisisusteisia pyörylöitä. Pyörylät olivat yllättävän makuisia ja hyviä, mutta olisi ollut paras jakaa nämä kaksi annosta toisen ihmisen kanssa. Ruokaa oli liikaa yhdelle ja yksi annos olisi taas käynyt yksitoikkoisen makuiseksi. Mutta yksi annos per henkilö siis riittää.

Pöytään tuotiin myös pikkuinen kuppi etikkaista salaattia ja tulista keittoa. Koin sen kiusalliseksi, että tarjoilun hoiti lapsi, mikä vaikutti olevan asian laita esim. 999 Shan Noodle Shopissakin. Huomasin majapaikassanikin yhden työntekijän olevan tosi nuori.

Toinen kasvisravintola olisi ollut Nepali House, joka sijaitsi ihan tuolla keskusta-alueella ja kävelymatkan päässä majapaikastani, mutta siellä en ehtinyt käymään.

999 Shan Noodle Shop (ei kasvisravintola)

Tämä paikka kannattaa kokea Yangonissa, jossa muutoin minusta tuntui hankalalta ajatukselta tilata paikallista ruokaa kasviksena, varsinkin kun ruokailu tapahtuisi jalkakäytävällä tosi ahtaasti. Shan Noodle Shopia oli suositeltu Happy Cowssa ja se oli myös mainittu Lonely Planetissa. Tämä oli intialaisten halpisravintoloiden oloinen pieni paikka, jossa etenkin nainen kassan takana puhui täydellistä englantia. Teekuppia täytettiin ja palvelu oli hyvää. Burman sisälläkin on kai monia ruokakulttuureja ja tämä paikka edusti shan-kansan tyyliä. Ruoka ei ollut muualta Yangonista tuttua intialaistyylistä ja menu koostui suurimmaksi osaksi vain hiukan toisistaan poikkeavista nuudeliannoksista.

Ekaksi sain tilaamani nuudelisalaatin, joka oli yksinkertaisesti tosi hyvää. Olen oppinut ymmärtämään silkkisten riisinuudeleiden ja pienten maustehienouksien päälle. Jos itse yrittäisin tällaista tehdä, niin varmaan intoutuisin laittamaan kaikkea överisti.

Olisin halunnut semmoista tofuvanukkaan näköistä kellertävää tofuntapaista ruokaa, mutta sitä ei ollut. Sen sijaan tilasin listalta löytyvää paistettua tofua. Olin tästä lukenut, että se on shan-tofua, eli shan-kansan ”tofua”, joka on oikeasti jotain hyydytettyä kikherne- tai muusta papujauhosta tehtyä pehmeää keltasävyistä tofumaista ruokaa. Menun kuvassa se näytti kevyesti paistetulta pehmeältä tofulta, joten oli vähän pettymys saada lautasellinen kovaksi friteerattuja paloja. Ne eivät oikein maistuneet, vaikka tavallinen friteerattu tofu olisi voinut maistuakin. Tämä shan-tofu oli liikaa jonkun friteeratun taikinan oloista tunkkaista pureskeltavaa.

Tilasin vielä teelehtisalaatin, josta minulla oli ennestään hyvä kokemus Chiang Maissa. Nyt kuitenkin salaatti oli liian tuhti ja suolainen. Se olisi pitänyt syödä riisinuudeleiden tai riisin kanssa, tai mieluiten joukossa olisi saanut olla vaikkapa tuoretta tomaattia yhtä paljon kuin tätä teelehtisalaattia. Hyvin tuo salaatti oli maustettu, mutta eihän tuommoista voinut syödä kokonaan. Pikkelöityjen teelehtien lisäksi joukossa oli mausteita (valkosipulia, chiliä ja vissiin etikkaa ja soijakastiketta), kuivaksi friteerattuja härkäpapuja ja herneitä sekä liian vähän tuoretta kaalia ja paprikaa.

Tällaisten ihmeellisten ruokakokemusten takia kannattaa kuitenkin Shan Noodle Shopiin mennä. Ajan kanssa ruokalajeja oppisi varmaan yhdistelemään oikein, jotta jotkut ruoat eivät tuntuisi niin övereiltä. Nyt oli vain harmi, ettei tofuni tulleet ajoissa muiden ruokalajien kanssa syötäviksi. Olin ehtinyt jo nuudelini syödä ja salaatin tilasin vasta tofujani odotellessani.

Eteläintialainen Ingyin Nwe (ei kasvisravintola)

Ingyin Nwe oli aikalailla juuri samanlainen kuin Intian ”reikä seinässä” -ravintolat, jotka ovat sisätiloissa pöytineen. Tämä intialainen ravintola oli silti vielä hieman avonaisempi, kun etuseinää ei ollut ollenkaan ja aukko suljetaan metallirullaverholla öisin. Intiassa melkein kaikki tällaiset vierailemani ravintolat ovat samalla olleet kasvisravintoloita, koska siellä niitä riittää, mutta täällä Yangonissa menussa oli lihaakin.

Tilasin puri-annoksen, jossa tuli kaksi isoa paistettua puria ja kolmea eri soossia, jotka maistuivat tosi hyvältä. Kolmas soosseista oli ihan uudenlainen kokemus intialaisessa ravintolassa, maistui lähinnä joltain tahinin ja maapähkinäkastikkeen väliltä. Vaihtoehtoina olisi ollut sama annos ainakin dosan tai rotin kera ja näytti että vastapäiselle herralle tuotiin uusi dosa hänen syötyä edellisensä.

Paistettua riisiä aamiaiseksi majapaikassani

Ensimmäisenä aamunani Agga Youth Hotelin aamiaisella listalla luki teelehtisalaatti, mutta kyseessä olikin paistettua riisiä teelehdillä höystettynä. Tilasin annoksen ilman kananmunaa. Lisäksi sain vesimelonia ja kahvia, pöydästä löytyi non-dairy creameria (jotka eivät aina kuitenkaan ole maidottomia, vaan saattavat sisältää esim. maitopohjaista kaseiinia).

Jonain aamuna jäin ilman aamiaista, koska kananmunat olivat jo riiseissä sekaisin, mutta yhtenä aamuna sain paistettua riisiä, jonka seassa oli papuja. Mukana kun sai etikka-soijakastike-valkosipuli-chilisoossia, niin olipa hyvää.

Soijamaito

Yangonissa oli myynnissä thaimaalaisen Lactasoyn soijamaitoja, joista useimmat sisältävät lehmänmaitoa. Ainut löytämäni vegaaninen Lactasoyn maito oli vihreällä teellä maustettu (tuskinpa olisin tykännyt). Mutta sitten oli myös virvoitusjuomien joukossa alumiinitölkissä myytävää Yeo´s -soijamaitoa ja satunnaisia muitakin merkkejä.

Hapanluumumehu

Löysin vihdoin kahvilan, jossa oli sisällä viileää ja rauhallista. Suurin osa Yangonin tarjonnasta kun on hälyisää ja ulkona kuumassa. Halusin mehua ja tarjolla oli appelsiinia tai hapanluumua. Otin tietysti hapanluumun. Uskon että moni ei tuosta mehusta pitäisi, koska se on vähän suolaista. Mieti kuivattuja luumuja, jotka ovat hiukan hapatettuja ja maustettu ripauksella suolaa. Herkullista. Olen semmoisia ostanut Thaimaan kioskeista snacksiksi ja maku ei ole kauhean kaukana Japanin umebosheistakaan. Mehuna tämä oli uusi juttu, mutta aivan hyvää. Kaduilla myytiin kasoittain tummanpunaisia ruttuisia kuivahedelmiä, joiden arvelen olevan juuri semmoisia luumuja, josta tämäkin mehu oli tehty.

Hedelmien ja kasvisten katumyyntiä

Yangonista varmasti löytyy torejakin, mutta ne eivät ole niin tarpeellisia, koska kaduilla myydään kaikkea. No, onneksi ei sentään raakoja lihatuotteita, mutta kaikenlaiset kasvikset, sienet ja hedelmät ovat edustettuina.

Mahabandoola-kadulla on iltaisin (tai sitten osuin sinne oikeana päivänä) kadun pohjoisreuna täynnä hedelmä- ja kasviskojuja. Oli duriania, pomeloa, viinirypäleitä, mandariineja, kaikenlaisia vihreitä lehtivihanneksia ja bataattia.

Erityisesti Yangonissa ilahdutti avokadojen saatavuus. Thaimaassahan niitä näkee harvemmin. Nyt maaliskuun alussa oli varmaan avokadoaika. Lisäksi avokadoja käytetään yleisesti katukojujen ja ravintoloiden pirtelöissä, mutta luin että silloin pitää muistaa sanoa jos ei halua maitoa.

Etenkin vesimelonia oli myytävänä valmiiksi paloiteltuina. Ne vaan eivät olleet jään seassa kuten Thaimaassa akvaariomaisissa arkuissa kärryjen päällä, vaan ihan vain sellaisenaan pöydällä viipaleina, lätkällä löyhyteltiin kärpäsiä pois. Iltasella niitä ei enää tehnyt mieli ostaa. Lisäksi ainakin papaijaa ja vähän harvemmin ananasta oli saatavilla paloiteltuna.

Paljon jäi syömättä

Sain Yangonissa vatsataudin kahden päivän kuluttua ja sen jälkeen ruokakokeilut jäivät vähemmälle. Tätä ruokajuttua viimeistellessäni minua itse asiassa ällötti kuvailla näiden ruokakojujen tarjontaa. Myös kaupungilla hajujen keskellä kävely ellotti. Ilmeisesti Myanmarissa on samaa ongelmaa kuin naapurimaassaan Intiassa, eli turistit voivat saada vatsapöpön heidän ruoistaan tai ties mistä ja pitäisi noudattaa samanlaista varovaisuutta. Thaimaassa taas saa aika huolettomasti syöpötellä. (Lue: Miten välttää vatsatauti Intiassa >> )

Olisin varmaan syönyt useammin 999 Shan Noodle Shopissa ja ostanut enemmän hedelmiä kadulta, jos en olisi sairastunut. Olisin kokeillut useampia teelehtisalaatteja, merileväsalaattia (tehty itse asiassa tremella fuciformis -sienestä) ja dosia ja uttapameja.