Koh Lantan saaren eteläkärjessä on kansallispuisto, jossa on pieni majakka, rauhallinen ranta, röyhkeitä apinoita ja muutaman kilometrin metsäpolku. Kävin siellä muutama päivä sitten ja sitä ennen joskus maaliskuussa. Alueelle mennäkseen pitää maksaa 200 bahtin pääsymaksu ja 20 bahtia mikäli haluaa ajaa skootterinsa mäkeä alas.
Alhaalla on pieni vierailijakeskus, kanttiini josta saa ostaa virvoitusjuomia, wc ja pari katosta. Aktiviteetit ovat apinoiden ihailu ja karkuun juokseminen, majakalle kävely, rannalla löhöily ja metsäpolun läpikävely. Metsäpolulle pitää kavuta ylös (tai alas mikäli aloittaa kävelyn lipunmyyntikopilta kansallipuistoon saavuttaessa) paikoin ylikorkeita rappusen välejä, mutta ei se mikään raskas kävely ole. Sen kuin pysähtyy ylämäessä kun hengästyy. Suurimmaksi osaksi kävellään tasaisilla hyvin ylläpidetyillä tiilipoluilla.
Koh Lantan saaren ympäri ei voi ajella, sillä ihan etelässä saaren rantoja myöten kulkeneet tiet tyssähtävät. Eli jos olet saaren itärannalla esimerkiksi Old Townissa, tarvitsee sinun ajella pohjoiseen päin, jotta pääset saaren lävitse kulkevalle tielle. Sitten tulee ajella etelään saaren länsirannikkoa pitkin päästäkseen eteläkärkeen.
Lue myös:
Takaisin Thaimaassa ja käymässä Koh Lantalla (2016) >>
Vapaapäivä Kantiangin rannalla Koh Lantalla (2016) >>
Eläinsuojelukeskus Lanta Animal Welfare Thaimaassa (2016) >>
Koh Lantan rannat (2014) >>
reissaustajaruokaa.com 
Viehättävä alue ja hyviä kuvia.
Kävin 15 vuotta sitten Krabilla ja varasin matkan Koh Lantalle.
Punainen hiekka pöllysi auton ympärillä ajomatkalla ja päädyin majapaikkaan, jonka ranta oli kivinen – ja täysin uimakelvoton. Palasin Krabille.
Onneksi uintimahdollisuus oli myöhemmin tarjolla kauniilla Phi Phi-saarella.
Koh Lanta on ollut erilainen paikka 15 vuotta sitten, olisi kiva kun olisin silloin siellä käynyt! Siitä olen kuullut, että siellä oli silloin paljon sairaita kulkukoiria ja -kissoja ja miten tilanne on nyt ihan toinen Lanta Animal Welfaren toiminnan ansiosta.
Koh Lantalla tosiaan on punaista hiekkaa ja sitä on kai sanottukin punaiseksi saareksi, kun sen maaperässä on niin paljon rautaa. Edelleen ilman vedensuodattamia pohjavesi on vähän oranssin sävyistä.
Ja joskus pöllyää kun edellä kulkee hiekkaa kuljettava kuorma-auto…
Lasku- ja nousuvedet ovat voimakkaat ja laskuveden aikaan monet rannat ovat näkyvästi kivisiä. Ja nousuvedenkin aikaan voi niihin tietty ikävästi osua. Hmm, mikähän ranta tuo tuolloin on ollutkaan.
Olipa hassua, selasin blogilistan juttuja ja tämä tuli eteen. Kävimme tuolla viime talvena – ja olin silloin vielä siinä uskossa että blogista pitää löytyä myös englanninkielinen teksti. No, nyttemmin olen viisastunut, mun juttu löytyy täältä: https://johannasuomela.com/2015/02/22/hiking-in-koh-lanta-national-park/
Löysin kuvia aika samanlaisista näkövinkkeleistä 🙂 Sai minut miettimään layoutin muutosta myös, jotta kuvani näkyisivät isompina.
Joo ensin katsoin että mitä hittoa, toihan on mun kuva 😀 (se sinun artikkelikuvasi) Meillä on samanlainen ”kamerasilmä”. Matkablogissa juurikin kuvat ovat mielestäni melkeinpä pääosassa, joten mitä isommat, sen parempi! 🙂