Kiertävän kissaklinikan päätös ja mahtava Gili Airin saari

Eläinlääkärit työssä Oceans 5 -sukelluskeskuksen klinikaksi ja heräämöksi muunnetussa luokkahuoneessa.

Gili Air taisi miellyttää minua eniten kolmesta Gilisaaresta. Tykkäsin kyllä niistä kaikista, mutta jokin tuossa saaressa oli erityisen mukavaa. Saarikohdetta etsiessä bilereissarit valitsevat Gili Trawanganiin, joten Gili Air saa vieraakseen ja asukeikseen vähän rauhallisemmasta menosta kiinnostuneet matkustelijat. Gili Meno taas on vähän turhankin hiljainen ja ehkä hitusen umpimielisempi paikka.

Oceans 5 on hyvis sukelluskeskus, joten kannattaa valita se Gili Airille mennessä. Se sijaitsee aivan saaren satamassa. Niillä on myös hienoa majoitusta uima-altaineen.

Sanoisin, että Gili Airilla oli eniten tarjolla avustajia kissaklinikalle, vaikka toisaalta Trawanganilla on tehty eniten pohjatyötä, jolloin paikalliset indonesialaiset ja yritykset ovat klinikkaan osallistumisessa paremmin mukana. Airillakin saatiin ilmaiset klinikkatilat sukelluskeskus Oceans Fivesta sekä majoitukset eri guest houseista.

Gili Air oli minulle ennestään tuttu saari kuuden vuoden takaisen lomaviikon takia, mutta ei siellä oikein mikään näyttänyt tutulta. Bongasin vain yhden jorpakon, jossa näimme useita varaaneja kuusi vuotta sitten. Muutoin sitten mikään ravintola tai majapaikka ei soittanut kelloja. Käyttämäämme sukellusfirmaakaan en muistanut. Olen kirjoittanut tuolta visiitiltä vain yhden jutun: Gili Airin ainoa koira >>

Gilisaarille on nyt tullut joitain sähkömopoja, mikä on uusi juttu. Niiden on pitänyt olla saaria ilman autoja ja mopoja. Sähkömopot ovat hiljaisia ja pakokaasuttomia, mikä on hyvä, mutta hiljaisuuden takia niiden voisi ajatella olevan vähän vaarallisiakin. Mutta ne tuntuivat onneksi ajavan tosi hitaasti. Mutta etenkin kissoille ne ovat huono asia.

Uusi juttu Gili Airilla oli trendikkäät ruokapaikat. Niitä ei tosiaankaan ollut kuusi vuotta sitten. Silloin oli vain laiskoja rantaravintoloita, joissa rastajäbän oloiset tyypit kokkailivat siinä sivussa. Yleensä hedelmäsalaattien ja juomien hedelmät oli leikattu samalla leikkuulaudalla sipulin kanssa. Se taisi olla ainoa reissu, jolla olen kunnolla laihtunut, koska ruokakokeilut eivät kiinnostaneet enää. Söin spagettia tomaattikastikkeella, jos nyt onnistuin saamaan sen ilman juustoraastetta.

Nyt Airille on vaikka mitä hienompia ravintoloita. Jos kukkaro ei ole tiukalla, niin kiinnostavia ravintoloita Gili Airilla on Gili Bliss, Pachamama, Breadelicious ja Coffee & Thyme. Muut kuin perusturistilistaa ja indonesialaisia ruokia tarjoavat paikat ovat vain liian kalliita minun Thaimaahan tottuneelle kukkarolleni, eli 60,000 rupiaa eli 4,15 euroa maksavat annokset ovat tyyriitä. Tosin tuollaiset erikoisemmat ruoat maksavat Thaimaassa aika saman, eli 150 Bahtia. Kai nuo kaikki nollat hinnoissa toivat väärän mielikuvan.

Oceans 5:n yhteydessä olevasta Coffee and Thymestä sai vegaanisia kuivakakkuja. Se on yksi saaren tyylikkäistä ja kalliista kahviloista.

Löysimme Airilta suht lähellä kissaklinikkapaikkaa rantaravintola Muramin, joka myi 20,000 rupialla indonesialaisia annoksia, kuten gado-gadoa, urap-urapia, paistettua tofua ja tempeä ja olah-olahia.

Majoituimme toiselle puolelle saarta Pura Vida guest houseen. Saimme sieltä kolmeksi yöksi huoneen ja omistaja halusi, että vastineeksi viemme heidän kissansa steriloitaviksi, mikä oli enemmän kuin hyvä diili. Kaksi heidän kissoistaan oli jo operoitu, mutta toisena klinikka-aamuna laitoimme toiset kaksi kisulia muovikoreihin ja pyöräilimme naukuvien koppien kanssa saaren läpi. Illalla toimme ne takaisin ja pidimme kissat huoneessamme yön yli, koska ne olivat vielä hitusen unisia.

Muramilla on rantakadulle päin tyypillisen indonesialaisen warung-ravintolan vitriini valmisruokineen. Me tilasimme ruokaa kuitenkin listalta.

Mexican Kitchenin banana colada eli banaaniversio pina coladasta.

Pura Vidan rantabaarissa esiintyy joinakin iltoina viikossa taitava reggaebändi ja nytkin katsojia oli hyvin tullut paikalle. Ruoka oli vähän tyyriimmin hinnoiteltu, kun tavallinen gado-gado maksoi 50,000. Vieressä oli The Mexican Kitchen, jolla oli meksikolaisten ruokien lisäksi tarjolla raakaruokia. Syön raakaruokaa ihan mielelläni, mutta ravintoloissa nämä annokset ovat järjestään ylettömän hintaisia ja ihan liian pieniä, mutta 60,00o rupian (muistaakseni) kesäkurpitsapasta ei ollut paha hinta ja annos oli hyvä.

Gili Airilla rikottiin Cats of Gilin kissaklinikoiden ennätyksiä ja potilaille piti väsätä uusia numerokortteja päivän määrän hipoessa viittäkymmentä. Saarelta oli vain aika helppo löytää tarpeeksi kesyjä kissoja kiinni ja lisäksi siellä oli hyvin apuväkeä tuomassa potilaita. Eläinlääkärit saivat sitten operoida oikein liukuhihnalta ja näin saatiin saaren kissapopulaatiota paremmin kuriin, jotta olisi vähemmän näitä surullisia tapauksia, kun löydetään kissanpentuja hylättyinä ja kuolemaan jätettyinä.