Ensimmäisenä iltana saatoin vielä ajatella Siem Reapin olevan pikku-Chiang Mai, koska silloin oli Kambodzan vesifestivaalin päätöspäivä. Sitä näytettiin juhlittavan melko samanlaisesti kuin Thaimaan loi kratong -festivaaleja, jotka ovat Chiang Maissa ehkä vuoden isoin juhla. Siem Reapin Tonlé Sap -jokeen laskettiin koristeellisia kratongeja ja joen ympärillä oli musiikkia, ruokakojuja ja ihmisiä, aivan kuten Chiang Maissa Ping-joen varrella.

Kambodzan villilänsimäisempi meininki Thaimaahan verrattuna näkyi ikävä kyllä siinä, että kratongit olivat tehty lähinnä muovista ja styroksista, kun Chiang Maissa on valistus mennyt ehkä vähän perille, ja kratongeja on alettu taas tekemään perinteiseen tapaan banaaninlehdistä. Vesifestivaalien jälkeisinä päivinä Siem Reapissa oli surulliset muoviroskavuoret.

Siem Reapin pienen ja katetun Psar Chaa -torin vieressä oli ihan kivat ravintolakorttelit. Eli Siem Reapin keskustana voisi pitää Psar Chaa -toria ja sen viereisiä The Passage- ja Pub Street -katuja. Psar Chaa on kyllä paikallisten käyttämä, kun taas nuo muut kujat olivat turisteille suunnattuja ja ravintoloiden hinnat kambodzalaisittain kalliita.

Silti kävimme The Passage -kujan kasvisravintola Chamkarissa kolme kertaa, koska mielestäni ruoka siellä oli ylivertaista eivätkä hinnatkaan olleet loppujen lopuksi korkeat, koska annokset olivat tarpeeksi isot. Siksi aina ei voi tuijottaa vain hintoja, jos kalliimmissa paikoissa riittää yksi annos, kun ”halvemmissa” joutuu kylläiseksi tulemista varten tilaamaan alkuruoankin ja lopputulos on samanhintainen. (Lue lisää: Vegaani Kambodzan Siem Reapissa >>).

Siem Reapin keskustassa ei saa kävellä rauhassa, kun tuk-tuk -kyytejä tyrkytetään ja kaikkea mahdollista kaupustellaan. Ymmärrän hyvin, että myyjät ja kuskit ovat epätoivoisia tai sitten heillä on tylsää eikä mitään syytä olla huutelematta. Pelkään jääväni joku päivä vielä auton alle pakoillessani jotakuta kylkeeni kiilaavaa myyjää. Ja kuinka monta kertaa kyytien kaupittelijat ovatkaan pilanneet mahdollisuuteni turvalliseen kadun ylitykseen, koska ovat hiljentäneet kohdallani silloin kun haluaisin päästä kadun yli. Joissain turistikohteissa, joissa jokainen ravintola tarjoaa samat ruoat, valitsen ruokapaikkani sen perusteella, ettei heillä ole sisäänheittäjää. En muista käyneeni yhdessäkään kasvisravintolassa, jossa joku häiriköisi kadulla kulkijoita.

Siem Reapin ja Thaimaan Chiang Main yhtymäkohdiksi oletin vanhan kulttuurin ja sen perässä tulevat turistit sekä expatmeiningin. Mutta Siem Reap ei ole mitenkään samanlainen kuitenkaan. Se on kovin paljon pienempi, enkä olisi välittänyt jäädä sinne pidemmäksi aikaa. Huomasin heti jonkinlaisia vivahteita Intiasta, joita ei ole Thaimaassa. Maa oli punaista tomua ja oli muutenkin samanlaista epäsiisteyttä.

Samanlaista Thaimaahan verrattuna vaikutti olevan uskontoon liittyvät asiat. Myös Kambodzassa on henkien taloja, kuninkaan kuvia ja viikonpäivillä on värit. Temppelitkin olivat aika samannäköisiä, mutta eivät ehkä niin hienoja kuin Thaimaassa. Siem Reapissa oli yksi tärkeän oloinen temppeli, jonka yksityiskohdat olivat aika kömpelön näköisiä. Luulen punakhmerien tuhonneen niitä ja maassa on ollut tärkeämpää uudelleen rakennettavaa kuin temppelit. Phnom Penhissä näin kokonaisia perheitä nukkumassa kadulla, mitä en ole Bangkokissa nähnyt.

Majoitus Siem Reapissa

Koska Kambodzassa majoitus on niin halpaa verrattuna muuhun maailmaan, voi siellä kerrankin olla varaa luksukseen. Toki siellä voi myös alittaa budjettinsa ja majoittua halvimpaan paikkaan. Hostelworldin sivuilla halvin dormipaikka Siem Reapissa maksaa kaksi euroa ja oma huone kuusi euroa. Mutta jos haluaa kerrankin kokea ylellisyyttä, niin se kannattaa tehdä Kambodzassa. Varasin meille neljän hengen kämpän omalla uima-altaalla.

Suorkear Villan perhehuone maksoi netissä 117 dollaria yöltä ja päätin ottaa sen meille, jotta voisimme kaikki olla samassa kämpässä ja pröystäillä yksityisellä uima-altaalla. Yhdysvalloissahan jouduimme maksamaan joskus saman hinnan rupuisista neljän hengen motellihuoneista. Villa näytti hyvältä kuvissa ja uima-allaspiha ihanalta.

Hotelli oli tehnyt ylibuukkauksen ja jouduimme viettämään ensimmäisen yön eri paikassa. Tuo paikka Popular Resort oli lopulta kivempi kuin Suorkear Villa. Onneksi saimme tuon ensimmäisen yön ilmaiseksi, koska emme olleet yhtään tyytyväisiä, kun piti nähdä vaiva majapaikan vaihtamisen suhteen, pakata kamat ja sopia että saimme jättää tavaramme toiseen huoneistamme siksi aikaa kun menimme päiväksi Angkor Watille. Tuon Angkor Watin päivän jälkeen emme olleet yhtään iloisia myöskään siitä, että saimme kyydityksen väärään paikkaan (Suorkear Spa oli väärä paikka) ja jouduimme odottelemaan taas uutta kyytiä. Sen jälkeen Suorkear Villassa ärsytti kaikki pienet asiat, kuten ettei ollut henkareita, vessa veti huonosti, uima-altaan luona olevat tuolit eivät olleet yhtään kivoja istuskella, siivouksen jälkeen pyyhkeitä saattoi olla vain kolme neljän sijaan, aamiaismenu oli epäselvä ja niin edelleen. Kalliin hinnan takia voi vaatia paikan olevan ihan muuta tasoa kuin yleensä.

Suorkear Villa on parin kilometrin päässä keskustasta, mutta ajattelin ettei se haittaa jos majapaikka on ihana ja rauhallinen, ja koska hotellilta saa ilmaisen kyydityksen keskustaan. Mutta ei se ole koskaan sama asia, kuin että voisi suoraan majapaikasta kävellä ravintoloihin ja kauppaan. Tuk-tukien kanssa on aina säätöä ja odottamista. Olin visualisoinut kävelymatkan hotellillemme vehreäksi tieksi, jonka varrella olisi joitain ravintoloita ja hotelleja (ehkä kuvittelin mielessäni Balin Ubudia?), kun en tiennyt Siem Reapin olevan enemmänkin pölyinen pikkukaupunki. Eli suosittelen Siem Reapissa kuitenkin varaamaan majapaikan keskustasta, tai sitten keskustan ja Angkor Watin väliltä eli keskustan pohjoispuolelta. 

Siem Reapissa on muuten yksi vegaaninen AirBnb-paikka, Siem Reap Vegan Villa >

Vesifestivaalit

Kuvat lentokoneesta Siem Reapiin lentäessä