Blogissani näyttää nyt olevan tasan 700 juttua, joten tarkistin mitkä ovat jutut numero 1, 100, 200 jne. Oli aika jännää katsoa, mitkä jutut sattuvat joka sadanneksi. Tuleeko joukkoon pohjanoteerauksia, juttuja jotka olisi voinut jättää julkaisematta?

Suunnitelma blogin teemasta on pitänyt

1. juttu: Esipuhe >>

Julkaisin blogini esipuheen 3.5.2012 ja siinä esittelin motiivejani blogin pystyttämiseen. Edelleen syyt bloggaamiseen ovat hyvin samat: tiedon antaminen muille ihmisille matkustelusta ja vegaaniruoasta maailmalla. Näiden lisäksi suunnittelin horisevani milloin mistäkin muusta aiheesta, mutta aika pian päätin, että lukijoille on parempi, että blogi pysyy kuta kuinkin asiassa. Eli opettelin pitämään sormeni kurissa julkaise-kuvakkeen kohdalla ja jättämään pois kirjoittelut, jos niitä ei millään ilveellä saa liippaamaan läheltä reissausta tai vegaaniruokaa. Rajoitin myös tuota vegaaniruoan osuuttakin, koska ruokablogit ovat kuitenkin asia erikseen.

Edelleenkin innostun syistä olla tekemättä lapsia

100. juttu: Säästövinkit matkakassaan: Valitse lapsettomuus >>

Sen huomaa, että blogin ensimmäisenä kesänä pidin aika haipakkaa, koska sadas juttu putkahti jo 31.8.2012 blogin oltua olemassa vasta neljä kuukautta. Sadannesta jutusta tykkään edelleen ja aika ajoin mietin, mitä kirjoittaisin aiheesta uudelleen. Tuossa otsikossa on vähän vaikeasti luettavaa huumoria ja ehkä provosointiakin, koska eihän kukaan valitse lapsettomuutta säästääkseen rahaa matkakassaan. Mielestäni lapsettomuusaihe sopii hyvin reissuselämäntapaa esittelevään blogiin.

Allekirjoitan edelleen jutusta kaiken yli neljän vuoden jälkeen. Ehkä seuraavaksi yritän kirjoittaa siitä, miten maailma olisi parempi paikka, jos ihmisiä syntyisi vähemmän. Mutta siltikään en ole sitä mieltä, että kukaan jättäisi tekemättä lapsia pelkästään pelastaakseen pikkuisen maailmaa.

Luin nostalgisena jutun Kiotosta, jonne voisin mennä uudelleen

200. juttu: Gion matsuri -festivaalit ja jukatamuotia Japanin Kiotossa >>

Kirjoitin Kioton monipäiväisistä festivaaleista 30.1.2013, vaikka kävin Japanissa kesällä 2010. Olen kirjoitellut blogiin monia paljonkin takautuvia juttuja mielestäni kiinnostavista aiheista. Minua on myös harmittanut vanhojen matkapäiväkirjamaisten blogieni katoamiset, iso syy blogin kirjoittamiseen minulla on ihan vain purkaa elämäni matkoja. Olen itse blogini ahkerin lukija.

Muutama vuosi taaksepäin taisin vielä käsitellä kuviani vähemmän ja kamerani oli pikkupokkari. Sen huomaa, vaikka tarkoitukseni ei olekaan julkaista pelkästään hyvin onnistuneita otoksia, vaan myös muuten vain informatiivisia kuvia, vaikka ne olisivatkin teoksina tuhnuisia. Nyt julkaisisin paljon enemmän kuvia Gion matsurista, tekisi mieli kaivaa kaikki kuvat ulkoiselta kovalevyltä ja lisätä niitä jutun loppuun. Tai edes katsoa ne ja ihailla, mitä vuosia sitten pääsin todistamaan.

Kioto oli ihana kaupunki, jonne haluaisin takaisin. Mutta syyt, miksi olen tällä hetkellä Chiang Maissa enkä Kiotossa, ovat hintataso ja ilmasto. Käydessäni Kiotossa heinäkuussa siellä oli tuskallisen kuuma. Talvisin siellä taas hytisisi huonosti eristetyissä taloissa.

Matkustelin budjettivuotenanikin, koska eihän sitä muuten kestä

300. juttu: Pariisin torit ja ravintolat >>

Luettuani 21.7.2013 julkaisemani Pariisi-jutun ihmettelin, miten en enemmän juossut siellä kasvisravintoloita katsastamassa. Mutta tuo vuosi oli minulle todellinen budjettivuosi. Kävin silloin vielä töissä ja säästin näitä Thaimaan-vuosiani varten. Kiitos itselleni siitä. Suunnittelen kyllä nytkin kaurapuurovuosien viettoa Suomessa.

Aika suppea tuo juttu Pariisista, mutta Gentle Gourmet Cafen vegaanibrunssin ruoat maistuisivat nyt. Mutta ihmettelen millä ihmeen kökkökameralla olen ollut liikenteessä.

Matkustelua Thaimaassa ennen koiraturvatarhojen löytämistä

400. juttu: Phang Ngan kaupunki Etelä-Thaimaassa >>

Phang Nga on pieni kaupunki jossain Krabin ja Phuketin välillä ja luin tyytyväisenä juttua sieltä, että onneksi on tullut siellä käytyä. Juttu on päivätty 8.3.2014. Tuona keväänä poukkoilin ympäri Thaimaata puolen vuoden ajan, kunnes löysin Chiang Main Care for Dogsin koirien turvatarhan ja matkusteluni ei ole sen jälkeen ollut enää entisellään. Elämään tuli uusi intohimo ja vähän niinkuin yksi uusi ammattikin. Enää en menisi minnekään muuten vain oleilemaan, vaan kohteessa olisi oltava joku eläinten auttamisprojekti.

Mutta keväällä 2014 minulle oli vielä tärkeää saada käyttää aikani ulkomailla juuri niinkuin itse halusin. En vielä tiennyt elukkahommien antavan suurempia elämyksiä. Koirien kanssa oleminen on parasta mitä tiedän, ja lisäksi noissa hommissa saa mahdollisuuden tutustua ympäröivään yhteiskuntaan uudesta vinkkelistä ja tutustua samanmielisiin ihmisiin ihan huomaamatta.

Mutta Phang Nga, ihan kivan pienen jutun siitä näköjään kirjoitin. Yllätyimme siitä, mitä tuolta paikkakunnalta löytyi. Mietin nyt Lanta Animal Welfaren kuskia, joka ajaa ainakin pari kertaa kuussa Koh Lantan ja Phuketin väliä viedessään ulkomaille lähteviä koiria ja kissoja lentokentälle, eikä hänellä ole varmaan koskaan aikaa paluumatkalla piipahtaa Phang Ngassa.

Kyläelämää ja kaiheita muistoja

500. juttu: Päivä thaimaalaisessa kylässä – kahjo mummo ja käärme >>

Tämä onkin riipaiseva juttu lukea juuri tänä päivänä, koska kävin tuossa talossa tänään viimeisen kerran hyvästelemässä sen asukit, jotka lähtevät maaliskuussa Iso-Britanniaan. Minulla on Chiang Maista kovin paljon haikeita muistoja ja olen vähän kauhuissani, kun täältä pitää taas kerran lähteä parin päivän päästä pois. Lisäksi tuossa jutussa on kaksi koiraa, jotka minun piti viedä vanhemmilleni Suomeen, mutta sekä Kanom-pentu että Jössi ovat traagisesti kuolleet.

Minulle oli opettavaa olla koiravahtina tuossa talossa, koska nyt tiedän, etten oikein mielelläni asuisi thaimaalaisessa kyläympäristössä. Sanoisinko että sopeutumiskykyni ja -haluni ovat rajalliset viihtyäkseni. Silti tuollaiset kokemukset olisivat arvokkaita ymmärtääkseen enemmän tästä maailmasta, tai mennäkseen siitä aina enemmän ymmälleen.

Yö, ja sitä seuraava viikko, johon voisi olla palaamatta

600. juttu: Ryöstö Koh Lantalla Thaimaassa >>

Tulihan sieltä joukosta epämiellyttävä juttu. Tuon olen julkaissut 29.3.2016, mutta oikeasti kaikki tapahtui jo heinäkuussa 2015. Tähän juttuun palaamisen voisin skipata. Olen menossa Koh Lantalle taas parin päivän päästä ja muistissani on oikein hyvin, että siellä joudun olemaan Chiang Maita varovaisempi. Tapaus pönkittää käsitystäni siitä, että kaupungissa on turvallisempaa kuin maaseudulla.

Viimeisin juttu on Intiasta ja lisää on luvassa

700. juttu: Intian pyhä kaupunki Varanasi Gangesin varrella >>

Intiasta olisi niin paljon kirjoitettavaa, vaikka en ole siellä viettänytkään sellaisia aikoja kuin Thaimaassa. Kirjoittelen nyt Intianjuttuja joulukuulta 2016, mutta minulta jäi joitain asioita joulukuulta 2014:kin tekemättä. Kuvittelen, että vielä jonain päivänä julkaisen niitäkin, kuten millaiselta näytti Kolhapurin kaupungissa, jonne en olisi omin toimin tullut varmaan ikinä menneeksi.

 

Jos olet bloggaaja, niin ryhdy myös nostalgiseksi ja tee juttu tästä samasta aiheesta!