Gangesin rantaa Intian Varanasissa kutsutaan ghateiksi, jotka ovat entisten maharadzojen rakennettumia taloja ja palatseja, joilta johtaa rappuset alas Gangesiin. Maharadzat halusivat kuolla Varanasissa ja tulla poltetuiksi Gangesin rannalla, jotta he vapautuisivat jälleensyntymisen kierteestä ja saavuttaisivat hindulaisen nirvanan eli moksan. Joen länsiranta on rakennettu ghateja täyteen, kun taas vastaranta on rakentamaton. Uskomusten mukaan itärannalla kuollessaan jälleensyntyy aasina, mutta ihan käytännössä Ganges tarvitsee tilaa tulvia sinne Himalajan sulaessa käväisin.

Varanasiin kulkee jatkuvasti hindupyhiinvaeltajia kastautumassa Gangesiin, mikä tekee uskomusten mukaan hyvää karmalle. En nähnyt tätä tapahtuvan joulukuun alussa kauhean paljoa, mutta voi olla että puuha näytti niin normaalilta peseytymiseltä, etten kiinnittänyt siihen paljoa huomiota. Näin kyllä uimareita ja peseytyjiä sekä pari miestä viettämässä hartaampaa hetkeä joessa. Mielestäni Intian hindulaisuus ei ole kauhean dramaattista rituaaleineen, jotenkin se sulautuu muuhun kaaokseen. Meditaatiohommat ovat erikseen eri paikoissa.

Varanasin polttohautauspaikat

Varanasissa on kaksi krematointipaikkaa Gangesin varrella, isompi Manikarnika ghat ja pienempi Harishchandra ghat. Hindut haluavat kuolla ja tulla krematoiduksi Varanasissa tai että edes tuhkat tuotaisiin ripoteltavaksi Gangesiin. Se on dramaattisin asia, mitä Varanasissa voi mennä katsomaan, kun kuolleiden ruumiit palavat yksittäisissä puunuotioissaan. Vaikka tunnelma ei ole yhtään harras, niin silti valokuvia ei saa ottaa, on sentään kyse kuolleista ihmisistä, joiden perheenjäsenet (mutta vain miehiä) ovat paikalla myös. Mielestäni on ihan sopivaa käydä katsomassa tätä hindulaista elämänaluetta ja hämmästyä miten eri tavoin elämään ja kuolemaan voidaan suhtautua. Se taas ei ole sopivaa, että paikalla pyörii joitain intialaisia, jotka koittavat rahastaa turisteja viemällä heitä paremmille näköalapaikoille tekemättä hintapolitiikkaa etukäteen selväksi.

Kävellessäni ahtaita kujia Manikarnika ghatin takana, jouduin jatkuvasti väistämään puisilla paareilla kuljetettavia vainajia. Heidät oli peitetty oransseihin kankaisiin ja perillä krematointirannassa paareja kuljettaneet sukulaismiehet dippasivat vainajan kolmesti Gangesiin. Manikarnika ghatille pääsee myös kulkemalla Gangesin vartta pitkin.

Epäröin ensin mennessäni Manikarnika ghatille, koska en nähnyt naisia missään. Uskalsin lähteä katselemaan, kun näin ensimmäisen naisen kulkevan miesten kansoittamalle alueelle. Ehdin jo ihmetellä, miten en ollut lukenut mistään, että naisilta olisi pääsy kielletty, mikä ei siis ole asian laita. Koko Gangesin varsi vaikuttaa olevan yleistä kulkualuetta ilman yksityisiä pätkiä, mikä on mahtavaa. Hindutemppeleihin en yleensä kehtaa mennä sisälle, koska joihinkin ei kai edes pitäisi mennä jos ei ole hindu.

Polttohautauspaikoilla, kuten muuallakin Varanasissa tai Intiassa yhtään missään, ei kannata seurata yhtään ketään ystävällistä paikallisihmistä, joka neuvoo sinua löytämään paremman katselupaikan tai kulkea mukana, jos joku alkaa selittämään sinulle hirveästi tietoa. He eivät tee sitä ilmaiseksi. Minusta on paljon mukavampi olla edes vastaamatta kenenkään tervehdyksiin tai kysymyksiin, koska ennemmin tai myöhemmin tulisin pettymään siihen, miten minulta taas kerran haluttaisiin jotain. Ja naismatkaajana minua vaivaa, miten intialaismiehet eivät lähestyisi tuntemattomia intialaisnaisia, mutta häiritsevät kyllä ulkomaalaisia. Minua ällöttää se, miten miehet saattaisivat tulkita sen, jos jäisinkin juttelemaan. Matkustellessa olisi joskus kivempi olla mies (lue lisää aiheesta: Matkustaminen on naisille hieman eri kokemus kuin miehille >>), koska heidän elämänsä on yleensä vapaampaa ja julkiset paikat heidän aluettaan naisten pysyessä kotona.

Lue myös muista intialaisista hautaustavoista: Mumbain parsit syöttävät kuolleensa korppikotkille >>

Dashashwamedh ghat

Varanasin eräänlainen pääghat on Dashashwamedh ghat, jolla pidetään joka ilta Ganga Aarti -seremoniamenot muun muassa Shiva-jumalan ja Ganges-joen kunniaksi. Neljä pappia tekee erilaisia rituaaleja aivan rannassa muun muassa tuprutellen savua ja puhaltamalla simpukkatorviin. Kymmeniä veneitä parkkeerautuu rantaan seuraamaan toimitusta ja toiset katselevat rannalta käsin.

Varanasin uskotaan olevan Shiva-jumalan perustama kaupunki. Hindulaisuus ja siihen liittyvät jumalat ja lahkot ovat aikamoinen vyyhti, mutta jos siinä on kolme vähän niinkuin pääjumalaa eli Brahma, Visnu ja Shiva, niin Shiva liittyy näistä jotenkin enemmän tuhoon ja muutokseen. Se selittänee jotain siitä, miksi juuri Shivan kaupungissa on hyvä kuolla.

Lue muut Varanasi-jutut:
Intian pyhä kaupunki Varanasi Gangesin varrella >>
Varanasin vanhan kaupungin kujat >>