Joulukuussa vietin viidettä lomaani Papillon-ravintolassa Goan Palolemissa. Tein lasiini radlerin fresh lime sodasta ja Kingfisheristä ja söin palak mutter -annostani eli herneitä hyvin maustetussa pinaattikastikkeessa (katso resepti >>).

Ensimmäisen kerran kävin Palolemissa 2003. Sittemmin Palolemista on tullut siskoni perheen vakiolomapaikka ja minä olen liittynyt seuraan useimpina kertoina viikosta kolmeen viikkoon. Kerran menin sinne vain viikoksi, kun en töiltäni päässyt pidemmäksi aikaa. Mutta lyhyt loma Palolemissa toimi oikein hyvin ja luulen, että lyhyillä rentoutuslomilla on hyvä asia, jos tulee tuttuun paikkaan. Silloin on stressaus nollassa, kun tietää kaikki polut, ravintolat ja mahdollisuudet.

Ymmärrän hyvin niitä, jotka matkustavat aina samaan paikkaan lomalle. Semmoisen lisäksi suosittelisin silti matkustelemaan oikeastikin ja tutustumaan tähän maailmaan, mutta jos ei halua kuin lomaa, niin voihan sen tehdä aina samassa paikassakin. Matkustavathan ihmiset usein samalle kesämökillekin lomallaan. Joillain tuo mökki on sitten ulkomailla olevassa hotellissa.

Papillon on hyvä tukikohtaravintola Palolemin rannalla varsinkin kun menossa on iso lössi. Papillon on rannan eteläpäässä, jossa olemme aina myös majoittuneet. Ravintola ei häiritse rannalla kulkijoita ja minusta on kiva voida kävellä tänne suoraan takakautta ja välttää häirityksi tulemista rannalla ravintoloiden sisäänheittäjien ja come to see my shop -naisten taholta. Eipä minua huvittanut käydä muissa rannan ravintoloissa, kun kaikissa on kuitenkin sama lista.

Kahden viikon Goan lomallani en maannut kertaakaan rantatuolissa enkä käynyt uimassa. Sen sijaan viikko meni hoitopennun kanssa ja Animal Rescue Centerissä käyden. Siellä olisi voinut viettää päivittäin pidempiäkin aikoja, mutta liikkeelle tuli lähdettyä aamiaiselta ja hitaiden aamujen vietosta myöhään, kun yötkin meni hieman pipariksi pennun kanssa. Koitin myös pitää yllä rytmiä ”yksi asia per päivä”, joten muuta ei juuri tullut tehtyä. Luettua, syötyä, vähän mopoiltua ja hoidettua koiria.

Yksi rutiini oli mennä katsomaan läheisen ravintolan yhdeksää muutamaviikkoista koiranpentua emoineen. Syötimme niitä ja madotimme ne. On harvinaista että noin isosta pentulaumasta kaikki selviäisivät, mutta ehkäpä koska niin monet turistit olivat huomanneet ne ja kävivät syöttämässä niitä, niin nämä kaikki näyttivät jatkavan elämäänsä isoiksi pennuiksi.

Palolem näytti samalta kuin ennenkin, en huomannut että olisi rakennettu lisää tai muuta sellaista. Yksi kasvisravintola oli muuttanut pois, mutta nyt Palolemin kylänraitilla on moderni kasvisravintola Zest ja perinteisempi intialainen pure veg -ravintola.

Tällä kertaa majoituimme Seva´s Huts and Cabanasiin ja otin itselleni pienen oman mökin. Sanon Goasta aina sitä, että siellä saa huonompaa tasoa ja kalliimmalla kuin Thaimaassa. Nyt maksoin mökistäni 800 rupiaa (11 euroa) yöltä, mikä oli kuitenkin halpa hinta siihen verrattuna mitä Goalla joulu-tammikuisin saatetaan kaupitella. Huomioon otettavaa on, että mökkiini ei tullut juoksevaa vettä, vaan henkilökunta täytti ison paljun kylppärissä päivittäin tai tarvittaessa. Lisäksi seinät olivat suurimmaksi osaksi bambupunosta, eikä tuollaisia bungaloweja ole enää Thaimaassa juuri tarjolla. Kymmenen vuotta sitten vastaavia myytiin Thaimaassa parilla sadalla bahtilla, mutta nyt bungalowit on rakennettu laudoista ja vessoissa on kaakelit. Sellaisesta maksoin juuri 800 bahtia yöltä Thaimaan Koh Phanganilla.

Seva´s on kuitenkin viihtyisä ympäristö ja terassini oli nätti. Ravintolasta saa muutakin ruokaa kuin rantaravintoloiden rasvaisia perusannoksia. Paras on Seva´sin kasvisthali, joka ei ui öljyssä.

Seva´sin paras puoli oli koirat, joista Rockyyn tutustuin jo vuosia sitten. Hänestä ja hänen äidistään Daisysta olen kirjoittanut aiemmin jutun Goan ihanat koirat >>. Daisysta aika jätti pari vuotta sitten ja nyt Seva´sissa asuu Rocky lisäksi Chikku ja Tarzan.

Kirjoitin vuonna 2012: Palolem on lomaparatiisini >>

Lue myös:
Saapuminen Goalle – käytännön matkaohjeita (2014) >>
Joogaamista Goalla (2013) >>
Palolem on lomaparatiisini (2012) >>