Alfa on asunut vanhempieni luona Suomessa nyt 1 vuoden ja 9 kuukautta. Tämä irtokoira Thaimaasta on heti alkujaan ollut valmis elämään turvallisesti ihmisten huomassa. Sellaista elämää moni katukoira kaipaisi, suojaa pois potkuilta ja inhottavilta ihmisiltä, joihin koirat silti haluisivat luottaa löytääkseen itselleen huoltajan.
Muistan kun tapasin Alfan ensimmäisen kerran. Menin Care for Dogsin koiraturvatarhan kylvetyspisteelle, jonne se oli ilmeisesti luikkinut muita tarhan koiria karkuun. Siellä se oli aidalla erotettuna sadan koiran alueesta yhdessä toisen epävarman koiran kanssa. Uusien koirien kanssa pitää aina odottaa, että koira tulee itse luoksesi. Alfa käveli ja painoi päänsä syliini. Se on sen hurmaava tapa nykyisinkin.
Yhtenä päivänä pesin kylvetyspisteen pyyhelaatikon kannen ja jätin sen kuivumaan. Alfa keksi mennä laatikkoon makamaan pehmeiden pyyhkeiden päälle. Eihän sitä sieltä raaskinut häätää. Mutta näytti ettei se liikkunut sieltä minnekään, ruoankin toin sille sinne. Aloin siis viemään Alfaa paljon kävelyille, jotta se liikkuisi edes vähän.
Alfa oli tullut Care for Dogsille armeija-alueelta, Wing 41 -sotilaslentokentältä Chiang Main lentokentän vierestä. Siellä joku oli määrännyt koirat poistettavaksi, mutta onneksi joku otti yhteyttä Care for Dogsiin, joten Alfa ja muutama muu koira pelastettiin Care for Dogsille. Nämä ovat vaikeita tilanteita, koska kaikki tuollaiset koirien pelastustarhat ovat aina täynnä. Onneksi Alfa ja muut otettiin vastaan.
Yksi muista koirista oli oletettavasti Alfan pentu Airforce (kaikille koirille annettiin ilmailuun liittyvät nimet). Se oli Alfaa paljon suurempi. En itse asiassa ensin tajunnut heidän olevan sukulaisia, koska eivät ne mitenkään hengailleet toistensa kanssa. Vasta sitten huomasin, että palatessamme kävelyiltä Airforce kävi usein nuuhkaisemassa Alfaa. Alfa nisät olivat tuolloin niin roikkuvat, että sen perusteella pystyi olemaan varma, että sillä on ollut vähintään yksi pentue. Nyt voi vain aavistella, mitä muille pennuille on tapahtunut ja kuinka monta kertaa Alfa on joutunut piilottelemaan pentuja jossain. Airforce on onneksi saanut kodin Chiang Maissa.
Alfa oli kolmas yritys tuoda vanhemmilleni kaksi rescuekoiraa
Ennen kuin olin edes tavannut Alfaa, olin lokakuussa 2014 palaamassa Chiang Maihin vapaaehtoistöihin Care for Dogsille ja vanhempani sanoivat minulle, että voin tuoda heille kaksi pelastettua koiraa Thaimaasta. Siitä lähtien katselin Care for Dogsin koiria sillä silmällä, että mitkä niistä voisivat olla heille sopivat. Tarkoitus ei ollut kuitenkaan heti valita koiria, koska suunnittelin matkustavani Suomeen vasta seuraavaksi kesäksi ja reissailla sitä ennen.
Ihan ensimmäiseksi adoptoin Kanom-pennun marraskuussa 2014. Ei ollut tarkoitus valita vanhemmilleni pentukoiraa eikä poikakoiraa, mutta hoidettuani tuota muutamaviikkoista pentua korvikemaitoa tuttipullosta syöttäen, en voinut muuta. Sen emo oli todennäköisesti varastettu vietäväksi Vietnamiin koiranlihaksi. Kanom ei selvinnyt jäätyään ilman emonmaidosta saatavaa immuunisuojaa ja menehtyi alle 8-viikkoisena todennäköisesti johonkin veriparasiittitautiin (lue enemmän Kanom-pennusta >>).
Sitten valitsimme vanhemmilleni Juice-koiran, jonka nimen väänsimme Jössiksi. Jössi oli kotihoidossa yhdellä Care for Dogsin vapaaehtoisella. Alfan valitsimme Jössille hyväksi kaveriksi. Aloin sitten totuttaa näitä kahta toisiinsa ja heistä tuli leikkisät kaverit. Mutta keväällä 2015 palatessani Yhdysvaltojen matkaltani sain hakea pelkästään Alfan kotiini. Poissa ollessani Jössi oli kuollut iltakävelyllä syötyään tien laidalle laitettuja syanidilla tai jollain täytettyjä kananluita. Lue enemmän Jössistä >>. Nämä olivat rankkoja takaiskuja ja ovat syitä, miksi en puhu Thaimaasta useinkaan kauhean nätisti.
Tasan kaksi vuotta sitten minun oli määrä odotella Alfan kanssa Chiang Maissa kesäkuun loppuun asti, jolloin Alfa olisi valmis matkustamaan Suomeen (lue enemmän: Koiran tuontiprosessi Thaimaasta Suomeen >>). Mutta me lensimmekin toukokuussa Etelä-Thaimaahan, koska Koh Lantan saaren Lanta Animal Welfaren eläinsuojelukeskukseen tarvittiin vapaaehtoiskoordinaattori.
Vanhempani olivat ajatelleet hankkivansa Alfalle kaverin esimerkiksi Viipurin Koirat ry:n kautta, mutta Lanta Animal Welfarella olikin koiria, jotka olivat jo valmiita matkustamaan Eurooppaan, koska siellä kaikille koirille aloitetaan vientiprosessi jo ennen kuin ne on joku adoptoinut. Siinä sitten katselin sopivia tapauksia ja vein Alfan kävelylle parin eri koiran kanssa. Wispan kanssa se tuli hyvin juttuun ja niinpä allekirjoitin adoptointipaperit Thaimaassa jo neljättä kertaa. Alfa ja Wispa matkustivat Suomeen elokuussa 2016, koska Wispa oli nuoren ikänsä takia valmis matkaan vasta silloin.
Koiran elämää Suomessa
Vanhempieni uusille haukuille kasvoi talven tullen aluskarva ja ne eivät palelleet pikkupakkasissa. Kumpikin koira oli Thaimaassa aika ohutkarvaisia, niiden vatsoissa oli karvoja tuskin lainkaan. Kun kävin Suomessa niiden ensimmäisenä talvena, oli hauskaa kun vastassa oli kaksi tuuheampaa ja aiempaa vaaleamman väristä koiraa, kun aluskarva on niillä vaaleaa nukkaa, joka peittää nyt vatsatkin. Wispalla näytti talvikarva lähtevän pian pois keväällä, mutta Alfa on nyt toukokuussakin huvittavan pehmoinen. Se muistuttaa muutenkin ulkonäöltään akita- tai shibarotuja. En usko että Alfassa tai Wispassa olisi ikinä ollut mitään rotuja, vaan ne ovat aitoja thaimaalaisia katusekoituksia. Ja Alfa näyttää ketunhäntineen niin kovasti dingolta, että en ihmettelisi jos se polveutuisi niistä. Dingot ovat levinneet Australiaan Kaakkois-Aasiasta ja Thaimaassa elää vieläkin villidingoja. Alfalla on selässään myös harjas, ridgeback, eli siinä karvat kasvavat vastakarvaan, mikä saa jotkut luulemaan että sillä olisi karvat pystyssä.
Ne tykkäävät peuhata lumessa talvella ja varsinkin Alfa on kova nuuskimaan ja löytää myyränkoloja hyvin lumesta. Sillä on sen verran vahva metsästysvietti, ettei sitä pysty yhtään päästämään vapaaksi, se lähtee heti metsään. Olen sen muutaman kerran sieltä hakenut takaisin testattuani jos se nyt hetken edes voisi olla vanhempieni pihassa vapaana. Joka kerta löysin sen kuulosteltuani rymyämisen ääniä ja se on jopa tullut minua tervehtimään. Harmi kun Wispa taas pysyy ihmisen lähellä ja voi nauttia pihan haistelusta vapaana.
Alfa taitaa olla todellinen katukoira, jonka on pitänyt pyydystään rottia henkensä pitimiksi (tosin uskon armeijaväen syöttäneen sitä Chiang Maissa). Ja se on tottunut menemään omia menojaan. Mutta en usko sen lannistuvan siitä, ettei saa rymytä vapaana, koska se on niin mässy koira ja niin onnellinen kun saa maata pehmeissä, lämpimissä ja kuivissa paikoissa ilman pelkoa ihmisten tai muiden koirien hyökkäyksistä.
Alfa on helppo koira, se ei vedä, ei rähjää muille koirille ja yleensä mieluummin ohittaa ne kuin tervehtii ja suhtautuu vieraisiinkin ihmisiin ystävällisesti. Se on ok kissojen kanssa, mutta esimerkiksi marsujen kanssa sitä ei missään nimessä voisi jättää samaan tilaan. Hankalimmat luonteenpiirteet ovat tosi hääppöisiä, kuten että luita syödessä muita koiria ei pidä olla lähettyvillä, koska silloin voi tulla tappelu. Muuten se on nirso ruoan suhteen ja syö vain muutamaa sille kelpaavaa ruokaa. Vapaaksi sitä ei voi päästää ja ruoallahan sitä ei saa houkuteltua minnekään. Ja se haluaa haistella kauheasti puskia ja etsii pitkään kakkapaikkaa, mutta nämähän ovat hyvin pieniä juttuja. Ihana persoona on ja onneksi saatiin sille koti.
Alfa Thaimaassa
Alfa Suomessa
Alfan tarinan lisäksi haluan kertoa vielä myös Wispasta sekä myös omista Thaimaan eläimistäni. Niitä ovat Billy-kissa, joka on jo meillä Suomessa, koirat Greippi ja Alma, joiden odotan saapuvan pian Thaimaasta, sekä Lexie-koira, joka on alunperin Thaimaasta ja tulee meille Ruotsista.
Lue lisää koiran tuomisesta Thaimaasta Suomeen:
Koiran hankinta Thaimaasta >>
Adoptointi- ja rokotusprosessi: Koiran tuontiprosessi Thaimaasta Suomeen >>
Matkavalmistelut ja matka: Koiran kanssa matkustaminen Thaimaasta Suomeen >>
reissaustajaruokaa.com 
Voi miten onnellisilta Alfa ja Wispa näyttävät ❤ Kamalaa mitä Jössille tapahtui ja Kanomin kohtalo on myös kovin surullinen, mutta onneksi edes jotkut koirista saavat uuden mahdollisuuden. Voin vaan kuvitella miten innoissasi odottelet omia koiria saapuvaksi kotiin, kun minäkin täällä odottelen kiinnostuneena niiden kuulumisia 😀
Alfalla ja Wispalla on tosiaan lekoisat oltavat maalla. Toivon mukaan viikon päästä saan Lexien Suomeen ja yksi koirista, Greippi, tulee Thaimaasta 31.5. Finnairin Bangkok-Helsinki -lennoille mahtuu usein vain yksi koira ruuman erikoistilaan, joten vielä yritän löytyy kyytiä Almalle. Sitten postailen heistäkin kun ovat tänne kotiutuneet 🙂
Vanhempasi olivat todella kilttejä ottaessaan vastaan koiria Thaimaasta. 🙂 Pahoittelen Kanomin ja Jössin kohtaloa. Uskon, että kaunis Lily löytää vielä kodin.
Jäin miettimään koiria ja pitkiä lentomatkoja. Toin ystävälleni hänen tilaamansa greyhoundin New Yorkista Helsinkiin vuosia sitten ja koira pääsi vasta kolmanteen koneeseen, koska ruumassa oli ongelmia ilmanvaihdon kanssa aiemmissa koneissa. Näin koiran uudelleen vasta puolen vuoden kuluttua ja luulin, että koiraa vilutti, koska se tärisi auton takapenkillä vieressäni. Ymmärsimme vasta myöhemmin, että koira pelkäsi minua, koska vein sen pelottavaan koneeseen… Kyseessä oli mahdollisesti yksittäistapaus, mutta lemmikki ja pitkä lentomatka hirvittää minua nykyisin. Parempi tietenkin lentomatka, kuin elämän päättyminen aiemmassa maassa. Olet ystävällinen, kun autat löytöeläintaloissa.
Vanhempani tosiaan ovat huippuja koiraihmisiä 🙂
Koirien laittaminen lentokoneeseen ei ole mikään kiva juttu, mutta nämä meidän koirat ja muut lennättämäni koirat ovat ottaneet sen aika hyvin. Se on tosiaan kuten kuvailit, pieni kärsimys sen hyväksi että pääsee turvaan. Ei tuossa voi oikein muutakaan, koska Thaimaan turvatarhoille päätyvät koirat eivät saa tarpeeksi koteja Thaimaasta. Ja kun tarhat ovat täysiä, eivät ne voi ottaa vastaan uusia avun tarpeessa olevia ennenkuin aiempia saadaan adoptoitua. Eli pakko mikä pakko, vähän kuten sterilointikin on ikävä leikkaus, joka estää tulevaa kärsimystä ei-toivottujen pentujen muodossa.
Voi tosiaan olla, että kaverisi koira yhdisti sinut ikävään lentomatkaan mielessään, mutta eiköhän se pääsisi siitä yli jos viettäisi enemmän aikaa kanssasi? Siitä olen ollut tyytyväinen, että vaikka lennätin tänä vuonna Alma- ja Greippi-koirani Thaimaan Chiang Maista Krabiin, eivät ne sen jälkeen mitenkään kammonneet esimerkiksi lentokoppejaan, vaan menivät edelleen ihan mielellään niihin sisälle. On vain pakko luottaa, että lennot Suomeenkin menevät yhtä hyvin.
Sterilointi on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin mm. kissanpentujen elämän päättäminen, jota ainakin maaseudulla edelleen tehdään – Suomessakin. Julmaa säästöä, kun eläinlääkärille ei haluta maksaa emon leikkauksesta.
Toivon, että lemmikkiesi lentomatkat sujuvat hyvin. 🙂
Kiitoksia, toivotaan että matkat sujuvat ja järjestyvät! En malttaisi odottaa.
Hei! Löysin blogiisi pari päivää sitten ja blogisi löytymisen jälkeen onkin kaikki likenevä aika mennyt sitä selaillessa.
Voisitko kirjoittaa postauksen näistä asioista? Sellaisen koosteen siis..
..että mitä kautta olet vuokannut asuntoja ulkomailta? Oletko vuokrannut ne jo ennen reissua vai vasta sen jälkeen kun olet saapunut kohteeseen?
..Paljonko rahaa thaimaaseen tai intiaan tarvitsee jos olisi haaveena oleskella maassa n. Puoli vuotta? Siis asuminen mukaan lukien ja huomioimalla se,että tarkoitus ei ole viettää puolta vuotta missään turistikohteessa ja asua kalliissa hotellissa, bilettää ja ostella tuliaisia -.-
Mukava kuulla, että on kiinnostanut! Ja hyviä ideoita, voisin noista asioista koittaa kirjoitella. Kerran pidin tarkasti kirjaa siitä, mitä maksaa reissata Thaimaassa kuukauden ajan, eli tuli maksamaan päälle tuhat euroa kun vaihdoin kohdetta tiuhaan ja silti yritin elää aika halvalla: https://reissaustajaruokaa.wordpress.com/2014/01/15/paljonko-maksaa-kuukausi-thaimaassa/
Paikallaan pysyminen tulee tietysti halvemmaksi, jos saa vuokrattua asunnon. Se vain, että Thaimaassa tavallisten vuokra-asuntojen sopimukset halutaan yleensä solmia vuodeksi. Puolen vuoden sopparit tulevat yleensä pikkuisen kalliimmaksi. Ja rantaturistikohteissa on aina vähintään kaksi kertaa, ellei moninkertaisesti kalliimpi elää kuin muualla.