Alma saapui meille Suomeen viimeisenä kaikista rescue-eläimistämme ja hän saa vielä tässä oman esittelynsä. Alman luonne on semmoinen, ettei sellaista olisi voinut kuvitella, kuten ei yleensä muidenkaan koirien persoonallisuuksien kaikkia vivahteita voisi itse keksiä. Almassa ihmetyttää miten paljon joku voi tykätä rapsutuksesta, miten joku voi olla niin ystävällinen ja jumalaisen kaunis ja samaan aikaan kömpelö ja höhlä.

Rescuekoira-asiaa

Alman saapumisesta Suomeen on nyt yli kaksi vuotta ja adoptoimisesta 2,5 vuotta. Olen jo esitellyt täällä meidän kaksi muuta koiraamme eli Greipin ja Lexien, kissamme Billyn sekä vanhempieni koirat Alfan ja Wispan. Yhteensä näiden kuuden Thaimaan eläimen adoptoimiset ovat kunnollisin yhteiskunnallinen tekoni vegaanina elämisen ohella. Olen vähentänyt WVS Care for Dogsin ja Lanta Animal Welfaren eläinsuojelukeskusten eläinmäärää yhteensä kuudella eläimellä ja siten vapauttanut niille resursseja pelastaa kuusi eläintä näiden tilalle. Sanon tämän siksi, kun jotkut ihmiset tapaavat nähdä toisten ihmisten koirat vain elintasohyödykkeinä, harrastusvälineinä ja omaisuutena. Tästä aiheesta lisää esim. jutussa Kirppiskoirat vs. henkkamaukkakoirat – miksi rescue on paras? (2019) ja Rescuetoiminta on paljon muutakin hyvää kuin kotien antamista (2018).  Muuten en sitten ihmislajin edustajana olekaan ollut kuin taakka maapallolle 😀

Mutta kukaanhan ei adoptoi eläimiä ellei rakasta niiden seuraa. Jos eläinseura ei kiinnosta, mutta sosiaalinen omatunto kolkuttaa, kannattaa keskittyä lahjoittamaan rahaa eläinsuojelutoimintaan vaikkapa sen verran mitä koiranpito vuodessa maksaisi. Ei tarvitse olla ns. eläinrakas tunteakseen vastuuta ihmisten heitteille jättämistä eläimistä, eläimiä voi auttaa oikein hyvin haalimatta niitä itselleen. Ihminen on kuitenkin domestikoittanut koirat vähintään 15.000 vuotta sitten, joten olemme täysin vastuussa koirien hyvinvoinnista. Minä olisin voinut jatkaa vapaaehtoistöitä eläinten parissa Aasiassa ja siten auttaa koiria, mutta päätinpä sitten tulla väliaikaisesti Suomeen ja hakea Alman pois koirien turvatarhalta.

Millainen Alma on?

Alma on maailman sydämellisin koira, se rakastaa ihmisiä. Yleensä se ei tykkää vieraista koirista ja voi rähistä niille kovasti, mutta poikkeuksiakin on. Pääsääntöisesti emme enää vie Almaa koirapuistoihin kuin oman lauman kesken. Care for Dogsin koirien turvatarhalla Thaimaan Chiang Maissa se joutui elämään samalla alueella yli 50 koiran kanssa. Lähinnä se oleskeli parilla eri laverilla ja odotti vierailijoiden rapsutuksia. Aina kun tulimme tarhalle niin pystyimme saman tien kuulemaan Alman, se kun tapasi maata kyljellään ja heiluttaa häntäänsä niin että se paukkui laveria vasten. Siinä tarvitsi vain paikantaa äänen lähtöpaikka ja pystyi olemaan varma, että Alma tuijotti meitä tiiviisti. Toisaalta niin tuijotti 50 muutakin koiraa, jotka olisivat halunneet meidän tulevan juuri heidän luokseen.

Care for Dogsilla oli tuolloin yhteensä jotain 150 koiraa ja jonkin verran koiria muutaman kilometrin päässä olevalla toisella alueella. Joskus minulta on kysytty, että miten siitä joukosta pystyi valitsemaan omat koirat. Kun keväällä 2014 menin CfD:lle ensi kertaa vapaaehtoiseksi, niin muistan hieman ihmetelleeni muiden vapaaehtoisten kysymyksiä suosikkikoirista. Aluksi se ehkä tuntui siltä, että suosikkien valitseminen olisi ikävää muita koiria kohtaan. Mutta on aika selvää, että koirien joukosta lopulta seuloituu ne, joiden kanssa synkkaa parhaiten, joiden tavat lämmittävät sydäntä kaikkein eniten ja joita ajattelee mennessään nukkumaan. Kun päätin adoptoida tarhalta itselleni kaksi koiraa, niin ensin valitsin Greipin muun muassa siksi, että muut koirat kiusasivat sitä. Alma oli jotenkin luonteva valinta toiseksi koiraksi, koska se on niin mahdottoman ihana. Alman kohdalla todella ihmettelemme, että se oli tarhalla kaksi vuotta eikä kukaan sitä adoptoinut. Toisaalta useimmat Care for Dogsilla jo vuosia olleet koirat tulevat viettämään siellä koko loppuikänsä. WVS Care for Dogs ei yritä saada koiriaan adoptoiduksi ulkomaille, eivätkä paikalliset ihmiset näitä sekarotuisia halua, vaan sen sijaan rotukoiria alueen pentutehtaista.

Muistan kun Alma tuli Care for Dogsille joskus tammikuussa 2015. Voi olla että se oli ennen sitä jonkin aikaa klinikan erillistiloissa, jonne tarhalle tulevat koirat yleensä ensin joutuvat, koska useimmat tulevat sinne sairaina tai loukkaantuneina. Almaan oli törmännyt auto. Minulla ei ole mitään tietoa mistä päin Chiang Maita Alma oli löytynyt tai mitään muutakaan taustainfoa. Ensin Alma eli tarhan aulatiloissa ja sille oli oma pehmeä petinsä, jossa se pystyi köllöttelemään kipeän jalkansa kanssa. Se linkkasi jalkaa ensimmäisen puolen vuoden ajan tai jopa vuoden. Kun palasin Care for Dogsille syyskuussa 2016 oltuani poissa yli vuoden, ei Alman jalkavammaa enää edes huomannut. Tämä asia ilahdutti ja samoin Alman koko olemus. Se oli siirtynyt elämään pentuaitauksesta (vaikkei se tarhalle tullessaan pentu enää ollutkaan) isolle alueelle ja aloin hengata sen kanssa paljon. Kun vanhempani kävivät Chiang Maissa parin kuukauden päästä katsomassa mistä heidän Alfa-koiransa on kotoisin, esittelin Alman heille ”hyväksi kolmanneksi koiraksi”. Tuolloin en itse vielä ollut päättänyt tulla Suomeen ja ottaa omia koiria.

Kävin sitten hakemassa Alman ja Greipin Chiang Maista alkuvuonna 2017 ja sitten se joutui odottelemaan Koh Lantalla melkein juhannukseen asti, kunnes pääsi matkustamaan Suomeen. Se tuli meille eläimistämme viimeisenä. Alma vietiin lentokentältä suoraan koirapuistoon, jossa se tapasi hänelle ennestään tutun Greipin ja ihan uuden tuttavuuden Lexien. Silloin Alma käyttäytyi koirapuistoissa diplomaattisemmin kuin nykyisin. Oli mahtavaa, kun kaikki koiramme pystyivät jo samana päivänä oleilemaan samalla sängyllä. Ensimmäisenä aamuna Almalla ja Lexiellä tuli pieni yhteenotto, kun Alma meni Lexien ruokakupille silmäni välttäessä, mutta Alman tyyli on vain ajaa toinen koira nurkkaan. Sen jälkeen se on tainnut tapella Lexien kanssa vain kerran. Lexie ja Alma leikkivät keskenään eniten ja Lexie tykkää lipitellä Alman naamaa silloin tällöin. On aivan loistavaa, että koiramme tykkäävät toisistaan ja se oli valtava huojennus.

Emme alunperin olleet suunnitelleet ottavamme kolmea koiraa. Ensin hain Alman ja Greipin tarhalta ja sitten sain Lexien silloisilta omistajilta viestin, että ottaisimmeko hänetkin. Hieman siis aluksi mietimme mahdollisuutta antaa Almaa muille ihmisille välillä hoitoon tai jopa uuteen kotiinkin, mutta emme ihan tosissamme, koska arki näytti  suureksi helpotukseksemme sujuvan ja tykkäsimme hänestä niin paljon. Enkä halunnut edes kokeilla antaa Almaa esimerkiksi siskolleni hoitoon, koska pelkäsin hajottaa laumaa edes lyhyeksikään ajaksi. Alkoi vaikuttaa suurelta onnenpotkulta, että koiramme saapuivat tässä järjestyksessä Suomeen ja lyhyen ajan sisällä. Myöhemmin ne eivät varmaan olisi huolineet uusia koiria laumaansa.

Alma sai hurjasti lihaksia päästessään kotioloihin ja kutsummekin häntä välillä Patti-Almaksi. Myös turkki tuuheentui paksuksi labradorinoutajamaiseksi karvapeitteeksi. Alma näyttää siltä kuin se olisi puoliksi labbis ja puoliksi dingo. Luonnekin on labbiksen ystävällinen. Se haluaisi oikeastaan aina rapsutuksia. Se voi nukkua leppoisasti kainalossa eikä hätkähdä turhia. Sillä on koiristamme vahvin metsästysvietti, mutta ei silti mikään mahdoton. Maalla voimme omissa tutuissa metsissä pitää häntä vapaanakin, sille tulee hätä jos se luulee meidän kadonneen. Mutta jos se näkee juoksevan jäniksen, niin se alkaa kimeästi huutamaan.

Sitä emme ihmettele, että Alma tuli Chiang Maissa jääneeksi auton alle, koska se on aika hoopo. Se törmäilee ulokkeisiin ja rynnii toisten koiriemme yli välittämättä itse yhtään. Raukkahinen on saanut aika monta tälliä päähänsä, kun se saattaa tuosta vain kävellä ihmisenkin eteen. Ei sillä ole näössä mitään vikaa ja kyllä se liikkuu melko ketterästikin, mutta ehkä vahingoittunut jalka voi aiheuttaa jotain kömpelyyttä. Häntä heiluu kovasti pienistäkin asioista ja intoa riittää. Joskus se tykkää juosta todella lujaa niin että silmätkin näyttävät kuin pullistuvan ilmavirran takia.

Yksi Alman piirre on myös se, ettei hän pysy paikallaan. Jos kävelyllä pysähdytään niin hän alkaa kiertää kuljettajaa vastapäivään ympäri. Siinä on yksi syy lisää, miksi en kaupungissa kävelytä kolmea koiraa kerralla.

Arvioin Alman olevan nyt yli viisivuotias, arvelen sen olleen noin vuoden ikäinen tullessaan auton töytäisemäksi ja joutuessaan tarhalle. Koiramme ovat siten keskenään aika samanikäisiä, arviolta syntyneet vuodenvaihteen 2013 – 2014 molemmin puolin.

Päätin säilöä tänne linkit löytämiini Care for Dogsin mainoksiin Almasta:
Alma adoptiotapahtumassa huhti 2015 >>, FB touko 2015 >>, Alma adoptiotapahtumassa elo 2015 >>, FB syys 2015 >>, FB helmi 2016 >>

Vapaaehtoisen kuvaama video, Alma on lopussa ja Greippikin on mukana kävelyllä.

Jutut muista eläimistämme:

Rescuekoira Thaimaasta: Greippi >>
Lexie-koira tuli meille Thaimaasta Ruotsin kautta >>
Rescuekissamme Billy Thaimaasta >>
Wispa on rescuekoira Thaimaasta >>
Suomalainen Alfa-tyttö Chiang Maista >>

Koiran tai kissan tuomisesta Thaimaasta Suomeen:

Koiran hankinta Thaimaasta (2016) >>
Koiran tuontiprosessi Thaimaasta Suomeen (2016) >>
Koiran kanssa matkustaminen Thaimaasta Suomeen (2016) >>