Rescuekoira Thaimaasta: Greippi

Greippi on ollut meillä Suomessa nyt yli puolitoista vuotta. Hain hänet pohjoisthaimaalaiselta Care for Dogsin koirien turvatarhalta melkein kaksi vuotta sitten. Greippi on nyt viisivuotias. Tutustuin häneen Thaimaassa jo silloin, kun hän oli vielä pentu.

Tutustuin Greippiin vapaaehtoistöissä koirien turvatarhalla

Care for Dogsin pihan meininkiä.

Kun aloitin irtioton suomalaisesta työelämästä talvella 2013–2014, päädyin puolisoni kanssa Chiang Main eteläpuolella olevalle koiratarhalle vapaaehtoistöihin huhtikuussa 2014. Care for Dogsilla oli silloin parisataa loukkaantunutta, sairastunutta tai muutoin vaaraan joutunutta katukoiraa tai hylättyä kotikoiraa ja yksi aitaus oli varattu muutamasta kuukaudesta noin vuoden ikään oleville pennuille. Otin silloin tarhalta paljon kuvia, mutta juuri tuon nuorisoaitauksen koirista minulla ei ole kuvia. En nimittäin pystynyt ottamaan sinne kameraani, koska siellä oli hirmuinen hulabaloo aina meneillään.

Ensimmäinen kuvani Greipistä on vasta marraskuulta 2014 sen ollessa noin vuoden ikäinen.

Eniten kaaosta aiheutti tämä Grape-niminen noin puolivuotias poikakoira. Kun yritin istuutua voidakseni kunnolla hyvitellä ympärilläni pyöriviä pentuja, meni kaikki huomioni niskassani hyppivään Grapeen. Se veti minua letistä, raapi selkää ja näykki niskasta. Ei siitä tullut mitään, kunnes otin Grapen tiukasti syliini. Siinä se rauhoittui. Eihän pikkupentu halunnut muuta kuin huomiota ja hellyyttä. Oli palkitsevaa löytää keino saada villi pentu tyytyväiseksi.

Greippi kaiketi päätyi Care for Dogsille pentuna syksyllä 2013 ja järjestön vanhojen Facebook-juttujen perusteella Greippi olisi pentuna pelastettu paikasta, jossa sitä pidettiin häkissä. Se on ongelma Thaimaassa, että jostain syystä ihmisillä on koiria, joita pidetään lähinnä vain pienessä häkissä pihan perällä ilman mitään virikkeitä.

Koiranulkoilutustaulu Care for Dogsilla. Sen perusteella voin nyt nähdä, että Grape oli tuolla viikolla päässyt ulos peräti viitenä päivänä, ma, ti, ke, to ja su. Kun tätä taulua nyt katson, niin tulee kaipuu vapaaehtoistöihin ja ikävä noita nimitaulun koiria, joista suurin osa on vielä tarhalla.

Keväällä 2014 olin tarhalla vapaaehtoisena kolmisen viikkoa. Homma vei täysin sydämeni ja palasin Chiang Maihin noihin puuhiin lokakuussa ja olin siellä muun matkustelun ohella seuraavalle toukokuulle asti. Greippi oli minulle silloin yksi kaikista niistä tarhan rakkaista koirista.

Sitten olin Care for Dogsilta poissa puolitoista vuotta, koska lähdin töihin toiselle turvatarhalle Etelä-Thaimaahan Lanta Animal Welfarelle. En  siis nähnyt Greippiä pitkään aikaan. Kun palasin Care for Dogsille syyskuussa 2016, olin huolissani Greipistä. Se eleli edelleen samassa aitauksessa seitsemän muun koiran kanssa. Mutta se uskalsi olla lähinnä vain korotetulla tasanteella yhdessä nurkassa ja kopin takana. Pari tyttökoiraa kiusasi sitä ja yritin ehdottaa tarhalla voisiko Greippiä yrittää sijoittaa johonkin toiseen koiraryhmään. Mutta tarhalla oli edelleen aika täyttä, vaikka Care for Dogsin uusi omistajajärjestö Worldwide Veterinary Service WVS olikin perustanut kilometrien päähän toisen tarha-alueen (ks. video New Hopesta >>).

Greippi tarhalla alkuvuodesta 2015. Kuva on siitä erityinen, että takana toisessa aitauksessa makaa juuri tarhalle joutunut Alma, joka on nyt myös meillä.

Greipistä tuli sinä syksynä suosikkini, se tuijotti minua liikkuessani tarhalla ja laittoi kai kaiken toivonsa minuun. Se oli aina aika hankala saada ulos aitauksesta ja kävelylle, koska muutkin koirat aina ryysäsivät portille ja Greippi jäi helposti hännille. Greipin tarvitsi myös varoa toisia koiria. Se tykkäsikin kavuta syliini turvaan, se laittoi tassunsa hartioilleni ja minä pidin sitä sylissä. Koiratarhaolosuhteissa se ei ole kuitenkaan hyvä tyyli liikkua, koska muut koirat intoutuvat silloin hyppimään ja ehkä näykkimäänkin.

Greippi tarhan koirapuistossa. Tässä näkyy vähän, miltä silmät näyttivät.

Olin myös huolissani Greipin terveydestä, sen silmät olivat jotenkin erilaiset kuin ennen. Seuraavana keväänä otattamieni verikokeiden perusteella arveltiinkin sillä olleen punkkien tartuttama erlikkioosi tuona edellisenä syksynä, mutta sitä ei oltu tarhalla huomattu ja näköjään joskus nämä tartunnat menevät ohi koirien oman elimistön vastustuksen avulla ilman antibioottikuuria.

Yhteiselomme alkuaikoina huomasin, että Greipin silmät alkavat harottaa sen ollessa väsynyt. Tarhalla se ei arvatenkaan voinut nukkua kunnolla, kun piti varoa muita koiria ja muutenkin oli olo kurja. Nyt Greippi ei yleensä joudu olemaan väsynyt ja sen silmät ovat nykyään mielestäni kunnossa.

Greipin adoptointi

Tammikuussa 2017 siirryin taas Koh Lantalle, kun sitä ennen syksyn ja talven tukikohtanani oli ollut Chiang Mai. Care for Dogsin koirat jäivät taakseni, mikä oli vaikeaa. Kun sain tietää saavani Suomesta töitä, aloin miettiä että mitä ihmettä minä siellä Suomessa sitten teen iltaisin ja viikonloppuisin. Tiesin etten töiden jälkeen jaksa lähteä mihinkään harrastuksiin ja että liikunnan saaminen jäisi olemattomaksi. Kun tavoite oli mennä Suomeen työskentelemään jopa viideksi vuodeksi, päätin aika pian tuoda mukanani Suomeen pari koiraa, jotka pitäisivät minut liikkeellä. Siinä ovat syyt, miksi tällainen reissaaja meni ottaman koirat jarruttamaan menoaan. Ja vakitöissä käyminenhän se on se, mikä eniten ihmistä pidättelee väkisin pysymään paikoillaan. Lue lisää: Paluu Suomeen kolmen vuoden irtioton jälkeen (2017) >>

Greippi tarhan koirapuistossa. Thaimaassa koirilla perusilme on tällainen ”hymyilevä”, koska suu on aina auki kuumuuden takia.

En tiedä miten muuten tässä olisi voinut edes käydä, varmaan olisin hakenut Greipin pois tarhalta myös siinä tapauksessa, jos olisin jatkanut Thaimaassa oleskeluani. Olihan minulle sielläkin tullut tarve saada olla vähän enemmän paikallani oltuani liikaa liikkeellä edellisen syksyn aikana.

Greipin ja Alma adoptoimiseen oli paljon enteitäkin. Vanhempani, joiden toinen thaimaankoira Alfa on  myös Care for Dogsilta peräisin, vierailivat Chiang Maissa edeltävänä marraskuuna ja silloin puhuimme Greipistä minun koiranani ja Almaa taas esittelin heille ”hyväksi kolmanneksi koiraksi”.

Greippi näkee ensimmäisen kerran kuvajaisensa hotellihuoneessa tarhan lähellä.

Lähdin siis hakemaan Greipin ja Alman Chiang Maista luokseni Koh Lantalle. Siellä Lanta Animal Welfarella olisi helppo hoitaa heidän matkustusprosessinsa Suomeen, koska tuo kohlantalainen järjestö tekee sellaista jatkuvasti. Majoituin koirien kanssa lähelle Care for Dogsin koiratarhaa ja järjestelin meille matkat Krabiin. Kirjoitin näistä järjestelyistä ja lentomatkasta jo jutussa Vuosi sitten elämä mullistui Thaimaassa koirien myötä (2018) >>.

Alma ja Greippi eivät olleet ennestään toisilleen tutut, joten ensin heidät vietiin keskenään kävelylle ja tarhan koirapuistoon. He olivat samantien leikkisiä keskenään. Ainoastaan kun annoin heille herkkuluut pureskeltaviksi, piti heidät laittaa eri huoneisiin niitä syömään. En muista huomasinko siinä eripuraisuutta vai oliko se alunperin jo varotoimi.

Greippi ja Alma ensimmäisenä päivänään adoptoituina.

Millainen koira Greippi on?

Greippi, Alma ja kissamme Billy joutuivat odottelemaan Koh Lantalla vuokrakämppäämme tulleen koiranhoitajan kanssa, kun meidän piti matkustaa Suomeen. Tuontiprosessi Thaimaasta Suomeen kestää 4 kuukautta. Greippi lensi Suomeen kesän alussa vuonna 2017 ja silloin se tapasi ensimmäistä kertaa Lexie-koiran, joka oli tullut meille pari viikkoa aiemmin.  Onneksi tulivat hyvin toimeen keskenään, stressasin sitä aikalailla etukäteen.

Greipin Grape-nimi muuttui tietysti suomalaiseen suuhun paremmin sopivaksi vokaalipäätteiseksi nimeksi. En usko kenenkään ikinä antaneen koiransa nimeksi Greippiä. En kannata sitä, että heti kättelyssä muuttaisi koiran nimeä miksikään täysin uudeksi nimeksi, jos se tuntee oman entisen nimensä. Vähitellen nimeä voi muuttaa, joten jos Greipillä olisi ollut jokin hankala thaimaalainen nimi, niin olisin sen vääntänyt muuksi (esim. Luk-Sorn -> Luxor, Mangkhud -> Mangusti, Boon Chuay -> Bonsai jne.).

Greipillä on jännä tapa pitää nilkkojaan taitettuina.

Elo Greipin kanssa on sujunut. Koirakatraastamme juuri Greippi tulee parhaiten toimeen vieraiden koirien kanssa. Muiden koirien sijaan Greippi pelkää vieraita ihmisiä, mutta se kyllä tottuu tilanteisiin vähitellen. Se on nykyään aika hyvä muita koiranulkoiluttajia kohtaan. Edistystä on tapahtunut niin paljon, että ihmettelemme millainen koira se onkaan muutaman vuoden päästä.

Greipillä on lievä epilepsia, joka alkoi oireilla heti ensimmäisenä Suomen kesänään. Kohtaukset ovat pysyneet hyvin poissa todella pienellä annostuksella Barbivet-lääkettä. Aluksi  lääke aiheutti Greipille väsymystä, kun annostus oli suurempi. Väsymys taas tekee Greipistä ärtyisän. Ennen se murisi nykyistä herkemmin, jos peitto vähän liikahti sen nukkuessa jalkopäässä, mutta nykyään se sietää semmoista paremmin. Olen niin tottunut sen käyttäytymistapoihin, ettei asia minua häiritse. Sen murina muuttuu kiehnäämiseksi sekunnissa, kun nykyään tiedän oikeat tavat käyttäytyä Greipin kanssa. Greippi on koirista se, joka miltei joka yö nukkuu vieressäni. Se on siitä jännä tyyppi, että se haluaa sohvallakin tulla ihan kylkeen kiinni, mutta ei välttämättä halua että sitä koskettaisiin. Taustalla on mitä varmimmin trauma siitä, kun tarhalla se varmaankin joutui olemaan aina varuillaan, jos joku toinen koira tuli sitä näykkäisemään kesken unien. Murina on siis selvä selkärangasta tuleva reaktio, mutta se tuskin on koskaan joutunut tappeluun.

Lue lisää aiheesta:

Rescuetoiminta on muutakin hyvää kuin kotien antamista (2018) >>
Rescuekissamme Billy Thaimaasta (2017) >>
Lexie tuli meille Thaimaasta Ruotsin kautta (2017) >>
Suomalainen Alfa-tyttö Chiang Maista (2017) >>
Wispa on rescuekoira Thaimaasta (2017) >>

Lue lisää koiran tuomisesta Thaimaasta Suomeen: Koiran hankinta Thaimaasta >>
Adoptointi- ja rokotusprosessi: Koiran tuontiprosessi Thaimaasta Suomeen >>
Matkavalmistelut ja matka: Koiran kanssa matkustaminen Thaimaasta Suomeen >>

Care for Dogsin vanha FB-kuva Greipistä, Margaritasta ja Izumista maaliskuu 2016 >>

Lue lisää eläinsuojelutyöstä Aasiassa:

Eläinsuojelukeskus Lanta Animal Welfare Thaimaassa (2016) >>
Liikkuva eläinklinikka Koh Phanganin saarella Thaimaassa (2017) >>
Koh Phanganin saaren eläinsuojelukeskus PACS Thaimaassa (2017) >>
Kissaklinikan apulaisena Indonesian Gilisaarilla (2016) >>
Koiranpennun hoitamista Goalla Intiassa (2017) >>
Vapaaehtoisena koirien turvatarhalla Chiang Maissa (2014)>>
Soi Dogin turvatarha eläimille Phuketissa (2016) >>

Greippi kotona Suomessa.
Greipin ja Alman ensimmäinen yö sängyllä Thaimaassa.
Greippi mökillä.
Greippi tykkää pulahdella kuumalla ilmalla.
Suomessa Greippi sai uuden Lexie-siskon.

3 Comments Lisää omasi

  1. Sympaattiselta vaikuttava koira. Paleleeko Greippi Suomessa Thaimaan helteiden jälkeen?

    1. Greippi on kyllä hellantuuteli 🙂 Meidän koirat kasvattivat itselleen tiheämmän turkin tultuaan Suomeen, mikä on kyllä mieletön kyky koirilla sopeuttaa karvan paksuus ympäristön mukaan ja näitä kokemuksia on ollut melkein kaikilla Thaimaasta Suomeen koiran tuoneilla. Mutta onhan näillä luonnostaan semmoiset lyhyet karvat, joten takit ovat käytössä lokakuusta pitkälle kevääseen. Tassuja Greipillä joskus palelee, mutta Greipin kanssa ei olla vielä siinä pisteessä, että antaisi laittaa töppöset jalkaan. Alma-koiran kanssa nekin käyvät. Greippi pääsee sitten heti syliin, jos osoittaa tassujen palelua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s