Töissä oli juuri hirveä rutistus ja semmoisen jälkeen tulee outo olo, kun yhtäkkiä onkin taas vapaa-aikaa. Kävelen koirien kanssa, mutta muuten kummastelen mitä Helsingissä pitäisikään tehdä. Kaupungille lähteminen tarkoittaa rahan käyttöä. Syöminen ja kahvittelu maksaa ja kaupat pitää kiertää kaukaa, koska ne tietävät turhien tarpeiden syntymistä. Ei ole mikään ihme, että mukamas shoppailua harrastamattomatkin shoppailevat huomaamattaan aika tavalla, koska mitäs muuta täällä tehdään? Alan ehkä ymmärtää taas ihmisten osteluelämää, koska jostain ne kivat fiilikset on revittävä.

Kirjoitin kolme vuotta sitten jutun Älä ostele tiliäsi tyhjäksi (2014)>>. Se on ärsyttävä juttu, joka pitää varmasti paikkansa monien kohdalla, koska ihmiset tuhlaavat pieniin älyttömyyksiin, mutta oikeasti pienituloisia ja työttömiä tuo juttu ei koske ollenkaan. En edes pysty kuvittelemaan sitä, miten väsyttävää olisi miettiä jokaista ostostaan ja olla joka kuukausi hädissään rahojen riittämisestä perusasioihin.

En ajatellut jäädä Suomeen ikuisiksi ajoiksi, enemmin olen täällä säästämässä rahaa tulevaisuutta varten ja siksi pitäisi olla järkevä rahan käytön kanssa. Thaimaassa elin halvasti, siitä kertoo vaikkapa juttu Hyvinvointia vähemmällä Thaimaassa (2015) >>. Mutta kyllästyin tuon jutun jälkeen totaalisesti kopperoissa elämiseen, pidemmän päälle semmoinen alkaa ottamaan päähän, kun pelkkä kohteessa olo ei tee elämästä auvoisaa.

Kun aloitin irtioton 3,5 vuotta sitten, kuvittelin suunnilleen asuvani Bangkokissa Chao Phraya -joen rannalla vähän syrjässä, katsovani joelle, kirjoittelevani ja tutkivani ihmisten arkielämää kujilla. Semmoista yksinkertaista elämää, jossa onneen riittää lämmin sää ja eksoottinen sijainti. Kuvan tuolloisista kuvitelmistani saa jutusta Miten irtiottosuunnitelmani etenevät (syyskuu 2013)>> , jutussa olin innostunut jopa byrokraattisista kuvioista. Opin sen, että kyllästyminen on väistämätöntä missä vain ja että nomadielämäänkin väsyy. Viipymiset pitäisi rajata sopivan pituisiksi.

En  tiedä miten jatkossa jaksan köyhäillä ulkomailla. Sen tiedän, että en jaksa hirveästi köyhäillä Suomessa, koska työelämä rasittaa, enkä voi elää arkea ajattelemalla koko ajan muutaman vuoden päässä ehkä siintävää loistavaa tulevaisuutta. Esimerkiksi ulkona syöminen kuuluu harvoihin harrastuksiini, vaikka se onkin Suomessa järjettömän kallista. On hirmu tärkeää, että ihmisillä on intohimon kohteita. Usein niihin liittyy hankintoja. Ei aivan kaikkien intohimoja voi olla kirjastot, puistopiknikit, ilmaistapahtumat, yhdessä kokkailu, valokuvaus tai muut ilmaishuvit.

Kun ihmisillä ei ole aikaa nautiskella vapaa-ajasta, niin sitten on innostuttava tavaroista, sisustamisesta ja muodista. Hankkimalla kivoja juttuja, joita saa rahalla silloin kun ei ole mahdollisuutta ostaa lisää vapaa-aikaa. Kummastuttaa, ettei työpaikoilla usein ole mahdollisuutta tehdä vaikkapa nelipäiväistä viikkoa ja saada vähemmän palkkaa. Eikä moni hyväpalkkainen halua sitä, koska on totuttu osteluelämään. Vaikka jos olisi enemmän vapaa-aikaa, ei olisi pakko ostella hyvää oloa tavaroilla, koska voisi olla parempi olo muutenkin. Tätä on tullut mietittyä viime vuodet, mm. jutussa Irti oravanpyörästä (2013) >>.

Työelämän perusvika on se, että pitää viitenä päivänä viikossa herätä ja lähteä. Siinä asiassa ei auta vaikka työstään tykkäisikin. Mutta sitten on niitä, jotka haluaisivat tehdä enemmän töitä ja tienata tarpeeksi maksaakseen vuokransa, mutta eivät saa tarpeeksi työtunteja. Työelämässä on niin kovin erilaisia tilanteita. Joillain freelancereilla on ihannetilanne, jossa voivat valita sopivan määrän asiakkaita ja tehdä sopivan määrän työtä, jolla tienaa sopivasti. Se ei tietty onnistu kaikissa ammateissa tai kaikilla kyvyillä. Ensimmäisenä Thaimaan vuotenani aloin pääsemään tuossa vauhtiin, mutta sitten tuli eläinsuojeluhommat tielle. Ja ne lopetettuani en päässyt enää rytmiin ja vauhtiin, en saanut itseäni niskasta kiinni ja oli valittava tosissaan Thaimaahan tai jonnekin jääminen tai paluu Suomeen tekemään töitä. Ehkä jollekin löytyy ideoita vanhasta jutustani Miten tienata ulkomailla? (2014) >>.