Tammikuussa matkustin Koh Lantan saarelta Koh Phanganin saarelle Thaimaan niemen poikki osallistuakseni Lanta Animal Welfaren organisoimaan kissojen ja koirien sterilointioperaatioon, jossa steriloitiin niin paljon eläimiä viidessä päivässä kuin pystyttiin, jotta Koh Phanganilla ei vastedes syntyisi niin paljon ei-toivottuja eläimiä. Useimpina päivinä hoidettiin kuutisenkymmentä kissaa ja koiraa, se on aika maksimi tuollaisissa puitteissa.

Koh Phanganilla toimii kyllä paikallinen Phangan Animal Care for Strays PACS, joka yrittää pitää huolta saaren kulkukissoista ja -koirista steriloimalla, rokottamalla sekä hoitamalla sairastuneita ja loukkaantuneita. Nyt siellä kaivattiin opastusta ja apua kokeneemmalta järjestöltä, jotta he voisivat järjestää näitä jatkossa itse. Tilapäisten sterilointiklinikoiden järjestäminen toisilla saarilla ja esimerkiksi Krabissa on Lanta Animal Welfaren perustoimintaa. Minä vain en ollut aiemmin päässyt niihin mukaan, koska minun piti jäädä sillä aikaa pitämään eläinsuojelukeskusta pystyssä Koh Lantalla. Loka-marraskuussa 2016 pääsin kuitenkin osallistumaan samanlaiseen operaatioon Indonesiassa Cats of Gilin kymmenpäiväisellä kissaklinikalla >>.

Lanta Animal Welfaren katollinen lava-auto pakattiin täyteen varusteita ja ihmisiä, mukaan lähti kaksi eläinlääkäriä, eläinten pyydystäjä-kuski, järjestön entinen pomo ja minä. Lisäksi klinikalle tuli eläinlääkäreitä ja -hoitajia esimerkiksi Hongkongista ja paikallisia vapaaehtoisia klinikan viiden päivän ajan. Ajettiin länsirannikon Koh Lantalta itärannikon Donsakiin, josta lähtee autolauttoja Koh Samuille ja Koh Phanganille.

Klinikka pidettiin Wat Pho -temppelillä. Bangkokissahan on saman niminen kuuluisa temppeli, jonne mennään katsomaan valtavaa makaavaa buddhapatsasta. Wat Pho sijaitsee saaren vilkkaamalla länsirannikolla Ao Baan Tain alueella ja kartan mukaan saman sivutien varrella, jossa järjestetään puolenkuunjuhlia. Kuuluisat täydenkuunjuhlat järjestetään kauempana saaren eteläkärjessä.

Sterilointiklinikoita järjestetään aika usein nimenomaan buddhalaistemppeleiden tiloissa, mukavaa että nekin osallistuvat sillä tavoin yhteisön auttamiseen. Tila on yleensä seinätön iso katos, en tiedä mikä on tällaisen tilan funktio muutoin. Joskus klinikoille saadaan paikallishallinnon tila tai joku hotellirakennus.

Ensin menimme Wat Pholle laittamaan kaiken valmiiksi ja illalla pääsimme hostelliin Echo Beach Backpackersille, jotka olivat lahjoittaneet käyttöömme yhden dormihuoneen. Se oli siisti hostelli biitsillä ja sieltä sai ruokaa ja juomaa. Oli kiva, ettei klinikka ja majoitus olleet ihan keskellä ei-mitään. Ja oli mukavaa myös majoittua paikassa, joka tuki toimintaa.

Hostellia vastapäätä oli oikein kiva ja tyylikäs Bubba´s Coffee Bar ja päivän ainoa luksus oli hakea sieltä aikaisin aamulattet. Muuten sitten söimme päivällä kiireisellä klinikalla sitä ruokaa, mitä ikinä meille tuotiin, vegaaniannoksia tietysti myös. Sekin oli herttaista, että meille lahjoitettiin ruokaa ja yksi paikallinen mies toi meille oikeaa kahvia tavallisen murukahvin sijaan. Eli minulta ei mennyt juuri mitään omaa rahaa klinikan aikana.

Liikkuvan sterilointiklinikan työvaiheet

 

Minähän en ole eläinlääkäri eikä minulla ole muutakaan alan koulutusta. Etukäteen olin arvellut hommieni olevan vastaanottotyöskentelyä, heräämössä eläinten vahtimista, koirien ja kissojen pyydystämistä, siivoamista ja leikkausten esivalmistelua. Siellä oli niin kiireistä, ja muitakin vapaaehtoisia oli, joten käytännössä olin koko ajan vastaanotossa. Minun piti antaa jokaiselle tulevalle eläimelle numero (taisi olla 50 – 60 päivässä) ja merkitä ylös sen tiedot, kuten mistä se oli tuotu ja tuojan yhteystiedot. Sitten piti löytää sille sopiva häkki ja päivän päätteeksi soitella ihmisille, kun eläimen voi hakea sen herättyä kunnolla. Välillä piti antaa luuri jollekin thaikieltä osaavalle.

Tärkeintä oli olla tarkkana, että numerot säilyivät oikein eikä kukaan pääse dumppaamaan sinne koiraa tai kissaa antamatta yhteystietojaan. Yksi outo tapaus oli, ettei kaksi koiranpentua tuoneen henkilön numero ollut käytössä. Sinänsä klassinen dumppaustapaus se ei ollut, koska henkilö tuli seuraavana päivänä kysymään koiria, jotka oli viety yöksi PACSille hoitoon. Pennut tuotiin tunnin päästä takaisin temppelille, mutta sitten henkilö ei enää tullutkaan niitä hakemaan. Tällaisilla klinikoilla tahtoo aina olla näitä hylkäystapauksia. Se kertoo siitä, miten vähän eläimistä välitetään, kun niitä syntyy liikaa eläinten ollessa steriloimattomia.

Vastaanoton jälkeen seuraava työvaihe oli eläintenhoitajilla ja mobiiliklinikkaveteraani Mattilla, eli he antoivat koirille ja kissoille rahoittavan lääkkeen. Tässä ei voinut kuin ihailla toisten eläintenkäsittelytaitoja, minä en olisi pystynyt joihinkin koskemaan tulematta purruksi. Kun kissa tai koira nukkui, sille annettiin rokotukset ja kipulääke ja sen jälkeen ajeltiin karvoja ja desinfioitiin. Sitten se oli valmis leikkauspöydälle.

Leikkauksen jälkeen kissat ja koirat menivät pressun päälle heräämään ja siinä oli aina vähintään yksi ihminen tarkkailemassa. Vähitellen niitä siirreltiin häkkeihin ja koppeihin, koska tokkurassa olevat kiltitkin eläimet voivat olla arvaamattomia.

Ennen tätä kaikkea piti tietysti saada päivittäin paikalle eläimet, jotka tarvitsi steriloida. PACSin vapaaehtoiset tiesivät mistä kannattaa ensisijaisesti hakea kulkukoiria ja -kissoja ja etsiessään he usein kuulivat toisista tapauksista. Paikalliset myös toivat sinne paljon kyliensä eläimiä, mikä helpotti työtä aivan valtavasti, ettei vapaaehtoisporukan niitä kaikkia tarvinnut pyydystää. Yksi siellä asuva suomalaismies toi suunnilleen koko naapuruston koirat sivuvaunumopollaan, mukana myös hankalia tapauksia, joita kenenkään muun olisi ollut vaikea napata.

Tietysti ennen tällaista operaatiota on paljon järjestelyjä eli on pitänyt hankkia vapaaehtoiset eläinlääkäreistä lähtien, saada tilat ja etenkin markkinoida tilaisuutta, jotta ihmiset tietäisivät tuoda eläimiä sinne. Usein ensimmäisenä päivänä homma vasta käynnistelee ja ihmiset havahtuvat toimimaan. Pelkäsimmekin, että viimeisenä klinikkapäivänä olisi kauhea ruuhka, mutta tälla kertaa pääsimmme lopettelemaan ajoissa. Lääkkeetkin käytettiin loppuun, koska päivät olivat olleet tehokkaita ja oli pystytty vastaanottamaan enemmän koiria ja kissoja kuin oli luultu mahdolliseksi.

Useimmat Lanta Animal Welfaren toteuttamista mobiiliklinikoista ovat saksalaisen Welttierschutzgesellschaft WTG:n rahoittamia. Mieti mitä maksaa kolmensadan eläimen lääkkeet ja kaikki tarvikkeet, joita käytetään näissä operaatioissa. Onneksi ne ovat Thaimaassa paljon halvempia ja pienelläkin lahjoituksella voi rahoittaa eläimen tai parin sterilointi, jolloin ne eivät ole enää tuottamassa pentuja kuolemaan katuojiin.

PACS-järjestön toiminta keskittyy hyljättyihin ja kodittomiin eläimiin. Saarella toimii kolme yksityistä eläinlääkäriasemaa ja ne eivät tykkää jos hyväntekeväisyysjärjestö vie heidän asiakkaitaan. Jos ihmisillä on varaa, olisikin suotavaa, että he veisivät lemmikkinsä noiden lääkäreiden asiakkaiksi, eivätkä veisi resursseja järjestöltä. Mutta yksi vaikeus tässä on, että eläimen omistamisen käsite on Thaimaassa aika liukuva – jos eläimestä koituisi eläinlääkärikuluja, yhtäkkiä kukaan ei halua sanoa olevansa vastuussa. Ja toisaalta yhtälailla koko kylä voi olla vastuussa. Ja halutaanhan koirat ja kissat pois kaduilta lisääntymästä oli niillä omistajaa tai ei.

Työpäivät olivat jotain 12-tuntisia tai pidempiä ja aika hektisiä, vaikka eipä siellä olisi ollut pakko olla niin pitkiä päiviä eikä hilpata pesemässä ja siivoamassa aina hiljaisemman hetken tullen. Mutta minä ainakin uppoudun tuollaisessa niin tekemisen meininkiin, ettei sitä vain kykene istumaan alas. Kolmen työpäivän jälkeen minun oli pakko sanoa muille, että minun tarvitsee viettää ilta omissa oloissani, akut kun eivät lataudu niin hyvin ihmisseurassa. Mutta oli mahtavaa tavata upeita ihmisiä, aika hämmästyttäviä suorastaan siinä mitä he tekevät. Muutkin vapaaehtoiset saivat tästä aika ainutlaatuisen kokemuksen. Klinikalla oppi eläimistä ja thaikulttuuriinkin sai perspektiiviä ollessaan kerrankin muussa kuin turistin roolissa tekemisissä ihmisten kanssa. Kaipaan Thaimaasta juuri tällaisia tilaisuuksia ja jos olisin jäänyt sinne, olisin halunnut tehdä täsmälleen tätä. Nyt yritän miettiä miten saisin kerättyä rahoitusta sille, että näitä sterilointiklinikoita olisi enemmän ja enemmän.