Nyt kun elämme taas paikallamme, pystyimme liittymään ruokaosuuskunta Oma maahan. Ensin maksoin liittymismaksun 200 euroa ja sitten varasin puoleksi vuodeksi kasviskassin, jonka haen kerran viikossa ja maksan siitä 140 160 euroa kuussa. Asun lähellä Oma maan Helsingin Kaarlenkadun kahvilaa ja se teki liittymisestä erityisen mielekästä.
Ehkä paras puoli tässä on se, että ei tarvitse miettiä mitä sitä ostaisi. On hauska odottaa, mitä sieltä milloinkin tulee. Joskus yli 15 vuotta sitten tilasin välillä Ruohonjuuren kautta kasviskassin, jossa samalla tavalla sain yllätyssatsin luomuvihanneksia. Oma maasta haen kerran viikossa semmoisia vihanneksia, joita ei niin paljoa tule itse kaupasta ostettua, vaikka vaihtelu olisi kivaa. Nyt olen saanut käyttää mielikuvitustani kokkailemalla nauriista, hernerouheesta, kaurahelmistä ja mangoldista. Sieltä on myös tullut sellaisia vihanneksia, joita en ole ennen tuntenut, kuten lehtikaalin tapaisia rapsin lehtiä, vihanneskrysanteemia (siitä en niin välittänyt) ja uutta lemppariani vihannesportulakkaa. Kesäkuussa tuli villivihanneksia, kuten takiaisen vartta. Sen jälkeen koko kesän ajan koitin skannata luonnosta takiaisia ja yritän vieläkin tajuta ohdakkeiden (jotka ovat myös syötäviä) ja takiaisten eroa. Eli helppous ja mielenkiintoisuus ovat yksi peruste tässä.
Sitten on ideologinen puoli. On mahtavaa hakea vihanneksia ja muita tuotteita, jotka on samana aamuna nyhdetty maasta juuri tällä tietyllä tuusulalaisella maatilalla. Ei ole välikäsinä tukkuliikkeitä varastoineen. Raha ei mene sijoittajille ja ties minne. Hävikkiä on varmasti vähän, varmaankin ei yhtään.
Toisille varmaan suurin syy Oma maahan liittymisessä on saada puhdasta luomuruokaa. Koska suuhun menevä ruoka pitäisi tietysti kasvattaa ilman myrkkyjä ja keinotekoisia lannoitteita, on tämä hyvä keino ostaa ekologista ja terveellisempää ruokaa. Kaupassa kun minulta jää luomut helposti ostamatta vertaillessani hintoja. Mutta ovathan esimerkiksi Oman maan porkkanat ihan eri makuisia kuin kaupan muovipussiin pakatut. Eli porkkana ja porkkana eivät useinkaan ole sama asia, sen huomaa kokkailun lopputuloksessa.
Ruoan kasvattaminen ja tuoreen ruoan keräily on minulle tuttua. Olen poiminut joitain villivihanneksia ja vanhempieni luona on monipuoliset kasvimaat. Tänäkin kesänä nyhdin siellä rikkaruohoja ja keräsin sylikaupalla erilaisia salaatteja, mangoldia, pinaattia, sipulin varsia, ruohosipulia, mansikoita, perunoita ja herneitä. Vaikka kasvimaan laittaminen on vaivalloista, edustaa omavaraisuus minulle jonkinlaista elämän ihannetta. Oma maassa voi kaupunkilainen päästä lähemmäksi tätä. Siellä olisi myös vapaaehtoisille töitä, talkoitakin tilalla olisi.
Saa nähdä miten minunlaiseni herkuttelija sopeutuu syömään kaurahelmiä ja ruisleipää. Ruoka kuitenkin edustaa minulle suurta nautintoa eikä mitään pelkkää perustarpeen tyydyttämistä. Vuosia sitten jätin leivän pois melkein kokonaan, samoin sen, että lautasesta osa täyttyisi perunalla tai jollain viljalla. Sen sijaan söin hedelmät, salaatit, proteiinit ja kastikkeet sekä tein ruokaa lähinnä tuoreista vihanneksista. Nyt sitten aion käyttää kaikki Oma maasta tulevat leivät, puurohiutaleet, bulgurit ja sen sellaiset, koska niitä nyt tulee ja Suomessa ne ovat ruokaa ekologisimmasta päästä. Kaupasta ostettujen soijajugurttien, jäätelöiden ja muiden herkkujen sijaan olen nyt usein tehnyt lettuja makeanhimoon, koska ne valmistuvat pikaisesti ja koska Oma maasta on tullut vehnäjauhoja.
Ikävä kyllä ruokapyramideja ei pidä tehdä pelkästään superfood-näkökulmasta. Ihmisiä on maapallolla ihan liikaa, jotta jokaisen kannattaisi miettiä pelkästään juuri mitä oma keho juuri omasta mielestä vaatii. Pitäisi löytää ekologisimmat tavat syödä. Suomessa pitäisi harmi vain syödä viljaa ja perunoita tämän ilmaston takia. Se ei kyllä ole minulle mieluista. Siksi Oma maasta tulevat ruoat auttavat tässä ekologisemmin syömisen tavoittelussa.
Onneksi kotimaiset ainekset eivät tarkoita sitä, että ruoan pitäisi olla perinteistä. Oma maasta tulee välillä aivan mahtavia herne- tai härkäpapurouheesta tehtyjä hyvin maustettuja falafeleja ja itse paistan kaurahelmeni curryjauheen kanssa öljyssä. Halvoissa ja ekologisissa messevissä ruoissa kannattaakin kääntyä intialaisen kasvisruokavalion suuntaan (ks. esim. resepti intialaiseen nokkossoossiin >>).
Siitä nautin Thaimaassa kovasti, että eksoottiset hedelmät saattoivat siellä olla ihan lähiruokaa. Syön Suomessa nyt marjoja niin paljon kuin niitä saan, mutta eivät ne tosiaankaan ole mielestäni sama asia kuin hedelmät. Joskus välttelin riisiäkin, mutta Aasiassa aloin syömään sitä, koska se ikään kuin kuului ruokavalioon siellä. Se oli halpaa ja sitä tuli esimerkiksi kasvisravintoloissa iso kulhollinen ja sen kanssa kuului soossit syödä. Nyt sitten palasin suomalaiseen leivän ja perunan syöntiin.
Lue juttuja liittyen omavaraisuuteen, villivihanneksiin ja suomalaiseen ruokaan:
Säästövinkit matkakassaan – jumiudu landelle (2012) >>
Vuohenputki kevään ensimmäisenä villivihanneksena (2012) >>
Maitohorsman versoja (2012) >>
reissaustajaruokaa.com 
Minkälaisia määriä kerralla kassissa tulee? Kuukausitasolla?
Tuossa ylimmässä kuvassa on yhden viikon satsi, normaalisti tulee aina leipää, mutta tuolla viikolla se ei onnistunut. Sisältö vaihtelee paljon. Talvella tulee sitten enempi sellaisia jalosteita, kuten falafelia, itse tehtyä kaurajugurttia yms. Yleensä semmoinen kangaskassillinen tulee. Tuo ei ikävä kyllä ole mitenkään halpaa ruokaa, jos ajattelee kassillisen maksavan 35 euroa. Ja kun olen vanhempieni luona tottunut hakemaan kasvimaalta vadeittain salaatteja ja mangoldia, tuntuu nuo kasviskassin määrä pieniltä, jos mangoldia tulee vain muutama lehti.
Houkutteleva valikoima ja ilahduttavaa, kun saa tutustua uusiin tuotteisiin. Vihannesportulakka on suosikkini salaatissa, jos sitä onnistuu jostain löytämään. Maustekasviksi suosittelen liperiä (lipstikka), joka sopii mm. kasviskeittoihin ja -patoihin.
Hyvä tietää, että portulakkaa löytyy joskus muualtakin! Lipstikka on tosiaan hyvää, vanhemmilla kasvaa sitä valtava pehko, näyttää olevan hyvin monivuotista. Sitä ei olekaan vielä tuolta Oma maasta tullut, pitäisi vanhemmilta pyytää seuraavalla käyntikerralla ja laittaa pakkaseen.
Hei!
Todella hyvältä näyttää kasvikset ja ruoat. Saanko kysyä miten elimistösi on reagoinut viljatuotteisiin? (mm. ruis ja vehnä)
Itselläni on myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja saan kovia vatsakipuja rukiista, vehnästä ja hiivaa sisältävistä ruoista. Vajaatoimintapotilaalle suositellaankin yleisesti gluteenitonta. Huomaatko itselläsi selvää eroa luomulla ja tavallisella viljalla?
Heip, aika huonosti osaan arvioida, miten mikäkin ruoka minuun vaikuttaa, koska syön niin valtavan vaihtelevasti enkä oikein tarkkaile itseäni… Mutta aiemmin tosiaan en kokenut viljojen olevan itselleni hyväksi. Nyt ei ole tainnut tulla tuosta leivästä niin tukkeaa oloa, kuin mitä yleensä. En ole ole varma, että ovatko nuo Oman maan leivät juuresta tehtyjä hiivan sijaan, näin se varmaan on. Sen kyllä tiedän, että jos menen Harju Dönerin ja syön lautasellisen mahtavaa seitania, niin sen jälkeen vatsa ei kyllä tykkää yhtään 😀
Että tässä vielä tarkkailen, että miten nuo gluteenipitoiset ruoat vaikuttavat. En haluaisi vältellä mitään vegaanisia ruoka-aineksia turhan päin, mutta katsotaan. Minun on vaikea uskoa, että luomu ja ei-luomu viljoissa olisi kummoista eroa (muuten kuin torjunta-ainejäämien yms. suhteen), mutta en tiedä.
Olen oman kilpparin vajaatoimintani kanssa ajatellut, että miksi minun tarvitsisi säätää ruokavaliotani, jos tyroksiinin syöminen korjaa asian. Mutta toisaalta mietityttää pitäisikö jotain kokeilla, kuten vältellä niitä joitain ruoka-aineita, joista keskustelupalstoilla puhutaan, jos vaikkapa väsyttäminen vähenisi. Herättelit nyt minua oikeastaan miettimään tätä asiaa uudelleen!