Tutustuin Billyyn Lanta Animal Welfaren eläinsuojelukeskuksessa Thaimaan Koh Lantalla toukokuussa 2015. Menin sinne työskentelemään vapaaehtoiskoordinaattoriksi ja vastuulleni kuului kaiken muun mahdollisen lisäksi varaston sisältö ja se että kaikki paikat tulevat siivotuksi. Billy tykkäsi oleilla keittiön viereisessä varastohuoneessa, koska sitä ahdisti muiden kissojen seura. Lanta Animal Welfarella on jatkuvasti viitisenkymmentä kissaa ja niistä nelisenkymmentä viettää aikansa yhdessä pihalla.

Oli monia syitä, miksi kissat haluttiin pois sisätiloista, eli sieltä missä on keittiö, klinikka ja kennelit. Ykkössyy oli se, että siellä liikuteltiin koiria ja kissat haluttiin pitää turvassa. Oli hankalaa tuoda koiria kävelyiltä, jos nurkan takaa käveli kissa eteen. Pari kertaa vuodessa kävi myös niin, että joku kissa vaelsi koirien aitauksiin ja sille kävi pahasti. Toinen syy oli ruoan valmistamisen hankaluus, kun kissat parveilivat ja varastelivat vieressä. Oli myös vaarallista liikkua hektisessä ympäristössä, jos kissoja pyöri jaloissa.

Billy oli kaikista hankalin, koska se pissasi ja kakkasi varastossa sekä lattialle hyllyjen alle että laatikoihin, joissa säilytettiin kissanpetinä käytettäviä vaatteita. Ei täysin auttanut laittaa varastoon kissanhiekkalaatikkoakaan. Kaiken muun työruuhkan keskellä oli tosi turhauttavaa joutua siivoamaan nuo jätökset ja viemään puhtaita pyykkejä uudelleen pesuun.

Yhtenä aamuna syyskuussa 2015 olimme muuttamassa eläinkeskuksen tarjoamasta huoneesta omaan vuokrakämppäämme. Kävin toimittamassa joitain asioita eläinkeskuksella ja siinä hötäkässä huomasin taas Billyn kakat jossain. Minulla syttyi sekunnissa lamppu, että minäpä vien Billyn mukanani, ettei tarvitse koko ajan siivota sen jälkiä. Niin sitten pakattiin autoon Billylle hiekkaa, laatikoita, häkki ja petivaatteita. Kun puolisoni tuli takaisin sukeltamasta, kotona odotti kissa (tämä yllärikuvio toistui muutaman kerran muutenkin…).

Billy oli meillä kuitenkin aika täydellinen kissa. Pari ensimmäistä päivää sitä jännitti, mutta sitten se uskaltautui ulos, mutta aina se oli jossain lähellä. Sieltä se aina tuli, kun sitä kutsui tai rapisutettiin raksupussia. Meillä oli valmiiksi jo hoitokoira Lexie (joka on nyt meillä Suomessa myös) ja ne menivät oikein hyvin yhdessä. Kaikki pystyivät nukkumaan samalla sängyllä rennosti.

Billyn on arvioitu olevan nyt ehkä yhdeksän- tai kymmenenvuotias ja se tuli vuosia sitten Lanta Animal Welfarelle huonossa kunnossa. Minulle ei ole ihan selvää mitä kaikkea vaivaa sillä oli, mutta sen niskassa on edelleen joitain karvattomia arpia. Koh Lantalla on monia vaaroja kissoille, etupäässä autot ja skootterit, sitten pahat ihmiset, punkkien levittämät taudit ja kaikenlaiset suolistoloiset. Sitten on myös tarttuvaa kissojen HIViä eli FIViä ja tarttuvaa kissojen leukemiaa.

Siitä olen myös kuullut, että ehkä vuonna 2014 Billy meni yhden koira-alueen sisälle ja kiipesi puuhun, jossa se oli pari päivää.

Billy on aika kiltti kissa, ihana mössykkä. Aluksi se ei harrastanut kissojen perinteisiä ”rapsuta minua, kohta puren ja raavin” -leikkejä, mutta kyllä nekin esiin tulivat. Thaimaan kissat ovat aika samanlaisia kuin Suomen maatiaiskissat, mutta usein pienempiä. Suomessa saattaa ehkä olla enemmän ruskeita viirullisia kissoja, mutta on niitä Thaimaassakin. Ja samoin kuin koirillamme, on Billynkin turkki tuuheentunut Suomessa.

Meillä oli alkuvuodesta 2016 pari kissanpentua hoidossa ja Billy sieti niitäkin hyvin. Yksi kissoista oli sairaalloinen Angelina (lue enemmän Angelinasta >>). Huhtikuussa 2016 lopetin kuitenkin hommat Lanta Animal Welfarella ja tulin kesäksi Suomeen. Billy totutettiin asumaan eläinkeskuksen henkilökuntatalolla, jossa oli alle kymmenen muuta kissaa, mutta silti oleellisesti vähemmän kissaseuraa kuin eläinkeskuksen pihalla. Mutta varmaan pelottavan Ragnar-kissan takia Billy vähitellen itse siirtyi taas eläinkeskukselle asumaan, vaikka sielläkin asui muun muassa mörskä Sunset-kolli.

Syksyllä 2016 menin taas Koh Lantalle käymään ja Billy oli siellä surkea näky. Se oli apea ja se oli stressaantuneena nuollut turkkiaan laikukkaaksi. Syyskuussa 2016 kirjoittelinkin että ”jos asuisin paikallani, adoptoisin Billyn”. No, kun puolisoni meni Koh Lantalle marraskuussa, niin hän haki Billyn taas meille ja aika selvää sitten oli, ettei se joutuisi eläinkeskukselle enää takaisin. Oltaisiin varmaan kuljetettu sitä mukanamme mannerten välillä, ellei olisi sitten käynyt niin, että palasimme tänä keväänä Suomeen vähän pidemmäksi aikaa koirienkin kera.

Billy ei ollut byrokratian takia valmis matkustamaan kanssamme Suomeen vielä maaliskuussa 2017, joten se jäi Koh Lantan vuokrakämppäämme eläintenhoitajan hoiviin. Huhtikuussa se tuli meille lentovapaaehtoisen mukana. Puolisoni haki Billyn lentokentältä meille, jossa odotti raapimapuu ja kissanhiekkasysteemit, mutta ei vielä yhtään koiraa. Billy sai näin vähän kotiutua ensin rauhassa. Kolme koiraa tuli toukokuun ja kesäkuun aikana.

Nyt Billy harmi vain joutuu elämään sisäkissan elämää, Koh Lantan kodissamme se sai olla vapaana. Illalla tai yöllä se naukaisi ovella päästäkseen sisään. Mutta koska emme voineet jäädä Thaimaahan, oli Billylle parempi tulla mukanamme Suomeen. Eläinsuojelukeskuksella se inhosi elää ja oireili siitä. Ja samanlaisia aikuisia kolleja siellä oli kovin monia, joten pahimmassa tapauksessa sitä ei olisi koskaan kukaan muu adoptoinut. Se on hankalaa, koska eläinkeskukset eivät voi vastaanottaa hädässä olevia eläimiä määrättömästi. Edellisten pitää saada kodit ennen kuin uusille voi tarjota turvan.

Vaikka eläinkeskuksella Billy teki tarpeitaan sisälle, ei se meillä ole koskaan ole pissannut ohi hiekkalaatikon. Koh Lantallahan käytettiin rantahiekkaa, mikä on sisäoloissa kyllä siitä ikävää, että hiekkaa kantautuu tassuissa muuallekin asuntoon. Mutta täällä se kyllä oppi heti tekemään asiansa perus bentoniittiin.

Koirien kanssa ei mene ihan ongelmattomasti, Greippi-poikaa ärsyttää Billyn läsnäolo paljon ja se uhittelee Billylle (tähän tietysti yritetään keksiä koulutuskeinoa). Billyä taas ei kiinnosta yhtään varoa koiria, vaan se käppäilee koirien keskelle milloin huvittaa ja lymyilee kulmien takana valmiina moukuttamaan ohikulkijoita. Ruoanhimo on sillä kova, varmasti tylsistyttää. Sillä on paljon lymypaikkoja, kuten takan päällä ja vaatehuoneen hyllyillä, ja yöt se nukkuu parvella, ellei sitten bailaa eteisessä. Pääsääntöisesti se herättää kello 6.30 joka aamu, koska niihin aikoihin olen laittanut itselleni herätyksen arkiaamuisin. Se hyppii parvelta alas, kiehnää ja vaikka muuten en hyvät unenlahjat omaavana heräisi hommaan, niin minun pitää kuitenkin varoa, ettei Billy mene tökkimään koiria ja siksi siinä sitten pitää nousta antamaan ruokaa.

Billy on käynyt muutaman kerran sisäpihalla katsomassa maailmaa, mutta siellä sitä pelottaa. Valjaita sille ei pysty laittamaan päälle, yritetty on. Kesällä maalla se kyllä ulkoili varsin vapaasti. Tosin pari ekaa viikkoa ensin totutettiin sitä sisätiloissa ja sitten sitä ensin pelotti sielläkin ulkona. Olin aika varma, että se pysyy pihapiirissä ihan kuten Koh Lantallakin ja näin kävi. Kun sitä kutsui ulkona ”Bili bili bili”, niin sieltä se naukaisemalla ilmoitti olinpaikkansa.

Billy on ehdottomasti seurakissa, kuten muutkin Lanta Animal Welfaren kissat. Tykkää nukkua lähellä ja tulla mukaan tilanteisiin. Kesällä oli söpöä, kun Billy varovasti rantautui laiturin lähelle missä minä ja koirat oltiin. Mutta erityisesti Billy rakastaa puolisoani, meidän jako onkin se, että Billy on hänen päävastuullaan ja koirat minun.

Harmi että ensi kesän matkailuautoreissulle Billy tuskin soveltuu, voi ehkä käydä vähän liian ahtaaksi meno koirien kanssa. Mutta ehkä sitä jossain vaiheessa sinnekin totutetaan vähitellen, mikäli mielimme joku päivä lähteä matkailuautolla Etelä-Eurooppaan vaikkapa uutta asuinpaikkaa etsimään.

Koimme olevamme vastuullisia pitämään Billystä huolen sen loppuelämän, kun huolenpidon olimme jo aloittaneet ja tietysti yhteiselomme aikana rakastuimme tuohon kissaan. Mutta kannattaako adoptoida kissa Thaimaasta asti? Suomen löytöeläintaloihin päätyy vuosittain noin 10.000 kissaa ja passittaisin jokaisen kissanhankkijan kantamaan kortensa kekoon kissojen suojelemiseksi ja adoptoimaan kissansa löytöeläintaloista. Mutta monelle ei tule ikinä käytyä niissä. Jos sen sijaan vaikka Koh Lantalla tulee käytyä Lanta Animal Welfarella ja ihastuu siellä kissaan, niin sitten ei pitäisi keksiä syytä olla pelastamatta sitä. Sillä niin ei pidä ajatella, että eläinsuojelukeskusten eläimet ovat jo turvassa. Jos kukaan ei niitä sieltä adoptoi, ei sinne voida ottaa uusia sisään. Enkä koe sen olevan mikään iso juttu tuoda kissa tai koira mukanaan Thaimaasta eikä se ole iso juttu eläimellekään käyttää päivän elämästään matkustamiseen.

Lue myös:
Eläinsuojelukeskus Lanta Animal Welfare Thaimaassa >>
Thaimaalaisten koirieni ja kissani totuttautuminen Suomeen >>
Koiran tuontiprosessi Thaimaasta Suomeen (pätee myös kissaan, paitsi heisimatolääke ei ole pakollinen) >>

Angelina ja kaikki muut pienet kissanpennut (2016) >>

Wispa on rescuekoira Thaimaasta (2017) >>