Espanjan Aurinkorannikon Fuengirola on päätepysäkki toisella Malagasta lähtevällä C1-lähijunalinjalla, joka kulkee Malagan lentokentän kautta. Fuengirolaan pääsee tosi kätevästi junalla 34 minuutissa lentokentältä ja matka maksaa vain jotain 2,30 euroa. Vähän eri hinta, kuin Tukholmaan kulkevan Arlanda Expressin viitisentoista euroa, minkä siskontyttöni joutui maksamaan jäätyään paluulennolla kyydistä, kun Tukholmassa oli koneenvaihto matkalla Helsinkiin.

Fuengirolassa voi jäädä pois junan päätepysäkillä, josta on muutaman korttelin matka rannalle, tai aiemmalla Los Bolichesin asemalla, jos haluaa jäädä itäisempään Fuengirolaan.

Edellisessä jutussa kirjoitin Fuengirolassa käymisestä siltä kantilta, jos alueelle haluaisi muuttaa >>. Tässä kirjoitan siitä ihan vain reissukohteena.

Majoituimme rantatien varrella olevaan hotelli El Puertoon (Pierre & Vacances), huone merinäköalaparvekkeella oli helmikuussa jotain 50 euroa yöltä, mutta nyt pääsiäisen aikoihin hinnat ovat nousseet jo sataan euroon yöltä. Huone oli aika pieni, mutta ei se haitannut, kun oli siistiä. Se on varmaankin Fugen korkein rakennus, me olimme 12. kerroksessa. Kattoterassilla olisi hieno uima-allastasanne, mutta se ei ollut talvella auki.

Paitsi että oli hienoa katsella näkymiä ikkunasta, parasta oli hotellin sijainti vain parin korttelin päässä niinikään rantatien varrella olevasta Organic Cafesta. En tiedä mistä olisimme saaneet kivoja aamiaisia tarpeeksi aikaisin (klo 9) ja missä olisimme syöneet klo 18 aikaan, jos ei tuolla tai ihan lähellä olevassa Shamar Veganissa.

Yllätyin Fuengirolasta, miten normaalilta pieneltä kaupungilta se vaikutti. Thaimaan rantakohteissa, kuten vaikka Ao Nangissa, ei majapaikkojen lähellä ole paljoa mitään tavallista asutusta ja muutenkaan sitä, mikä tekisi paikkakunnasta toimivan siellä asuville ihmisille. Ja kun asuin Koh Lantalla, ei siellä ollut kunnon kauppoja, vaikka ravintoloita ja majoitusta riitti. Fuengirolassa en huomannut kuin muutaman hotellin.

Se olikin kumma juttu, ettei rantakadun Paseo Maritimon varrella olevat parvekkeelliset kerrostalot olleetkaan yleensä hotelleja. Ainakin niistä puuttui hotellien tunnusmerkit. Oletan, että rantakadullakin asuu ihan tavallisia espanjalaisia sekä ulkomaalaisia, jotka oleskelevat Fuengirolassa pysyvästi tai jokusen kuukauden vuodessa. Näistä monet asunnot ovatkin varmaan vuokrattavissa vaikkapa Airbnb:n kautta, parvekkeellisen kämpän merinäköaloin näyttää saavan 450–600 eurolla/kk. Koiranomistajille bongasin asunnon, joka sijaitsee joen varrella, jonka rantapoluilla on hyvä ulkoiluttaa koiria.

Suomalainen Fuengirola

Fuengirolassahan asuu ainakin osan aikaa vuodesta muutama tuhat suomalaista ja minua kiinnosti nähdä vähän tätä suomalaista etäpesäkettä. En kuitenkaan lähtenyt bongailemaan suomalaista koulua tai kirkkoa, mutta junaradan varrella kävellessämme näin jonkun kahvilan ja pari kauppaa. Myös Shamar Vegan -ravintolan vieressä rantakadun alla on suomalainen baari. Kyllähän tuolla kuuli suomea puhuttavan, mutta enemmän espanjaa, englantia ja saksaa.

Turistinen Fuengirola

Jos haluaisi saattaa itsensä oikein turistiseen paikkaan, niin kannattaa Fuengirolan sijaan valita Barcelona, jossa kävijöitä riittää valtavasti vuoden ympäri. Ainakaan helmikuussa Fuengirola ei vaikuttanut turistikaupungilta. Vuorenrinteellä oleva Mijas Pueblo oli sitä sitten enemmän.

Vaikutelmia Fuengirolasta

Yksi huomattava seikka oli Fuengirolan katuja ylittäessä, että autot pysähtyivät todella nätisti, jos jalankulkija aikoi ylittää tien. Vaikka Helsingissä autoilijat ovat tässä asiassa parempia kuin muualla Suomessa, eivät monet kuskit Helsingissäkään mielellään pysähdy ja vähintään on hirveä kiire päästä ajamaan ennen kuin jalankulkija on kunnolla ehtinyt ylittää tien. Tämä oli Fuengirolasta aika yllättävä puoli, koska voisi luulla espanjalaisten olevan huolettomia ja itsekkäitä kuljettajia. Ehkä siellä tajutaan, ettei niin kiire voi olla, ettei kanssaihmisiä ehtisi ottamaan huomioon.

Hienot näkymät eri vuorokaudenaikoina

Fuengirolan rantakatu ja rantakuvia