Espanjahan on minulle vielä aika uusi kohde, enkä tunne täällä vielä alueita ja paikkoja. Ohitettuamme eilen Valencian aloimme etsiä leirintäaluetta, koska lämpö alkoi asuntoautossa nousemaan kolmeenkymppiin. Ajoakin oli L´Amettla de Marista tullut jotain 280 km, joka on meille oikein hyvä päiväajo. Espanjan rantaväylä Autovía de Mediterráneo on ollut hyvä ajaa – ei ruuhkia, ei juuri rekkoja ja matka etenee, vaikka muutaman kerran päivässä joutuukin pysähtymään ottamaan maantielipukkeen ja maksamaan tienkäytöstä.

Ensifiilikset Espanjan liikennekulttuurista

Ainoa hankaluus autoilupäivien aikana kuumuuden lisäksi on, että täällä ei oikeastaan anneta tilaa toisille autoilijoille. Eihän se ole Suomessakaan pakollista (eikä kai minkään ohjeiden mukaistakaan) antaa oikealta liittyville tietä, mutta silti sitä saatetaan kohteliaisuudesta ja ehkä turvallisuussyistäkin antaa ja sama käytäntö Keski-Euroopassakin tuntui olevan. Täällä eron kuitenkin huomaa.

Yritän jo tämän perusteella arvuutella sitä millainen on espanjalainen mielenlaatu (joo kyllä, on iso maa ja tänne mahtuu monenlaista, mutta yritetään nyt hieman etsiä stereotyyppiä). Katsotaan ensi keväänä, että ajattelevatko espanjalaiset oikeasti tyyliin ”minä olen nyt tässä, olkaa te muut ihan missä vain ja ihan sama mitä ajattelette minun hommista”. Ajavan puolisoni kanssa juttelin myös sitä, että ehkä se tosiaan menee ennemmin niin, että ”minä olen nyt tässä” kuin että ”minä menen nyt tästä”, jos suunnitelmallisuus ei ole se juttu täällä, vaan tehdään mitä nyt vaan satutaan tekemään. Kunnon yleistystä, mutta katsotaan sitten uusi tilannearvio joskus!

Pari vuotta sitten Fuengirolassa huomasin heti miten kunnollisesti autot pysähtyivät suojatien kohdalla Passeo Maritimolla. Eli toisaalta Espanjassa kuitenkin ollaan kohteliaita. Harvoin mikään on mustavalkoista.

Espanjan kielet

Espanjaan Ranskasta saavuttuani meinasin, että nyt alamme hokemaan kaikkia kylteissä näkemiämme sanoja oppiaksemme ne. Espanjan kielen opettelua sillä tyylillä kuitenkin haittaa vielä Valenciassakin katalaaninkielisyys. Se kun ei rajoitu Kataloniaan, vaan Valenciassa puhutaan siitä omaa versiota valenciaa, jota taitavat kyllä itse pitää ihan omana kielenään.

Esimerkiksi nyt olemme Xeracon kaupungin rannalla. Xeraco on kaupungin virallinen ja kai valencialainen nimi, mutta espanjaksi eli kastiliaksi nimi on kai sitten Jaraco. Varsinainen kaupunki on kauempana rannasta ja rannan turistinen kaistale on Playa de Jaraco tai Platja Xeraco. Xeracon alapuolella on suunnilleen samankokoinen kaupunki Xeresa, joka on myös Jeresa.

Olinkin ihmetellyt tätä x-kirjaimen käyttöä. Olen nähnyt suklaankin kirjoitettavan jollain x-alkuisella sanalla, mutta kai se oikeasti on espanjaksi vain chocolate. Vaikka en nyt tosiaan ymmärrä näistä kielistä mitään, niin vaikuttaa siltä, että tuo x:n käyttö on enemmänkin katalaanin kieltä. Siksi myös Valenciassa ja Mallorcallakin oli tuota x-kirjainta esillä. Ja jokin siinä on, että esimerkiksi tämä sana Xeraco ei meinaa meillä jäädä ollenkaan päähän. Koko ajan ihmetellään että missäs me nyt oltiinkaan.

Fiilikset muuten vain

Oli oikein kiva päästä Espanjaan, sitä jotenkin rentoutui viimeistään tässä vaiheessa matkaa. Muutenhan minua on stressannut matkanteko. Stressaavia tekijöitä ovat olleet autosta, koirista ja suunnistamisesta huolehtiminen. Autot ovat minulle vähän sellainen mörkö, koska en ole koskaan omistanut sellaista, joten semmoisen huolto ei ole tuttua. Tämä matkailuauto on aika iso ja on hieman jännittänyt sen kestäminen. Koirista huolehtiminen on sitä, etteivät ne pääse luikahtamaan auton ovesta ulos, että onko niillä kaikki hyvin ja ettei missään nurkan takaa säntää vastaan joku vapaana jolkottava murre, jonka kanssa tulisi tappelu. Suunnistamisen stressi on mm. sitä ettei vain jouduttaisi liian jyrkille teille tai ihan vain käännytä jossain monimutkaisessa liittymässä väärästä kohdasta niin, että joudumme ajamaan 20 km ennenkuin tieltä pääsee kääntymään pois. Minua ovat hirvittäneet kapeat tiet ja tiukat kulmat, joihin pakostakin joutuu kaupungeissa ja kylissä leiriytymään mennessä. Muutenhan olemme koittaneet pysyä poissa asutuskeskuksista.

Muutoin koko matkan ajan ovat tuoksut olleet melko samat, mutta ensimmäisellä pysähdyksellämme Valenciassa nenään tuli sellainen eksoottinen tuoksu. Se on varmaan kuumuutta ja kosteutta, vaikkei täällä mitään sateista olekaan ainakaan nyt ollut (tosin olihan tässä maakunnassa niitä tulvia juuri). Juuri sitä olen reissatessa rakastanut, kun uudessa kohteessa tule uusi olo jo ihan ilmaa haistellessa. Jotain muuta kuin Suomesta tuttuahan minä aina haluan päästä kokemaan.

Tämän Euroopan läpiajon jutut laahaavat hieman perässä, kun nämä ajopäivät ovat aika tehtäväntäyteisiä. Hyppäsin nyt Espanjan fiiliksiin, vaikka muuten jutut ovat vielä vasta Itävallassa menossa. Ihan ajantasaisimmat valokuvat löytyy Instagramista >>

Reissu matkailuautolla kolmen koiran kanssa Suomesta Espanjaan. Vältämme kaupunkeja, kyliä ja ihmisvilkkaita kohteita ja suuntaamme luontoon kävelemään. Reitti Baltia, Puola, Slovakia, Itävalta, Italia, Ranska ja Espanja.

Lue kaikki tämän matkan jutut >>