Kauniissa Spotornossa olisi viihtynyt pidempääkin, mutta lähdimme eteenpäin. Ajoimme pitkästi Rivieran rantatietä pitkin päästäksemme Cerialessa olevaan kauppaan ja sieltä sitten moottoritielle. Olisi niitä muitakin isoja ruokakauppoja varmaan matkan varrella ollut, mutta tuon katsoin olevan hyvin suoraan rantaväylän vieressä. Ei ole kiva lähteä kapeita katuja menemään tuolla isolla autolla. Hyvä kun bongasin jonkun ison Mercaton tien oikealla puolella, vasemmalla puolella olevan Lidlin suulla kun näytti olevan puomit estämässä näin korkeiden autojen pääsyn parkkipaikalle. Semmoista kuulemma on täällä päin Eurooppaa estämässä sitä, että jotkut leiriytyisivät kauppojen pihoille. En kyllä tiedä onko moinen todellinen uhka. Sen sijaan kaupat menettävät asiakkaita lukuisista liikkeellä olevista asuntoautoista, joille voi tulla hukkareissuja suunnistaessaan johonkin tiettyyn kauppaan, jonka pihan kohdalla joutuu tekemään hankalan käännöksen, kun pihaan ei pääsekään.
Emme halunneet joutua tilanteeseen, että päätyisimme seikkailemaan Monacon, Nizzan ja Cannesin kaupungeissa matkailuautolla ja siksi ohjelmassa ei ollut majoittuminen niiden liepeille. Halusimme visusti posottaa näiden kaupunkien ohi moottoritietä pitkin. Siksi jäimme vielä yhdeksi yöksi Italian puolelle. Ventimiglia on Italian viimeinen kylä ennen Ranskaa ja sen vieressä on Vallecrossia. Ajoimme sinne Ventimiglian kautta, koska aiempi moottoritieltä poistuva tie vaikutti epäilyttävältä. Jutuissani tulee aika paljon nyt esiin nämä jännitykset tievalintojen suhteen, mutta Siusiin yrittämisen jälkeen tuntui siltä, että on pakko koittaa jotenkin paremmin ennakoida ja välttää pahat tiet. Se kun tuntuu aika vaaralliselta tilanteelta jos mennään ylämäkeen eikä auto enää yhtäkkiä kulje. Ei niillä semmoisilla teillä ole vieressä mitään piennarta, vaihtoehdot ovat seinämä ja jyrkänne. Jos auto pysähtyy mäkeen, niin jokuhan voi ajaa perään ja jos yrittäisi kääntyä, niin joku ajaisi kylkeen.
Jotenkin Vallecrossia vaikutti siltä, että sitä on vasta alettu valjastaa turismille, vaikka luulisi että tuosta rantakaistaleesta olisi jo otettu kaikki irti. Ehkä paikkakuntaa oli juuri kunnostettu. Ensimmäinen yrittämämme leirintäalue rannalla oli täysi, mutta onneksi sen vieressä oli toinen, jonne meidät saatiin mahdutettua. Camping Helios oli kyllä varsin tiivis paikka. Onneksi meidän koirat ovat olleet leirintäalueilla aika rauhassa, vaikka vieressä kulkee ihmisiä. Toki laitamme verhoja kiinni näköesteeksi ja välillä pitää vähän hyssytellä.
Vallecrossian rantatietä kävely koirien kanssa ei ollut mitenkään rentouttava kokemus, koska aluksi oli niin kapeaa ja piti väistellä vastaantulijoita. Muutenkin Vallecrossia ei ollut nätti kuten Spotorno. Mutta leirintäalue oli ihan rannan luona ja siinä oli myös joku pieni suojelualueen pläntti vieressä ja siinä kävelyteitä.
Reissu matkailuautolla kolmen koiran kanssa Suomesta Espanjaan. Vältämme kaupunkeja, kyliä ja ihmisvilkkaita kohteita ja suuntaamme luontoon kävelemään. Reitti Baltia, Puola, Slovakia, Itävalta, Italia, Ranska ja Espanja.
reissaustajaruokaa.com 