Vallecrossia Italian Rivieralla lähellä Ranskaa

Vallecrossian ranta oli uuden näköinen.

Kauniissa Spotornossa olisi viihtynyt pidempääkin, mutta lähdimme eteenpäin. Ajoimme pitkästi Rivieran rantatietä pitkin päästäksemme Cerialessa olevaan kauppaan ja sieltä sitten moottoritielle. Olisi niitä muitakin isoja ruokakauppoja varmaan matkan varrella ollut, mutta tuon katsoin olevan hyvin suoraan rantaväylän vieressä. Ei ole kiva lähteä kapeita katuja menemään tuolla isolla autolla. Hyvä kun bongasin jonkun ison Mercaton tien oikealla puolella, vasemmalla puolella olevan Lidlin suulla kun näytti olevan puomit estämässä näin korkeiden autojen pääsyn parkkipaikalle. Semmoista kuulemma on täällä päin Eurooppaa estämässä sitä, että jotkut leiriytyisivät kauppojen pihoille. En kyllä tiedä onko moinen todellinen uhka. Sen sijaan kaupat menettävät asiakkaita lukuisista liikkeellä olevista asuntoautoista, joille voi tulla hukkareissuja suunnistaessaan johonkin tiettyyn kauppaan, jonka pihan kohdalla joutuu tekemään hankalan käännöksen, kun pihaan ei pääsekään.

Pääsimme Vallecrossiaan melko helposti, mitä nyt Ventimiglian kaupungin melko kapeiden katujen kautta ja kapea oli katu leirintäalueellekin. Ranta oli sitten ihan vieressä.

Emme halunneet joutua tilanteeseen, että päätyisimme seikkailemaan Monacon, Nizzan ja Cannesin kaupungeissa matkailuautolla ja siksi ohjelmassa ei ollut majoittuminen niiden liepeille. Halusimme visusti posottaa näiden kaupunkien ohi moottoritietä pitkin. Siksi jäimme vielä yhdeksi yöksi Italian puolelle. Ventimiglia on Italian viimeinen kylä ennen Ranskaa ja sen vieressä on Vallecrossia. Ajoimme sinne Ventimiglian kautta, koska aiempi moottoritieltä poistuva tie vaikutti epäilyttävältä. Jutuissani tulee aika paljon nyt esiin nämä jännitykset tievalintojen suhteen, mutta Siusiin yrittämisen jälkeen tuntui siltä, että on pakko koittaa jotenkin paremmin ennakoida ja välttää pahat tiet. Se kun tuntuu aika vaaralliselta tilanteelta jos mennään ylämäkeen eikä auto enää yhtäkkiä kulje. Ei niillä semmoisilla teillä ole vieressä mitään piennarta, vaihtoehdot ovat seinämä ja jyrkänne. Jos auto pysähtyy mäkeen, niin jokuhan voi ajaa perään ja jos yrittäisi kääntyä, niin joku ajaisi kylkeen.

Paikallinen Baana Vallecrossiassa, eli sielläkin oli jonkinlainen entinen junaraide kunnostettu pyöräily- ja kävelyväyläksi.

Jotenkin Vallecrossia vaikutti siltä, että sitä on vasta alettu valjastaa turismille, vaikka luulisi että tuosta rantakaistaleesta olisi jo otettu kaikki irti. Ehkä paikkakuntaa oli juuri kunnostettu. Ensimmäinen yrittämämme leirintäalue rannalla oli täysi, mutta onneksi sen vieressä oli toinen, jonne meidät saatiin mahdutettua. Camping Helios oli kyllä varsin tiivis paikka. Onneksi meidän koirat ovat olleet leirintäalueilla aika rauhassa, vaikka vieressä kulkee ihmisiä. Toki laitamme verhoja kiinni näköesteeksi ja välillä pitää vähän hyssytellä.

Vallecrossian rantatietä kävely koirien kanssa ei ollut mitenkään rentouttava kokemus, koska aluksi oli niin kapeaa ja piti väistellä vastaantulijoita. Muutenkin Vallecrossia ei ollut nätti kuten Spotorno. Mutta leirintäalue oli ihan rannan luona ja siinä oli myös joku pieni suojelualueen pläntti vieressä ja siinä kävelyteitä.

Reissu matkailuautolla kolmen koiran kanssa Suomesta Espanjaan. Vältämme kaupunkeja, kyliä ja ihmisvilkkaita kohteita ja suuntaamme luontoon kävelemään. Reitti Baltia, Puola, Slovakia, Itävalta, Italia, Ranska ja Espanja.

Lue kaikki matkan jutut >>

Lue kaikki Italia-jutut >>

Rivierallakin on vuoristoista ja siksi pitäytyisin tuolla mahdollisimman paljon moottoritiellä enkä ainakaan poistuisi sisämaahan päin.
Heti vain rannalle, säät olivat kuumat.
Rannoilla on siitä kiva kävellä koirien kanssa, että on tilaa. Toisaalla Vallecrossiassa oli kielletty koirien vieminen rannalle, joten ahtauduimme jalkakäytävälle. Mutta sitten kyllä huomattiin, että muut ihmiset veivät koiria rannalle ja rantahietikolla oli ihan koirapuistokin.
Vallecrossian rannan koirapuisto, jonne emme kuitenkaan mahtuneet.
Leveämpää rantaväylää.

Tätä kapeaa jalkakäytävää oli ikävä kävellä tien vieressä, olisi vaan pitänyt mennä rantahiekalle kieltomerkeistä huolimatta.
Italiassa myydään proteiinipitoisia syötävän lupiinin siemeniä. Ovat vaan ihan tosi suolaisia ja niitä kai yleensä käytetään oliivien tapaan.
Vallecrossiassa emme menneet ulos syömään, omat salaatit riittivät. Olin aiemmin päivällä löytänyt kaupasta oikein hyviä juustottomia pestoja.
Leirintäalueen vieressä oli jokin vehreä suojelualue tämän lammikon takana ja linnut siellä ainakin viihtyivät.

Oli Vallecrossiakin ihan nätti, emme vain huomanneet siellä olevan mitään hienoa vanhaa kaupunkia kujineen, mutta saattoi olla että semmoinen jäi meiltä huomaamatta yhden yön visiitillä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s