Ajoimme Gardajärveltä suoraan Välimerelle asti, vaikka harkinnassa oli jäädä leiriytymään sisämaahan jonnekin puoliväliin. Siellä ei ole juuri valinnanvaraa, joten Valmilana Camping olisi ollut ainoa vaihtoehto. Leirintäalueita löytyisi Apeniinien vuoristossa Piacenzan, Parman ja Modenan sekä Välimeren välillä, mutta sinne emme halunneet lähteä seikkailemaan teille, joiden vaikeusasteista meillä ei ollut tietoa. Valitsimme reitiksi Brescia – Piacenza – Tortona ja siitä E25-tietä Välimerelle ohittaen Genovan siten kauempaa kuin mitä A7-tietä olisi joutunut. Maisemat eivät olleet erityisiä, lähinnä peltoja, mutta eipä kuski edes pahemmin pääse maisemista nauttimaan ajaessaan.
Aiemmin oli harkinnassa ajaa ihanaan Levantoon ja käppäillä sieltä koirien kera Cinque Terren ensimmäistä kylää Monte Rossoa kohti. Sillä taipaleella ei ehkä olisi ollut niin paljon porukkaa kuin Cinque Terren kylien välillä voisi olla. Olimme Levantossa vuonna 2013 ja siitä jäi oikein hyvät fiilikset. Mutta nyt katsoin, että tuo ajoreitti olisi tuonut meille 100 ylimääräistä ajokilometriä, joten siksikin se sai jäädä. 100 km voi vastata meillä puolta yhden päivän ajomäärästä.
Kumma kun pääsimme samana päivänä Välimerelle asti, koska jo Desenzanossa oli poliisin aiheuttama ruuhka ja sitten olimme vielä Piacenzankin jälkeen pitkään pysähdyksissä jonossa ties mistä syystä. E25-tiellä oli paljon tunneleita, mutta niitä pitkinhän oli hyvä päästä vuorien läpi sen sijaan, että niitä joutuisi kiertelemään ja ylittelemään. Oli hieno fiilis kun Välimeri tuli lopulta näkyviin. Sen tuntumassa tulisimme ajamaan koko loppumatkan ajan, joten minusta tuntui että aloimme olemaan enemmän perillä.
Siirryimme motaria pienemmälle rantatielle jo Savonan kohdilla päästäksemme Spotornoon. Olin katsonut kartasta, että Spotornon kohdilla motarilta rantaan kääntyvä tie olisi pelottavan kiemurainen ja korkeuksista laskeutuva, joten ajelimme sitten hiljakseen rantatietä Savonasta kohti Spotornon Camping Leota.
Camping Leo oli taas koiraystävällinen paikka, siksi valitsin sen enkä ylempänä sijaitsevaa toista leirintäaluetta Camping Rustiaa, joka olisi ollut huonompi myös sinne ajamisenkin kannalta. Camping Leossa oli tilavaa ja heilläkin oli oma koirapuistonsa Gardajärven Camping Desenzanon tapaan. Tämä puisto oli pienempi ja jotenkin meidän koirat eivät ihan tajunneet sen olevan tila, jossa saa vapaasti jolkotella. Sen sijaan ne odottivat, että milloin lähdetään eteenpäin.
Camping Leosta lähtee kävely- ja pyöräilyväylä kohti rantaa koirapuiston ohi, mutta tuolla tiellä saa varoa, ettei joku pidä koiraansa vapaana. Oikeastaan kaikkein mukavinta koiriemme kanssa on kävellä paikoissa, joista näkee kauas ympärilleen. Spotornossa oli oma koirarantansa, mutta alue oli hieman ryönäinen. Siinä oli joku parkkipaikan tapainen alue vieressä, mutta ranta oli ihan ok. Ei meidän koirat siellä kuitenkaan uineet, koska ne jännittävät rantahiekalle paiskautuvia aaltoja.
Spotorno on oikein nätti paikkakunta ja oiva lomakohde ja siellä olisi viihtynyt useamman päivän ajan. Kaupunki on hieno ja vanha kapeine kujineen, ravintoloita riittää ja rannalla on rantabulevardi kävelemiseen. Kävimme taas syömässä marinarapizzaa, kun se vielä Italiassa kannatti. Italiassa kun ruoka on aina hyvää ja nuo lätyt ovat kovin halpoja, jotain viiden euron luokkaa korkeintaan. Spotornon vieressä on Nolin kylä, joka on kai vielä hienompi paikka.
Camping Leo maksoi 26 euroa yöltä, koirista ei mennyt lisämaksua.
Reissu matkailuautolla kolmen koiran kanssa Suomesta Espanjaan. Vältämme kaupunkeja, kyliä ja ihmisvilkkaita kohteita ja suuntaamme luontoon kävelemään. Reitti Baltia, Puola, Slovakia, Itävalta, Italia, Ranska ja Espanja.
reissaustajaruokaa.com 
One Comment Lisää omasi