Luonnossa käveleminen on parasta mitä Andalusian maaseudulla voi tehdä. Eilen kävelimme ihan vain kodin lähellä, koska meillä ei ole autoa muutamaan päivään. Täydentelen tekstejä varmaan jos minulle selviää kasvien nimiä.
Billy jäi pihalle nuuhkimaan lähtiessämme kävelylle.Keltaisia kukkia tien varrella.Neulaparsan marjoja, tien varrella oliivipuiden vierellä nämäkin. Muistuttavat katajaa marjoineen, mutta eivät ole mitään sukua.Nämä puut ovat mielestäni upeita, vaikka niistä on lehdet pudonneet. Ovat varmaan poppeleita?Tämä on lempikuvauskohtani täällä kävelyteillämme. Vuori on upea, puu hieno ja rakastan näitä eksoottisen näköisiä pensaita.Eksoottisten pensaiden marjoja.Joku pensas keltaisine kukkineen hiekkatien varrella.Tällainen kurjenmiekkalajike on Andalusian kansalliskukka ja niitä on varsinkin nyt paljon.Kurjenmiekan nuppu.Lisää herkkiä kurjenmiekkoja.Tässä tie päättyy peltoon ja oliivitarhaan ja tässä pitää oliivitarhan kautta löytää tiensä eteenpäin.Toinen kuvakulma poppeleihin.Löysimme kunnolla kukassa olevan mantelipuun. Niiden kukinta-aika on yleensä vasta tammikuun lopusta helmikuun puoliväliin. Saa nähdä onko kevät aikaisessa, koska marraskuu oli tavallista kylmempi ja joulukuu marraskuuta lämpimämpi.Tällä kohdalla meidän pitää aina kuulostella, onko reitillä lampaita. Jos on, niin pitää kääntyä takaisin etenkin mahdollisten lammaskoirien takia. Meidän koirat voivat myös villiiintyä muhkeanhajuisista lampaista.Piikikäs hyvänvärinen mehikasvi.Piikikkäällä kasvilla on yllättävän korkea kukat. Se on kai agaaveille tyypillistä.Lohkareinen mäki.Nimesin tämän Night Walker -kukaksi.Katselin näitä maasta pukkaavia kasveja ja mietin mitä ne ovat. Oikeanpuoleisia olen nähnyt aiemminkin, mutta sen vieressä oleva kapealehtisempi kasvi oli vieras.Kapealehtisempi kasvi oli villinarsissi!Aiemmassa kuvassa narsissin lehtien viereisellä kasvilla kasvaa tämmöinen agaavemainen korkea kuiva kukka, joten ehkä se on jotain agaavien sukua.Lexie seisoo usein tällä tavalla nohevana maisemien äärellä.
Nämä meidän pihastakin näkyvät vuoret ovat alkaneet kiehtoa minua jylhyydessään. Ne ovat mielestäni vähän alppimaiset ja haluaisin päästä kävelemään niiden juurelle.Löysimme pyreneidenvuorikauriin luurangon mäeltä. Yleensä ne pysyttelevät El Torcal -vuorella. Mitähän tälle on tapahtunut?Nämä violetit vehkat ovat upeita. Mutta koska ne ovat niin matalia, näkyy niistä yleensä vain tumma laki. Kukan hieno sisus jää silloin piiloon.En ollut aiemmin huomannut pihamme vieressä näitä hienoja köynnöskukkia. Tämä on erityisesti Andalusiassa kasvava piippuköynnös aristolochia baetica. Köynnöskasvin hedelmä. Ajattelin sen olevan ehkä passionhedelmän sukulainen, mutta kukka on ihan erilainen, vaikka hieno myös.Toisessa, piikikkäämmässä köynnöksessä on marjoja.Andalusiassa kasvaa tällainen rautatammi, joka ei ollenkaan muistuta suomalaista tammea. Olemme keränneet sen tammenterhoja syötäväksi.Jonkin koisokasvin, varmaankin myrkyllisen mustakoison, valkoinen kukka.Tällaisia pieniä hedelmiä kasvissa, jonka hedelmien takia tulkitsin koisoksi.
Uskomatonta kuinka paljon kukkia siellä on joulukuussa! Mutta tosiaan, tuo mantelipuun kukinta kertonee, että asiat eivät ole ihan mallillaan.
Noita lammaskoiria tosiaan sietää varoa. Viime vuoden kesällä Italiassa patikoidessa sain kaksi kokemusta Maremmanoista. Eka oli kaksi tosi agressiivista Monti Sibillinin kansallispuistossa, toinen ystävällinen pentukoira, joka tuli hyväntahtoisesti tervehtimään, kun kuvasin villihevosia jossain kansallispuistossa jonka nimi ei nyt tule mieleen.
Kyllä tosiaan hämmästyttää kukinnat ja pihassamme on kaikenlaisia kukkivia kasveja vielä lisää. Ilmasto on varmaan täällä sekaisin ja mitenkähän käy, jos tässä tulee vielä kylmempiä aikoija, jos luonto on herännyt jo kevääseen. Siihen on itselläni sopeutumista, että täällä rehevintä on kai tässä talvella ja keväällä ennen tosi kuumaa kaiken kuivattavaa kesää. En vielä ihan ymmärrä miten nämä kasvukaudet täällä menevät.
Hui, just tuota pelkään, että jotkut lammaskoirat olisivatkin aggressiivisia. Muutoin irtokoirat ovat olleet täällä arkoja tai lempeitä.
reissaustajaruokaa.com 
Uskomatonta kuinka paljon kukkia siellä on joulukuussa! Mutta tosiaan, tuo mantelipuun kukinta kertonee, että asiat eivät ole ihan mallillaan.
Noita lammaskoiria tosiaan sietää varoa. Viime vuoden kesällä Italiassa patikoidessa sain kaksi kokemusta Maremmanoista. Eka oli kaksi tosi agressiivista Monti Sibillinin kansallispuistossa, toinen ystävällinen pentukoira, joka tuli hyväntahtoisesti tervehtimään, kun kuvasin villihevosia jossain kansallispuistossa jonka nimi ei nyt tule mieleen.
Upeita nuo vuoristomaisemat!
Kyllä tosiaan hämmästyttää kukinnat ja pihassamme on kaikenlaisia kukkivia kasveja vielä lisää. Ilmasto on varmaan täällä sekaisin ja mitenkähän käy, jos tässä tulee vielä kylmempiä aikoija, jos luonto on herännyt jo kevääseen. Siihen on itselläni sopeutumista, että täällä rehevintä on kai tässä talvella ja keväällä ennen tosi kuumaa kaiken kuivattavaa kesää. En vielä ihan ymmärrä miten nämä kasvukaudet täällä menevät.
Hui, just tuota pelkään, että jotkut lammaskoirat olisivatkin aggressiivisia. Muutoin irtokoirat ovat olleet täällä arkoja tai lempeitä.