Olemme eläneet majesteettisen El Torcal -vuoren juurella ja onneksi nyt korona-aikanakin on voinut koirakävelyillä nähdä sen. Olisi kyllä ollut kiva käydä retkillä ihan sen päälläkin, mutta patikointi on ollut kiellettyä. Odottelemme, että pääsisi taas liikkumaan autolla parhaille poluille koirien kanssa.

Meidän ei pitänyt olla Espanjassa näin pitkään, vaan nyt pitäisi olla taittamassa hidasta matkaa Suomeen läpi Euroopan. Olen käyttänyt tuosta matkasta termiä kotimatka, mutta onko se kuitenkaan sitä, koska missä se koti oikein on? Tarkoitus olisi viettää Suomessa kesäisin kolmisen kuukautta, ajomatkoilla Euroopassa 2 – 3 kuukautta syksyisin ja keväisin sekä Espanjassa puoli vuotta talvisin. Yhtä lailla ensi syksynä voisin sanoa taittavamme kotimatkaa Suomesta Espanjaan, koska mikäli korona ei pilaa suunnitelmiamme, on koti ensi talvena Aurinkorannikolla.

Aiemmat kuukausikoosteet:
Puoli vuotta Espanjassa (2020) >>
Viides Espanjan kuukausi (2020)>>
Otteita neljännestä kuukaudesta Espanjassa (2020)>>
Tunnelmia kolmannesta kuukaudesta Espanjassa (2020)>>
Toinen kuukausi Espanjassa (2019)>>
Eka kuukausi Espanjassa (2019)>>

Olen valokuvannut vaikka kuinka monta auringonnousua pihaltamme. Nyt keväällä aurinko on siirtynyt nousemaan ihan uuteen kohtaan näiden rosoisten vuorten taakse.

Lähdemme ajomatkalle Suomeen

Ajatuksenamme on toukokuun viimeisenä päivänä lähteä ajamaan kohti Suomea. Yksi syy siihen on, että olimme muutenkin ajatelleet viettää kesän Suomessa. Puolisollani piti olla siellä töitä, jotka ovat nyt kaikki peruuntuneet koronarajoitusten takia. Suomen kesä ja patikkapolut ovat ihania ja haluan päästä tapaamaan perhettä ja kavereita.

Toinen syy on se, että jos Espanjassa jatkuu tämä ulkonaliikkumiskieltomeininki, niin korpeaahan se. Nyt tosin alkaa tulla vähitellen liennytyksiä. Lue: Koronaviruksen aikaista elämää Espanjan maaseudulla >>

Onneksi maaseudulla on voinut kävellä rauhassa koirien kanssa ulkonaliikkumiskiellon aikaankin.

Kolmas syy on se, että meillä asuneiden rescuepentujen pitää päästä koteihinsa. Näyttää siltä, etteivät ne pääse Suomeen muuten kuin meidän mukanamme. Ajomatkasta tulee kyllä vaikea, kun matkailuautossa on kolmen oman koiramme ja yhden kissamme (jonka olisi pitänyt lentää Suomeen vanhempieni kanssa jo huhtikuun alussa) lisäksi kaksi hulvatonta pentua, jotka eivät voi temmeltää autossa vapaana meidän koiriemme ja kissamme oleskellessa siellä, koska eiväthän ne kestä pentujen touhua. Emme voi lähteä aiemmin, koska voimme siirtyä Espanjasta Ranskaan vasta kun pennut ovat 16-viikkoisia. Nata-emoa emme pysty ottamaan samaan kyytiin, koska se ei voi mitenkään oleskella samassa tilassa kissamme kanssa. Natankin pitäisi päästä uuteen kotiinsa Suomessa. Olemme ehkä saaneet Natalle paikan toukokuussa Suomeen lähtevään autokyytiin. Jos se ei onnistu, menee Nata asumaan koirahoitolaan siihen asti, kunnes Helsingin ja Málagan väliä voi lentää.

Pentujen lisäksi meidän kyydillä pitäisi lähteä nämä meidän eläimemme.

Aina vain Espanjan ja Suomen lämpötiloista

Vakioaiheeni on pohtia Espanjan säitä ja verrata niitä Suomeen. Ensimmäinen koronakuukausi meni lähinnä ikävissä säissä. Koronakuukausilla tarkoitan aikaa lähtien 14.3., kun Espanjassa alkoi ulkonaliikkumiskielto. Olen aivan kyllästynyt palelemaan sisätiloissa ja käyttämään paksumpia vaatekertoja kuin mitä Suomessa olen joutunut sisällä käyttämään. Nyt huhti-toukokuun vaihteessa täällä alkoi kuumat säät, joiden soisimme jatkuvan. Eli tammi-helmikuu oli täällä tavallista lämpimämpi (pääsääntöisesti ei kuitenkaan ollut mitään mekkokelejä, vaan pari astetta tavallista lämpimämpää, eli jotain +15-asteista), mutta huhtikuu oli tavallista viileämpi.

Sumu on nättiä, mutta se tietää ikävän koleaa päivää. Toki sumuinen ja pilvinen aamu voi muuttua aurinkoiseksi keliksi.

Katsoin pari viikkoa sitten Hesarin kuvia siitä, miten suomalaiset kansanedustajat tekevät etätöitä kotonaan. Pistin merkille, että yksi teki töitä shortseissa ja yksi paljain jaloin. Suomalaisissa taloissa on sen perusteella ehkä liiankin lämmin. Onko se nyt aivan tarpeen pitää yllä semmoista lämpöä, että tarkenee vaikka alasti? Muistan myös jonkun Hesarin korona-arkijutun, jossa perhe nukkui sängyssä ilkosillaan. Varmaan harva espanjalainen tarkenee kotonaan alasti, shortseissa tai paljain jaloin ympäri vuoden. Toukokuusta lokakuuhun se ehkä on mahdollista. Talot on perinteisesti rakennettu ajatellen vain noita kuukausia, ikään kuin talvi olisi haluttu unohtaa rakennusvaiheessa kokonaan. Sähkö on täällä käsittämättömän kallista, joten sitä ei voi käyttää kokonaisten asuntojen lämmittämiseen yli +20-asteisiksi.

Pidimme sähköpatteria ja lämpöpuhallinta paljon päällä huhtikuussa, koska olimme jo ihan kyllästyneitä viileyteen. Koirat tykkäsivät tulla lämpimään makuuhuoneeseen.

En kuitenkaan hyväksyisi sitä, että Suomessa pakotettaisiin laskemaan huonelämpötiloja. Lämpimät sisätilat ovat keino, jolla Suomen sään voi kestää. Jos sisälämpötiloja joutuisi laskemaan, olisi se pahasti mieliä hiertävä juttu. Eihän Suomessa voisi olla shortseissa kuin tyyliin kymmenen päivää vuodessa, jos niitä ei voisi pitää lämpimissä sisätiloissa.

Eilen ja tänään on ollut tosi kummallista oleskella mekossa ja ilman sukkia. Muutoin minulla on nyt puolen vuoden ajan ollut öisin kaksi kerrosta vaatteita yllä, toinen kerroksista on collegea. Päivisin päällä on vähintään collegehousut, pitkähihainen paita ja fleece tai huppari. Välillä kaiken tämän päälle vedän ylle vielä fleecehaalarin. Suihkuun menemistä tulee välteltyä, koska on liian viileää. Ei se haittaisi, jos vain suihkutteluun menevän ajan kärsii kylmästä, mutta täytyy pitää huolta, että lämpiää sen jälkeen. Ensi talveksi pitää saada lämpimämpi asunto. Mutta jo se parantaa tilannetta, että tulemme asumaan rannikkokaistaleella sisämaan sijaan.

Toisaalta viileähköllä säällä on hyvä ulkoiluttaa koiria, mutta mieli voi silloin olla vähemmän iloinen. Nyt on pari päivää ollut hellettä ja koiria ei ole voinut edes kävelyttää keskellä päivää.

Ihastus Andalusian luontoon

Tällaiset voivat olla näkymät tavallisilla kävelyillämme koirien kanssa nyt korona-aikaankin.

Olen seitsemän viikon aikana käynyt kolme kertaa parin kilsan päässä olevassa kylässämme. Muuten olen ollut pelkästään kotonamme sisällä tai pihalla tai kävellyt koirien kanssa lähiympäristössä. Ensimmäisellä koronaviikolla ajoin autolla kylään katsomaan, onko pieni Coviran-kauppa auki (isompi Día oli remontissa ja Coviranissa oli silloin siestatauko). Muutoin en ole ollut auton kyydissä, koska autossa saa kulkea vain yksi ihminen. Maaliskuussa vaihtunut vuokra-automme on ollut vuokrattu vain yhdelle kuskille ja tuon kuskin on parempi olla puolisoni, koska minä olen niin epävarma ajaja. Hän on siis hoitanut kauppareissut ja eläinlääkärikäynnit Antequeraan.

Pienet purppuranätkelmät ovat suosikkejani.

Meidän tämän talven pääharrastuksemme on ollut tehdä kävelyreissuja koiriemme kanssa. Silloin olen valokuvannut maisemia vuorineen ja laaksoineen. Nyt kun emme ole voineet lähteä autolla minnekään, on tarvottu lähiteitä ja -polkuja. Huomioni on kiinnittynyt pieniin yksityiskohtiin, koska kauemmas näkyvät maisemat ovat jo tulleet kovin tutuiksi.

Olen Suomessa ollut jonkun sortin sienestyshullu. Kun olen saanut sienestysmoodin päälle, ovat sienet tulleet uniinkin. Nyt olen ohjelmoinut tuon harrastuksen siihen, että skannaan katseellani kukkia. Alun perinhän viime syksynä olin jotenkin järkyttynyt täkäläisen maaperän kuivuudesta. Talven sateiden myötä olen kuitenkin ihastunut maasta pukkaaviin kukkiin ja kasveihin. Niitä on paljon, ne ovat Suomeen verrattuna aikaisessa ja kukkimiskausi vaikuttaa pidemmältä. Tämä tarkkailuni alkoi joulun jälkeen, kun huomasin ensimmäiset mantelinkukat ja iirikset. Sen jälkeen olen ihmetellyt muita kasveja ja lopulta alkanut valokuvata kaikka mahdollisia näkemiäni kukkia. Tulossa on siis monta postausta täkäläisistä kukista. Tunnen itseni keski-ikäiseksi ja sitähän minä jo olenkin.

Luontokuvia Andalusiasta vuosikymmenen viimeiseltä päivältä (1.1.2020) >>
Espanjan kukkivat mantelipuut (2020) >>
Maaliskuinen piha ja kukat Espanjassa (2020)>>