Joulukuu Espanjassa päivä päivältä

Lexie seisoo usein tällä tavalla nohevana maisemien äärellä.

Espanjan elämämme poikkeaa varmaan aika tavalla useimpien muiden suomalaisten kokemuksista täällä, jos tehdään vertaus ruuhkaisimmalla rannikolla kerrostaloissa asuviin ihmisiin. Me käymme kaupassa vain harvoin. Vierailemme vuorotellen rannikolla majoittuen siellä hotelleihin ja hostelleihin. Tätä pohdiskellessani päätin listata mitä joulukuussa minäkin päivänä puuhasin ja mietin elävätköhän muut tällaista samanlaista hiljaiseloa täällä. Kuulisin mielelläni muiden elämäntavoista Andalusiassa!

Lexie Laguna de Fuente de Piedran eteläpäässä, kun ajoimme sinne Mirador de las Latasille. Tuona päivänä järvellä ei näkynyt yhtään flamingoja.

1.12. ajoimme Fuente de Piedraan koirien kanssa sunnuntaikävelylle luonnonsuojelualueelle. Olemme käyneet siellä muutaman kerran kävelemässä tasaisessa maastossa ja tähyilemässä järvellä asuvia flamingoja.

Áloraan ajaminen kesti siksi niin pitkään, kun kapea ja välillä rouhea tie mutkitteli kukkuloiden välissä.

2.12. ajoimme Áloraan ilman koiria, koska halusimme nähdä seudun ja käydä siellä samalla ostoksilla Mercadonassa. Sinne oli matkaa vain 40 kilometriä, mutta matkoihin meillä meni yhdestä kahteen tuntiin suuntaansa. Ei tullut katsottua aikaa, mutta hidasta se oli.

Tämän koiran suhteen olin aika neuvoton. En kokenut, että sitä olisi heti kannattanut lähteä kuskaamaan koiratarhalle, koska pidin mahdollisena, että se päättäisi jolkotella kotiinsa. Vaikka Espanjassa ei saisi antaa koirien olla vapaina, on se täällä maaseudulla silti hyvin yleistä. Ehkä tämä koira oli jonkun hylkäämä metsästyskoira. Ehkä joku oli ajanut autolla pitkän matkan dumpatakseen koiran kauas kotoa. Minulla on vielä opeteltavaa sen suhteen, miten täällä pitäisi koirien kanssa toimia.

3.12. kotona. Iltakävelyllä minua ja meidän koiria lähti seuraamaan todella ystävällinen ja laiha andalusian podenco. Syötimme sen ulkosalla, mutta emme voineet ottaa sitä meille, koska meidän koirat eivät hyväksyneet sitä. Näimme sen vielä seuraavana päivänä auton ikkunasta. Harmittelin, kun meillä ei vielä ollut mitään suhteita mihinkään koiratarhaan täällä.  Jos se olisi jäänyt tälle alueelle pyörimään, olisimme ottaneet sen autoon ja vieneet sen rescuetarhalle.

Billyn huono hammas.

4.12. Antequerassa eläinlääkärillä. Kissamme Billy oli edellisenä päivänä tosi apea ja poski oli turvonnut. Seuraavana päivänä eläinlääkärillä poistettiin hammas ja Billy oli heti parempi. Tästä kirjoittelinkin jo jutussa Toinen kuukausi Espanjassa. 

Billy oli heti parempivointisempi, kun hammas oli poissa. Tämä kuva on otettu muutamaa päivää myöhemmin.

5.12. taisimme viettää päivän kotona tarkkaillen Billyä. Koirien kävelytyksetkin varmaan tehtiin vuorotellen.

Maisema kävelymatkalta El Torcalin päälle.

6.12. ajoimme lyhyen matkan El Torcal -vuoren juurelle ja kävelimme koirien kanssa ylös vuorelle, lue siitä juttu Kävely El Torcal -vuorelle Malagan provinssissa. Illalla katsoin linnan juhlia läppäriltä. 6.12. on myös Espanjan kansallispäivä. Tuona viikonloppuna oli upeat säät ja monet kaupat kiinni neljän päivän ajan.

Escaleruelan polkua alas Antequeran suuntaan.

7.12. ajoimme lyhyen matkan kävelläksemme koirien kanssa Puerto de la Escaleruelalle El Torcal ja Las Chimeneas -vuorten väliin. Kirjoitin siitä jutun Escaleruelan polulla El Torcal -vuoren juurella.

Upea maisema mäntymetsästä Boca de Asnon ja Sierra de las Cabrasin suuntaan.

8.12. ajoimme taas Fuente de Piedraan kävelylle koirien kanssa ja paluumatkalla kävelimme lisäksi Antequerassa Naciemiento de la Villassa ja hienossa mäntymetsässä.

Autoimme muutaman oliivisäkin kantamisessa.

9.12. aamupäivällä kävimme seuraamassa oliivien keruuta naapurissa (lue juttu Oliivien kerääminen Andalusiassa) ja sitten ajoimme koirien kanssa tutustumaan paremmin edellisenä päivänä löytämäämme mäntymetsään.

Lexie ja Greippi pihallamme aurinkoisena päivänä.

10.12. puolisoni lähti muutamaksi päiväksi rannikolle ja minä jäin kotiin eläinten kanssa.

Iltakävelyllä valokuvasin auringonlaskua, kuten aika monena muunakin päivänä.

11.12. minä olin kotona vain, kävelin ehkä kylään kauppaan.

Viihdyn ihan hyvin kotona, kun maisema on tämä. Kuva otettu edellisenä päivänä.

12.12. kotona vain.

Benalmádenan Puerto Marina on kumma paikka.

13.12. puolisoni tuli kotiin ja minä vuorostani lähdin rannikolle. Vietin iltaa tuttujen kanssa Benalmádenassa.

Kävelin Torremolinoksen puolella olevalle Carihuelan rannalle.

14.12. hengasin tuulisessa Benalmádenassa, käppäilin Carihuelan rannalle, enkä illalla jaksanut kuin katsella tv-sarjoja läppäriltä.

Benalmádenan gondolihissin kopperot olivat yllättävän pieniä.

15.12. Benalmádenassa ja Malagassa, kävin gondolihissillä Calamorro-vuorella.

Malagassa aloitin roskaruokaisen joulun ajan tilaamalla Rebel Whopperin, mikä taisi mennä pieleen, koska siinä taisi olla epävegaanista majoneesia, vaikka pyysin sen vegaanisena. Olen vähän kyllästynyt Malagan ravintolaruokien makuihin ja hintoihin, joten mielestäni voi ihan hyvin syödä vaikkapa näitä kolme kertaa halvempia burgereita. Paitsi roskaruoat jäivät minun osaltani jouluun ja nyt taas mennään raakaruoalla ja whole foods -linjalla.

16.12. Malagassa ja kotiin bussilla.

Jouluostosten jälkeen löysimme uuden kivan reitin tehdä kävelylenkki koirien kanssa ihan lähistöllä.

17.12. kävimme Antequerassa jouluruokaostoksilla. Ostimme ainekset niin laatikoihin kuin riisipuuroonkin ja lisäksi kaikenlaista hyvää. Lanttuja en ole kuitenkaan nähnyt myynnissä kuin semmoisissa muovitetuissa pakkauksissa, joissa on lajitelma joitain muitakin vihanneksia varmaankin jonkun tietyn liemen tai ruoan valmistamista varten.

Greippi on yleensä hyvä pentukoirien kanssa, joten veimme hänet tapaamaan Pyryä.

18.12. ajoimme Mondaan Greipin kanssa tapaamaan kavereitamme ja heidän adoptoimaansa koiranpentu Pyryä. Siellä oli hienot maisemat ja keräilin muutaman sitruunan kotiin vietäväksi.

Toinen pihamme palmuista voi hyvin, vaikka toinen kuoli. Oli sumuinen päivä.

19.12. sääennustusten mukaisesti oli pari sadepäivää ja valmistauduimme pysymään kotosalla.

Puin pennulle kissamme valjaat.

20.12. iltakävelyllä kuulimme oliivipellolta koiran itkua ja löysimme kuopasta koiranpennun. Se seurasi meitä ja toimme sen kotiimme, kun ei siinä muutakaan voinut. Hälytimme naapurimme apuun selvittämään etsikö joku pentua.

Kosteat säät jatkuivat. Tosi jännästi tuli sumua esiin laaksoista.

21.12. pennun hoitaminen oli työlästä, kun sitä piti kärrätä ulos aina kun se heräsi ja muutenkin, ettei se pissaisi sisälle. Levitimme kylälle julisteita, jotta pennun mahdollinen koti löytyisi.

Tyydyimme kävelemään vain lähistöllä, kun pennun kanssa oli paljon töitä.

22.12. menetin toivoni sen suhteen, että pentua kukaan kaipaisi ja ilta meni ilmoittelussa, jotta pennulle löytyisi mahdollisimman nopeasti uusi koti (lue: Anna koti tälle koiranpennulle).

Koiran alkuperäinen koti löytyi kolme päivää sen jälkeen kun löysimme sen. Olimme varmaan liian hätäisiä uuden kotin etsimisessä, mutta täällä päin hylätään paljon koiria ja uskoimme niin käyneen nytkin.

23.12. kävimme Benalmádenassa näyttämässä pentua siitä kiinnostuneelle perheelle. Juuri kun lähdimme tapaamisesta, saimme puhelun, että pennun omistajat olivat nähneet yhden levittämistämme ilmoituksista ja halusivat pennun takaisin.

Sain otettua vain tämän huonon kuvan jouluruoistamme. Lautasella punakaalia, imelletttyä perunalaatikkoa, tofua tomaattisessa marinadissa, seitania, porkkanalaatikkoa ja marinoituja herkkusieniä. Olin myös ostanut kaikenlaisia vegaanisia suklaita ja leivoksia kaupoista ja söin kaikki herkut muutamassa päivässä ja lihoin muutaman kilon.

24.12. sateiden jälkeen oli tullut hyvät säät ja jouluaattona oli niin lämmin, että hengasin kotona ulkona kesämekossa.

Tsekkasimme kävelyllä montun, josta olimme löytäneet pennun.

25.12. olin älyttömän väsynyt jouluaattona ja joulupäivänä, semmoista raskaat ruoat ja herkut teettävät. Nukuin kotona aurinkotuolissa puolet päivästä.

Löysimme uuden kivan polun Antequerasta.

26.12. ajoimme Antequeraan koirien kanssa kävelemään parilla eri polulla ja ruokakauppakin tuli suoritettua samalla.

Aurinkoinen päivä muuttui hienon sumuiseksi. Kuvassa mukana oliivinpoimijoiden peräkärry.

27.12. puolisoni lähti muutamaksi päiväksi rannikolle ja minä jäin kotiin hoitamaan eläimiä.

Alma ja sinisiä kurjenmiekkoja kotimme lähistöllä.

28.12. hengailin kotona. Pihallamme alkoi oliivien keruu ja minä piileksin sisällä eläinten kanssa, koska en olisi osannut jutella oliivien kerääjien kanssa mitään espanjaksi.

Koitan taas saada kiinni terveellisestä syömisestä ja petrata tuoreiden pähkinöiden käytössä. Pidemmän päälle jopa näin eksoottiseen juttuun kuin pähkinöiden rikkomiseen kyllästyy. Siinä pitää nähdä aika paljon työtä pienten suupalojen eteen.

29.12. kotona hengaamista perinteisissä +15-asteisissa sisätiloissa. Pari päivää on ollut ehkä tavallista kosteampaa, edellisenä iltana sumu tuli pihaan asti. Koskaan aiemmin ei ole peiton pinta tuntunut mitenkään kostealta, mutta tänä aamuna se saattoi olla hieman nihkeä. Vuoden kylmimmät säät ainakin yölämpötilojen suhteen ovat ehkä tulossa viikon päästä.

30.12. kuvasin vain vuoria, joille paistoi aurinko. Ei niistä silti hyvää kuvaa saanut.

30.12. päivään kotona kuuluivat nämä puuhat: elukoiden aamupussailut, päästämiset pihalle ja sisään ja pihalle ja sisään, ruokinnat, takan tuhkien tyhjentäminen, kahvin laitto, vähän bloggaamista, koirien kanssa kävelyt, kävely kylään kauppaan, puiden kantamista ja siinäpä se kai aikalailla olikin. Puolisoni tuli takaisin rannikolta. Kuuntelen kävelytysten, siivoamisten ja kaikenlaisten hommien aikana äänikirjoja, nyt on menossa Elena Ferranten Napoli-sarjan viimeinen kirja. Iltaisin toljottelen sarjoja, katselussa tällä hetkellä Oz, The Affair ja Matkalla avaruuteen. Tällä tavalla vanhempana aika kuluu tosi nopeasti ja siksikin minusta tuntuu, että koko ajan olen pesemässä hampaita ja naamaa. Pitäisi saada jotenkin otettua aikaa, että kuinka paljon päivittäin kuluu elämää näihin puuhiin sekä sängyn petaamiseen, koirien vällyjen asetteluun ja kaikkiin pieniin peseytymiseen ja siivoamiseen liittyviin tekoihin. Teen näitä tehtäviä aika ohi mennen ja tiedostamatta. Siitä olemme puolison kanssa pari vuotta puhuneetkin, ettei meillä mistään tule mitään, kun koirat ja kissa keskeyttävät aina kaiken.

Kuvasin tämän ennenaikaisesti kukkivan mantelipuun. Tulen varmaan postaamaan paljon vielä kuvia kukkivista mantelipuista.

31.12. uuden vuoden aatto meni kotona perus puuhissa. Koirien kanssa tehtiin kiva pitkä kävely, otin kuvia ja käsittelin ne juttuun Luontokuvia Andalusiasta vuosikymmenen viimeiseltä päivältä. Emme syöneet juhlan kunniaksi mitään erikoista, minä join Aperol spritziä. Kahdeltatoista yöllä yritimme espanjalaiseen tapaan syödä 12 viinirypälettä telkkarissa olevan lähtölaskennan tahdissa. Vasta sen jälkeen ulkona näkyi joitain ilotulitteita, mutta tosi vähän ja hyvä niin koiriemme puolesta. Näköjään jos ilotulitteita katselee täältä korkeuksista, eivät ne näytä hääppöisiltä, vaan pikku sähikäisiltä. Olen tosi tyytyväinen siitä kehityksestä, että Suomessa monet kaupat ovat lopettaneet ilotulitteiden myynnin.

2 Comments Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s