Minulla ei ollut käynyt edes mielessäni, että suunnittelisin vuoden 2020 matkojani, kunnes näin jossain blogissa olevan tällaisen postauksen. Kaiken lisäksi tyyliin vasta eilen tajusin, että vuoden vaihtuessa vuosikymmenkin vaihtuu.

Thaimaahan helmikuussa

Pitkin syksyä mietin, että haluaisin täältä Andalusiasta lähteä lämmittelylomalle Thaimaahan silloin kun talvi on täällä kylmimmillään. Siinä vaiheessa olen jo viettänyt monta kuukautta usean vaatekerran sisällä. Lähtö sinetöityi sillä, kun luonamme täällä kävi marraskuussa pari kaveria, jotka ovat Thaimaassa tammi-helmikuussa. Minä halusin lähteä sinne samaan aikaan. Minulle jäi vain arvioitavakseni kuinka moneksi päiväksi jätän puolisoni yksin kotiin eläinparvemme keskelle. Päädyin yhdeksään yöhön. Olen yhden yön Bangkokissa ja muuten sitten Koh Lantalla. Ja olen niin innoissani pääsemisestä entiselle kotisaarelleni!

Ceutaan maaliskuussa

Emme ole etukäteen suunnitelleet retkiämme täällä Andalusiassa etukäteen, joten nähtäväksi jää tulenko käymään esimerkiksi Cordobassa, Granadassa tai Rondassa laisinkaan. Taidamme keskittyä tekemään luontoretkiä lähistölle ja ajoja korkeintaan parin tunnin päähän.

Olen kuitenkin suunnitellut lähteväni tänne tulevan kaverini kanssa Ceutaan käymään maaliskuussa. Ceutahan on Melillan ohella Espanjalle kuuluva maapläntti Marokon rannikolla. On vielä katsomatta miten sinne menee lauttoja ja millaista majoitusta siellä on tarjolla ja mitä tekemistä ylipäätään.

Ajo Espanjasta Suomeen huhti-toukokuussa

Tavallaan kai olin pitkäänkin miettinyt matkoja vuodelle 2020, koska keväällä edessämme on ajo matkailuautolla Suomeen. En ole vielä alkanut suunnittelemaan tuota ajoa tarkemmin, vaikka reitti alkaa olla selvä – otamme nopeimman reitin täältä Baltian kautta Suomeen. Emme siis tule ajamaan tällä kertaa Alppien läpi, vaan varmaankin reittiä Espanja-Ranska-Saksa-Puola-Baltia. Koirien takia haluamme lyhimmän mahdollisen lauttamatkan, jotta ne voisi jättää siksi aikaa autoon (lue tästä lisää: Koirien kanssa Helsinki-Tallinna -lautalla). Kisu lentää Suomeen edeltä.

Alun perin kuvittelimme lähtevämme täältä joskus toukokuussa, mutta koska menomatka tänne oli niin rankka, haluamme käyttää reissuun enemmän aikaa kuin tullessa. Meiltähän kesti 27 päivää ajaa tänne. Se kuulostaa varmaan uskomattoman pitkältä ajalta niille, jotka hurauttavat tänne nopeilla henkilöautoillaan muutamassa päivässä. Semmoinen ei meiltä onnistu ensinnäkin kun automme on vähän hidas ja me ja koiramme olemme vähän hitaita myös. Ja halusimmehan me nähdä paikkoja matkalla tänne, eli kyse oli matkailusta sinällään eikä vain siirtymisestä paikasta toiseen. Menomatkalla olimme kaksi yötä yhdessä paikassa vain neljästi. Paluumatkalla olisi tarkoitus olla välillä monta yötä yhdessä paikassa ja sitten joinain päivinä ajaa pidempi matka kerrallaan. Minä nyt vain tarvitsen paljon vapaapäiviä latautuakseni.

#vanlife2020?

Olemme ajatelleet tulevamme tänne Aurinkorannikon seudulle seuraavaksikin talveksi, jolloin syksyllä 2020 ajaisimme taas Suomesta Espanjaan. Mutta matkailuauton sijaan haluaisimme taittaa matkan paketti- tai retkeilyautolla. Matkailuautomme tuntui tänne ajaessa liian kömpelöltä, hitaalta ja ylämäissä epäluotettavalta. Pakettiautolla voisi Espanjassa liikkua paikasta toiseen arkenakin, jolloin meidän ei tarvitsisi vuokrata autoa.

Kesä 2020 kuluisi tässä tapauksessa auton etsimiseen ja sen muokkaamiseen haluamanlaiseksemmme. Emme ole mitään nikkarointi-ihmisiä, joten kiva jos löytyisi joku valmiiksi retkeilykäytössä oleva auto.

Ei meistä mitään vanlifereitä kuitenkaan tule, koska Espanjassa vuokraamme taas asunnon. Ensinnäkin täällä on aivan liian kylmä pakuelämään, joka on paljolti ulkona oleilua, koska pakettiautossa on liian ahdasta. Toiseksi kissamme ei varmaankaan sopeutuisi pakuelämään lämpimissäkään oloissa, koska se ja koiramme tarvitsevat toisiinsa hajurakoa. Me voimme joten kuten saada koirat mahtumaan pakuun kanssamme, mutta kisua emme.