Kiteen eräpolku

Greippi olisi halunnut mennä karhuluolaan eräpolulla.

Kiteeltä hieman Rääkkylän suuntaan sijaitsee Muljulan erä- ja riistapolku. Kahdesta rengasreitistä koostuvien kävelypolkujen kummallisen nimen syy on varmaa siinä, että Hietaniemen kierroksen varrella on puusta veistettyjä eläinhahmoja. Lisäksi on havainnollistettu eläinten pesäpaikkoja, on joitain infotauluja ja lisäksi pari ruokintapaikkaa, joissa en kuitenkaan talvellakaan nähnyt mitään ruokaa.

Nuotiopaikka, ”Tukikohta”, paikkapaikan lähellä.

Auton voi parkkeerata ihan opastaulujen ja puusta veistetyn eläinhahmoportin luokse, mistä on ehkä vain parinkymmenen metrin matka nuotiopaikalle, ”Tukikohtaan”. Sieltä löytyy kota, laavu ja parikerroksinen hieno vanha riihi, joka on kai joskus auki luontotalona. Siitä voi jatkaa Hietaniemen kierroksen kävelylenkkiä kohti Hietaniemeä. Tuo lenkki ei kuitenkaan ollut talvella kovin hyvin tampattu, joten talvella me yleensä ajettiin auto parkkipaikalle pikkuisen pidemmälle lähelle rantaa. Siellä oli paremmin lumesta tampattu polku kohti Hietaniemeä ja siellä sijaitsevaa toista kotaa.

Hietaniemen lenkki 2,3 km ja Parppeinlammen lenkki 2,4 km.

Tukikohdan kota ja katos joulukuussa.

Jos ajelee kutostietä Kiteen ohi kohti Joensuuta, ei eräpolulle ole kovinkaan pitkä koukkaus (4,3 km kutostieltä), jos haluaa mennä hieman jaloittelemaan. Pitää kääntyä vasemmalle kohti Rääkkylää Tolosenmäellä ennen Nestettä. Sijainti google mapsissa >>

Useimmat on kuvat on otettu marraskuun alussa.

Eräpolun portti. Tästä pääsee nuotiopaikalle ja Hietaniemen kierrokselle.

Hietaniemen kierros 2,3 km

Hietaniemen kierroksella ohitetaan puusta veistettyjä eläinhahmoja, joista osa on hajonnut. Sitten on havainnollistettu ainakin karhun pesä ja sitten on jonkinlainen katselukoppi, josta en tiedä onko oikeasti yritetty päästä tarkkailemaan eläimiä. Siinä taisi ehkä olla ihan oikea ruokintapaikka, tai sitten tuo paikka vain havainnollisti sellaista.

Hietaniemen kierroksen kartta.
Puinen eläinveistos joulukuussa polun varrella, onko tämä nyt sitten supikoira.
Hientaniemen niemen itäpuolella on iso kaislikko.
Hietaniemi on ainakin hiukan harjumainen niemi.
Hietaniemen kärjen kota.
Hietaniemen kärki.
Muljulanselkä Hieniemeltä kuvattuna talvella.
Hietalahden hiekkarannalta on lyhyt matka parkkipaikalle. Tästä pääsee myös jatkamaan matkaa Parppeinlammelle.

Parppeinlammen kierros 2,4 km

Parppeinlammen kierrosta ei oikein pääse tarpomaan lumiseen aikaan. Me kyllä kävimme siellä xxx, mutta ei se ollut kovin hyvä.

Parppeinlammen kierroksen kohde on oikeastaan pieni puro, joka virtaa Parppeinlammesta Muljulanselälle, joka taas on osa isoa vesistöä. Parppeinlampi tosiaan on hieman tuota vesistöä korkeammalla ja lammen erottaa vesistöstä vain melko ohut kannas.

Tuon puron luona on vanha verkkovaja ja pieni rakennus, jossa esitellään rantaluontoa.

Parppeinlammen kierroksen kartta. Tässä ihan vasemmalla on verkkovaja, jonka vieressä on puro Parppeinlammesta isompaan vesistöön.
Tässä kartankin alaosassa näkyvä kaislikon läpi kulkevat pitkokset.
Koirat rantapolulla.
Parppeinlammen puro.
Puro talvella.
Puron ylittävä silta.
Parppeinlammen Syvälahti.

Talvikuvia eräpolulta

Joulukuinen polku.
Hietaniemen ranta joulukuussa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s