Liiankin simppelit espanjalaisruoat

En varmaan enää ikinä tilaa Espanjassa mitään riisiä ja sieniä – tai riisiä ja vihanneksia -annosta, koska semmoinen on tosi arkisen makuista. Paellaa aion vielä kokeilla. Jos ravintoloissa tulee pari kertaa pettymys jonkinlaisen ruoan suhteen, ei sitä enää halua yrittää tilata siinä toivossa, jos tällä kertaa olisikin hyvää.

Yleensä ruokajutuissa hehkutetaan ruokalajeja ja -kulttuureita. Ei missään esitellä ruokia, joita kirjoittaja pitäisi kehnoina. Vähän niin kuin matkajutut, kohteita ja kokemuksia yleensä kehutaan. Tämän jutun teema kuitenkin on, miksi espanjalainen ruoka ei taida olla minun juttuni. Nämä ovat sataprosenttisesti makuasioita. Eurooppalainen ruoka on mielestäni muutenkin vähän ankeaa, italialaista ruokaa lukuun ottamatta.

Crema catalana vegaanisena. Sen pinta on varmaan liekitetty liekityslaitteella. Tämmöinen vanukas on ihan ok jälkiruoka, syöty Barcelonassa Vegetaliassa.

Toivottavasti kuitenkin parin vuoden päästä voisin kääntää kelkkani ja kirjoittaa espanjalaisen ruokakulttuurin hienouksista perehdyttyäni siihen paremmin. Mutta koska mielestäni hyvää ruokaa tehdään lähinnä vain Aasiassa, ei espanjalainen ruoka hienoimmillaankaan taida olla minun makuuni. Ruoka on minulle suuri syy Thaimaan kaipuussani, mutta Espanjassa ruokaviehätykseni liittyy lähinnä vain siihen, että siellä kasvaa sellaisia syötäviä, mitkä eivät Suomessa kasva ja monet ainekset voivat olla lähiruokaa.

Olen yrittänyt tutkiskella sitä mitä espanjalainen ruoka oikein on. Blogeja ja ruokaohjelmia selatessa valikoima vaikuttaa lihaisalta ja pelkistetyltä. Usein esitellään jotain simpukoita, kaloja, lihoja ja lihamakkaroita. Tietty monet ihmiset maailmassa keskittyvät esittelemään vain tätä lihapuolta, kaikki muu on sen höystettä. Eli vaikka Thaimaa on mielestäni vegaaniruoan mahtimaa, saattaisi joku muu esitellä thairuokaa tyyliin grillattu kana, paistettu kala, katkarapukeitto jne. eli ruokia, jotka eivät edusta minun Thaimaatani ollenkaan. Mutta miten on Espanjan laita?

Espanjassakin on ihan hyvä valikoima kasvisversioita eläinkunnantuotteista.

Espanjan lihaisista ruoista pystyy tietysti jossain määrin tekemään vegaaniversioita. Espanjasta saa lihaa muistuttavia kasvispihvejä (esim. Lidlin Next Level -tuotteet) ja Málagan vegaanikauppa El Cambiosta saa kaikenlaisia mahdollisia lehmättömiä juustoja ja tosi hyvää seitan-chorizoa. Joten kyse ei tässä ole siitä, että en tykkäisi espanjalaisesta ruoasta, koska se on lihaisaa, koska samat ruokalajit voi yleensä tehdä kasviksenakin.

Espanjalaisessa ruoassa mielestäni mättää se, että oikeastaan kaikki maustetaan vain oliiviöljyllä, etikalla ja suolalla. Mielestäni se ei oikein ole todellista ruoanlaittoa, jos vain heitetään jotain pannulle, uuniin tai kattilaan ja lisätään suolaa ja paljon öljyä. Eurooppalaiset yrtitkin ovat minulle niin mietoja tai niitä käytetään liian pieniä määriä, jotta ne auttaisivat tekemään ruoasta tehdyn oloisen. En ole sen kokkauskulttuurin ystävä, jossa halutaan tehdä yksinkertaisia ruokia, joissa tuodaan kunkin kasviksen oma maku esiin. Kaikkia kasviksia saa syödä ihan tarpeeksi sellaisenaan, en halua mennä ravintolaan ja syödä siellä mitään yksinkertaista, jota saisin tehtyä nopeasti kotonakin. Oikeastaan tässä on kyse nimenomaan ravintolatarjonnasta. Odotan ravintolaruoalta jotain sellaista, minkä maustaminen tai valmistaminen on kotona työlästä tai vaikeaa. Espanjalainen ruoka on mielestäni turhan simppeliä, arkista ja vaatimatonta ravintolaruoaksi. Se taitaa olla semmoista ronskin rustiikkista kulttuuria. Italiassa taas simppeli ruoka on tehty minua miellyttäen.

Padrón-paprikat

Padrón-tyyliin valmistelut vihreät suipot paprikat ovat hyviä, mutta en halua mennä ravintolaan syömään ruokaa, jonka valmistus on näin helppoa. Näiden eteen ei tarvitse tehdä muuta kuin laittaa paprikat pellille uuniin ja ripotella suolaa päälle. Olen tehnyt näitä itse kotona, enkä halua mennä ravintolaan näiden takia. Mielestäni se ei ole oikeastaan mikään ruokalaji tai ruoanlaittoa työntää joku vihannes uuniin suolan kera.

Paahdetut padrón-paprikat Benalmádena Costalla. Siellä ruokatarjonta oli joulukuussa niin huono, että olin ihan onnellinen saadessani edes näitä ja muutamia muita vähän mauttomia pieniä ruoka-annoksia.

Paella

Olisi mielenkiintoista maistaa paellaa, joka olisi jotenkin erityisen makuista. En usko, että siitä saisi hyvää muuten kuin paistamalla sitä valtavassa määrässä öljyä ja laittamalla reilusti suolaa. Ja maustamalla jotenkin mielenkiintoisesti ja käyttäen erityisen hyvää kasvislientä. Haluaisin maistaa pohjalle muodostunutta soccaratia, eli rapeaa pannuun tarttunutta, mutta siitä annokseen mukaan irtoavaa kerrosta. Ehkä vielä yritän tilata kasvispaellaa kaikkialla mahdollisissa paikoissa, mutta pahoinpa pelkään saavani irtonaista kouluruokarisottoa.

Batatas bravas

Mercadonan batatas bravas -valmisruoka. Varmasti on ihmisiä, joiden mielestä jossain ravintolassa on erityisen hyvät patatas bravasit, mutta mitähän ihmeita sitä perunoille silloin tehdään?

Oikeasti, uuniperunalohkot öljyssä? Tämä on jotenkin niin arkista perus mättöruokaa. Ja kuten padrón-paprikat, ei tämä oikeastaan ole mikään ruokalaji. Se on liian tavallista ja helppoa.

Gazpacho

Gazpacho sentään on kelvollinen espanjalainen ruoka. Olen kirjoittanut gazpachosta ja muista punaisista kylmistä keitoista sekä ajoblancosta, joka saa siunaukseni. Gazpachon voi kyllä tehdä huonosti, jolloin se on kuin väkisin kurkusta alas menevää vitamiinimehua. Jälleen kerran homman juju taitaa olla reilu määrä oliiviöljyä.

Gazpacho marbellalaisessa ravintolassa.

Churrot

Tästä ruokalajista voisinkin tykätä, kun siinä tökätään uppopaistettuja taikinatikkuja suklaakastikkeeseen. Mutta onpahan taas aika yksinkertainen ruoka ja herkku? Tietysti uppopaistettu jauhoruoka on hyvää suklaan kera.

Kuva: https://www.freeimages.com/photo/churros-1330043

Espanjalainen tortilla

En luonnollisestikaan syö kananmunaa, mutta espanjalaisen perunatortillan voi tehdä esimerkiksi kikhernejauhojen kanssa. Olisi mielenkiintoista saada hyvää, mehukasta, tuoretta ja kuohkeaa tortillaa ja nähdä voiko se olla herkullista. Sinänsä voisi luulla, että niistä aineksista se olisi mahdollista toteuttaa. Pitää siis toivoa sellaista tulevan vastaan. Luulen, että taas suola ja öljy ovat ne ratkaisevat seikat.

Tämä Lidlin vegaanitortilla ei ole kovin maistuvaa. Voisin kuvitella, että jossain ravintolassa voisi saada hyvistä perunoista ja sipulista tehtyä kuohkeaa, öljyistä, suolaista ja makeaa tortillaa.

Cocido madrileño

Tässä yksi vähemmän tunnettu espanlajainen ruokalaji. Usein ihmettelen, että miten tällaisillä pataruoilla on edes nimet, kun ne ovat kokoelma sitä sun tätä. Tämmöisiä tehdään halvalla kotona. Eikä kyse ole siitä, että köyhän kansanosan vanhat ruoat olisivat automaattisesti huonoja, miettikää mitä ihania herkkuja Intiassa tehdään halvoista aineksista. Euroopassa on vaan tehty nämä jutut yleensä ankeasti. Ehkä pataruoat ovat mielestäni ylejäänkin vähän tylsiä.

Espanjalaisissa ruoissa käytetään paljon kikherneitä ja niitä myydään kuivattuina eri kokoisia ja -lajikkeisia. Kuva: Simon Shokry FreeImages

Cocido madrileñossa lautaselle sijoitellaan toisistaan erilleen ainekset, jotka ovat keitettyjä kikherneitä, porkkanoita, perunoita, makkarapaloja ja erilaisia lihapaloja, joiden sijaan voi tietysti laittaa kasvismakkaraa ja vaikkapa seitania. Se näyttää kaamean arkiselta, värittömältä ja tylsältä ruoalta. Minusta on kyllä selvää, että joskus kotiruokana tehdään tällaista yksinkertaista sekamelskaa, mutta ei tämä minusta vaikuta oikealta ruokalajilta.

Chorizo

Tämän ehkä espanjalaiseksi luettavan makkaran vegaaniversiot voivat sentään olla herkkua! Olen syönyt vaikka millaista chorizoksi nimettyä kasvismakkaraa ja monet ovat olleet tosi hyviä. Parasta on ollut ruotsalaisen Astrid & Aporin makkara, jossa on mukava koostumus. Monet chorizot ovat olleet liian tulisia, joten en ole voinut niistä nauttia. Málagan El Cambio -vegaanikaupasta saa chorizoa,  joka on semmoista rujon makkaran näköistäkin, koska se on semmoinen pitkä pötkylä lenkiksi taivutettuna. Se on hyvää, mutta koostumus saattaa olla hivenen liian seitanmaisen syinen.

Tämä vegechorizo ei ollut hyvää, koska se oli kokeellisesti tehty kurpitsasta (calabaza+chorizo=calabizo). Huomaa oranssi töhnä, joka ilmeisesti matkii yököttävää andalusialaista laarditahna manteca colóraa.

Croquetas ja albondigas

Siinä on helppo onnistua, että tekee jonkinlaisen mössön ja paistaa sen palloina. Siispä pallerot voivat olla hyvä valinta ravintoloissa. Riippuu vain kokista, onko hän maustanut taikinansa hyvin ja ovatko ainekset (esim. vihannekset ja pavut) hyvin yhteen käyviä. Tällaiset ruoat ovat sentään valmistettuja!

Sanoisin näiden kasviskrokettien juttu olleen suolaisuus ja uppopaistaminen. Yleensä sillä tulee hyvää, mutta tietysti. Nämä ovat Antequeran Arte de Tapasin pyöryköitä.

Pisto

Nyt en tiedä, olenko koskaan syönyt pistoa. Se on Espanjan versio Ranskan ratatouillesta, joka taas on usein vähän turhan pitkään haudutettu kasvispata. Muistan ennen usein ostaneeni purkkiratatouillea, joka oli mielestäni aika hyvää, koska se oli niin öljyistä ja suolasta. Eli taas kerran, öljyllä ja suolalla saa ihmeitä aikaan.

Pistoon pitäisi kai tulla pilkottuja paahdettuja tomaatteja, paprikoita, kesäkurpitsoita, sipuleita ja valkosipuleita. Ehkä tuo voisi olla hyvää, jos nuo kaikki on tosiaan paahdettu oliiviöljyssä rapsakoiksi ja yhdistetty, eikä haudutettu vetiseksi mössöksi.

Tämä on marokkolainen vihannestagine Tangerissa, mutta pisto voisi ihan hyvin näyttää vaikkapa tältä.

Espinacas con garbanzos

Olen nähnyt pinaatin ja kikherneiden olevan täällä yhdistelmä antipastityyppisissä pakkauksissa ja purkeissa. Tämä on taas tämmöinen pataruoka, joka mielestäni on vain sitä, että kattilaan heitetään aineksia ja annetaan hautua. Jostain syystä näitä kahta tykätään yhdistää Andalusiassa ja ihan hyvä yhdistelmä ne ovat, kuten vähän mitkä vain vihannekset ja pavut, mutta ei näiden yhdistelmässä taida mitään taikaa olla. Tähänkin pataruokaan voi laittaa edellisen päivän leipää, kuten on monen muunkin espanjalaisen ruoan laita.

Se on vaan se juttu, että tässäkin ruoassa mausteet ovat lähinnä vain valkosipuli, suola ja pippuri. Intian versio olisi palak chana, jossa pinaatista ja mausteista tehdään jotain uskomatonta ja siksi en oikein lämpene tällaisille yksinkertaisille eurooppalaisille pataruoille.

Isolehtistä pinaattia kasvimaallani Espanjassa tammikuun 2020 lopussa, istutettu lokakuussa.

Migas

Migasiksi kutsutaan sitä, kun aamulla paistetaan pannulla kaikenlaisia jämiä leivän palojen ohella. Katselin netissä reseptejä, ja yksinkertaisimmillaan edellisen päivän kostutettuja leivänmuruja paistetaan öljyssä, jossa on valkosipulia, paprikajauhetta ja suolaa. Joukkoon voi lisätä esim. tomaattia (aurinkokuivattua tai tuoretta), sipulia, paprikoita, sieniä ja chorizoa.  Tietenkin öljyssä paistettu leipä on hyvää. Vaan onpahan taas jotenkin arkinen ja tavallinen ruoka, jota on vaikea mieltää varsinaiseksi ruokalajiksi. Meksikossa on oma migasinsa, joka on juustoinen munakokkeli.

Pan con tomate

Minusta vaikuttaa, että Espanja on jopa enemmän leipämaa kuin Suomi. Leipää ei ehkä ole niin monenlaista ja se on valkoista leipää, mutta se taitaa olla aika tärkeä osa ruokailua ja se on tosi halpaa. Meidän pikkutiellä näytti joka päivä kulkevan leipomon auto ja veikkaan sen vieneen tuoretta leipää suoraan ihmisten oville. Olen joskus parjannut valkoista leipää, mutta onhan se hyvää. Ja tietysti, jos leipä on hyvää ja siihen on hierottu oliiviöljyä, suolaa ja tomaattia, niin maistuuhan se.

Tämä on ehkä enemmänkin osa espanjalaista ruokakulttuuria kuin varsinainen ruokalaji. Ehkä kun Suomessa olemme niin tottuneita syömään voileipiä, niin ei kukaan kuitenkaan meinaisi margariinilla voidellun leipäviipaleen, jonka päällä on tomaattisiivuja, olevan mikään ruokalaji. Siksi on jotenkin hassua, jos leipä oliiviöljyllä ja hierotulla tomaatilla olisi sellainen. Vaikka toisaalta italialainen bruschetta on mielestäni upea keksintö. Hmm.

Edellisen päivän leipää käytetään Espanjassa vaikka missä ruoissa. Sitä tulee keittoihin (ajoblanco, salmorejo ja vaikkapa sipulikeitot) ja vaikkapa murustetaan ja paistetaan edellä mainitun migasin tapaan. Varmasti sitä laitetaan pyöryköihin ja sitten on tietysti krutongit.

Tomaatilla hierottu leipä on ehkä sittenkin osoitus siitä, että jotkut espanjalaiset ruoat ovat herkullisia.

Oliivit

Oliivit eivät tietty ole ruokalaji, vaan naposteltavaa. Minusta vaikuttaa, ettei niitä Espanjassa käytettäisi paljoa ruokien ainesosana, vaan että ne syödään erikseen. Tapenadekin on provencelainen eikä espanjalainen tahna. Silti oliivit ovat tärkeä juttu espanjassa muutenkin kuin oliiviöljynä.

Oliiveja Mallorcan Sollerissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s