Tarifa antoi meille siinä parastaan, että siellä oli yllättävän lämmin. Ensimmäisenä päivänä Levante-tuuli toi etelästä Saharan lämpöä. Vierailumme aikaan kaikkialla Andalusiassa oli ennustettu ainakin pientä sadetta ja Tarifassakin vähän satoi. Mutta olemme vuokratalollamme Malagan vuoristossa tottuneet nyt talvella siihen, että sateisella säällä on aina kylmä, joten Tarifan lämpö oli iso parannus siihen.

Tarifan vanha kaupunki oli pieni ja nätti.

Tarifa on Manner-Euroopan eteläisin paikkakunta ja se on yllättävän pieni siihen nähden, miten kiva se oli. Tarifaa on minulle kehuttu, mutta en pitänyt Tarifaa tai muutakaan Costa de la Luzia sopivana talvenviettopaikkana, koska olin käsittänyt siellä olevan kovin tuulista ja Atlantin tuovan sinne kylmyyttä. Muutaman päivän tammikuisella visiitillä aloin epäillä, että siellä saattaa talvella olla lämpimämpi kuin täällä meidän vuoristokodissamme, jossa välillä tuuli liikuttelee ulkokalusteita. Ihan hyvin siis voisimme harkita Atlantin rannikkoa asuinpaikaksi, jos siellä olisi yhtään Aurinkorannikkoa halvempaa. Ehkäpä Andalusiassa on missä vain meren läheisyydessä lämpimämpi kuin täällä korkeuksissa. En ole tottunut ottamaan huomioon lämpötilojen vaihtelua paikan korkeuden mukaan, kun Suomessa ei sellaista ole.

Kävimme Tarifassa tammikuun loppupuoliskolla ja silloin osa ravintoloista ja palveluista on kiinni. Esimerkiksi Happy Cowhun merkityt kasvisravintolat olivat kiinni tammi- ja helmikuun tai ”talvikauden” ja muistakin kasvisruokaa tarjoavista paikoista monet eivät olleet auki. Emme siis istuneet ravintoloissa emmekä kahviloisssa, vaan ostimme ruokaa kaupasta, söimme huoneistossamme ja hengailimme eläinten kanssa. Tarifassa olisi kesäisin varmaan ihan eri tunnelma kuin mitä nyt oli. Olisi jännä nähdä kaikki baarit ja ravintolat auki ja täynnä asiakkaita.

Tarifassa oli aika mahtavia vaatekauppoja ja muita myymäliä, jotka miellyttivät tällaisen vanhan hipin silmää. Logot ja kyltit olivat hyvännäköisiä ja sisältä löysin kivoja kuoseja ja boheemeja tuotteita. Sama juttu oli ravintoloiden suhteen varsinkin rannalla. Espanjassa ihmisten käden jälki ei ole juurikaan miellyttänyt minua esteettisesti ja olen ihmetellyt muovikalusteisia kuppiloita ja raskasta sisustusta. Tarifassa on ihan eri näköistä ja turkoosin siniset sävyt ovat suosittuja.

Mitä teimme Tarifassa?

Isla de las Palomasin / Isla de Tarifan kyltti.

Tulopäivän iltana kävelimme koirien kanssa aivan vanhan kaupungin ja sataman viereiselle sillalle, joka vie Isla de la Palomasille. Itse saarelle ei pääse, mutta siltaa on mukava kävellä. Saaren luona käy sukeltajia ja lämpimämmillä keleillä jotkut kai myös snorklaavat siellä. Tarifan rannasta näkee Marokon rannikon hyvin, ellei sitten ole utuinen keli. Matkaa on lyhimmillään vain 14 kilometriä ja Tarifasta pitäisi olla helppo käydä lautalla Marokossa, eikä mitään viisumiakaan tarvita, passin vain.

Toisena päivänä kävelimme vanhan kaupungin kulmalta lähtevää Colada de la Costan kävelyreittiä, joka kulkee Estrechon luonnonpuistossa rannan tuntumassa. Se oli ihan kiva rantanäkymien takia ja viihdyimme polulla yli kolme tuntia, mutta ehkä maisema alkaa tuolla polulla toistaa itseään, kun ei ole metsääkään.

Kolmantena ja neljäntenä päivänä kävelimme ihan vain Tarifan hiekkarantaa pitkin. Parking Estadio Futbolilla näytti olevan paljon matkailuautoja parkissa, ovat siellä ehkä pidemmän aikaa ja kai ilmaiseksi. Sen parkkipaikan kulmalta lähtee rannan viereinen polku lintujen suojelualueen läpi.

Tarifan pohjoispuolella olisi Alcornocalesin luonnonpuisto, joka on aika iso alue metsää. Emme kuitenkaan päätyneet sinne epävakaiden säiden ja epätietoisuuden takia. Joskus en vain jaksa yrittää kovin pitkään etsiä tietoa kävelyreiteistä eli missä ja millaisia niitä kulkee ja mihin voi parkkeerata.

On aika jännä, että näin hienon hiekkarannan luona onkin vain näin pieni paikkakunta ja muutenkin tämä Espanjan ihan eteläisin kolkka on paljon hiljaisempaa kuin Costa de la Sol. Katselin ja koin Tarifaa koko ajan siitä näkövinkkelistä, että olisiko siellä kiva joskus olla pidemmänkin ajan. Aiomme seuraavaksi päästä asustelemaan lähemmäksi Fuengirolaa, mutta jos lähiöelämä ei olekaan kivaa, niin sitten voisi kokeilla Tarifaa.

Varasimme Tarifan vanhasta kaupungista neljäksi yöksi halvimman tarjolla olevan asunnon ja selvitin etukäteen, että termi ”pet-friendly” kattaa kokonaiset kolme koiraa ja yhden kissan. Tarkistin että majapaikkamme Casa del Coronelin hinta olisi heinäkuussa yli kolminkertainen. Nyt maksoimme neljästä yöstä vain 127 euroa (sis. 25 euron siivousmaksun). Kämppä oli tosi hieno ja siinä oli iso kattoterassi, jota emme kuitenkaan juuri käyttäneet, koska tykkäsimme lämmitellä sisällä ja koska emme voineet antaa eläinten olla matalakaiteisella terassilla vapaina. Asunto oli meille pieni, joten emme kai voi harkita tuota asuntoa parin kuukauden talviasumiseen tulevaisuudessa.

Meiltä kesti ajaa Tarifaan 3,5 tuntia yhdellä huoltoasemapysähdyksellä, kun vältimme maksullista AP 7 -tietä ja käytimme sen sijaan rannempana kulkevia teitä. Paluumatkan sateiden aikaan päätimme jäädä AP 7 -tielle ja jouduimme kolmesti maksamaan tietullit. Hintaa niille tuli yhteensä noin 10 euroa tai hieman yli.