Syksyllä tulee 20 vuotta siitä, kun lähdimme Siperian radan ja Kiinan kautta Kaakkois-Aasiaan. Sitä ennen olin kyllä jo ehtinyt matkustella aika paljon, reilannut muutaman kerran, tehnyt parin viikon matkoja ja pari vuotta aiemmin viettänyt viisi viikkoa Intiassa. Mutta tuo matka oli jonkinlainen käännekohta, ja puolisoni kanssa on siitä lähtien annettu piupaut isommille tarpeille viettää paikallaan elävää elämää. Vuonna 2012 muistelin täällä blogissa tuota matkaa jutussa Siperian radan muistoja. Bloggaamisen kannalta aika nostalgista myös, koska tuolloin en vielä käsitellyt kuvia ja blogimaailmakin oli aika eri. Tuona vuonna mietiskelin myös mm. Mistä tämä matkusteluhimo oikein alkoi?

Kuuntelin juuri podcastia, jossa Tunna Milonoff kertoo elämänsä käännekohdista. Inspiroiduin miettimään omaa tilannettani.

Tavaroiden siirtely asumuksesta toiseen väsyttää

Nyt kun talvikaudet vietetään Espanjassa aina eri paikoissa ja Suomessakin kesäisin paikat vaihtuu, eniten olen väsynyt roinan siirtelyyn ja loppusiivoamisiin. Eli pakkaamiseen ja siihen, että sitä roinaa tässä kolmen koiran ja yhden kissan huushollissa riittää. Reissasin juuri viikon ajan isolla matkailuautolla näiden kanssa ja oli taas ahdasta, kun auton käytävällä oli kissanhiekkalaatikon ja raapimispuun esterata. Viikko sitten perjantaina pakkasin kamat pakuun ja lauantaina siirsin kamat pakusta matkailuautoon. Ja nyt pitäisi jaksaa purkaa roinat pois matkailuautosta kesätaloon, jossa kaikki on ihan hujan hajan vielä toukokuulta, kun saavuttiin Espanjasta. Siinäkin välissä ennen Espanjasta ihan perille saapumista oli kamat jo kerran siirrelty puutarhamökkiin Raisiossa ja sieltä takaisin pakuun ja taloon Porvoossa ja sieltä takaisin pakuun. Nyt minulla ei ole hajuakaan, mistä löydän esimerkiksi ompelutarvikkeeni, eikä tavaroille ole paikkoja.

Ei paikallaan pysymisen haaveilua, ehei!

Kyllähän olen haaveillut omavaraistilasta Espanjassa, mutta se on ehkä oikeasti vaihtoehto joskus kymmenen vuoden päästä. Kaikesta tavaran siirtelyyn kyllästymisestä huolimatta en nimittäin unelmoi paikallaan pysymisestä. Ehei, sen sijaan haaveilen rinkkaelämästä. Eli niistä rinkkareissuajoista ja kun asustelimme Thaimaassa niin, että ihan kaiken oli mahduttava rinkkaan, joka jopa mahtui lentokoneessa istuimen alle.

Majotuimme yleensä paikoissa, joita ei tarvinnut itse siivota – eipä tarvinnut siivousvälineitäkään! Nythän pakussamme Espanjaan kulkee jopa varsipölynimuri, kun imurit eivät ole kämppien vakiokalusteita.

Söimme ulkona, Aasiassa se on halpaa ja hyvää. Eipä tarvinnut käydä kaupassa, tehdä ruokaa, siivota kokkausjälkiä ja viedä roskia! Bloggasin vuonna 2014 siitä, kun pääsin koiravahdiksi taloon, jossa pystyin ensimmäistä kertaa Thaimaassa kokkamaan itse, joten toisaalta kaipasin sitäkin, etenkin katsellessani torien kiinnostavaa tarjontaa. Nyt tykkään kokkaamisesta vähemmän kuin tuolloin, joten kovin nopeasti en liettä kaipaisi, ja voihan sitä aina salaatteja tehdä, kunhan on joku kulho.

Lämpimissä maissa pärjää niin uskomattoman vähemmällä vaatemäärällä. Reissuillamme olin kehittänyt pakkauslistani huippuunsa, jotta mukaan tuli juuri oikeat vaatteet ja tavarat, eikä tuntunut siltä, että vaatteet loppuu kesken. On tosi eri nyt Espanjan kylmissä taloissa talvisin, kun pitää olla collegea jos monenmoista.

Mutta rinkkaelämä on niin vaivatonta ja yksinkertaista! Kunhan siinäkin viettää tarpeeksi pitkiä aikoja paikoillaan ja kunhan hintataso on edullinen.