Ensimmäinen kerta kokkailua Thaimaassa

Tästä satsista olisi hyvin riittänyt kahdelle. Suorapuheinen naapurini ihmetteli viime viikolla sitä miten pärjään vegaanina Thaimaassa: "You should be very thin". Hän ei ensinnäkään ihan ymmärtänyt sitä että kyllä sitä ruokaa kuule löytyy. Ja toiseksi ei sitä, että kyllähän sitä ihminen paksuna pysyy jos syö isoja määriä sitä mitä on tarjolla. — Tästä satsista olisi hyvin riittänyt kahdelle. Suorapuheinen naapurini ihmetteli viime viikolla sitä miten pärjään vegaanina Thaimaassa: ”You should be very thin”. Hän ei ensinnäkään ihan ymmärtänyt sitä että kyllä sitä kasvisruokaa kuule löytyy, vaikka ei jokaisesta kojusta. Ja toiseksi ei sitä, että kyllähän sitä ihminen paksuna pysyy jos syö isoja määriä sitä mitä on tarjolla. Tiedän että voisin halutessani lihoa missä vain syömällä pelkkiä pähkinöitä ja hedelmiä, mutta ikinä missään ei ole tarjonta ollut niin rajoittunutta.

Okei, olen kolmesti ollut Thaimaassa lieden äärellä aiemmin osallistuessani kokkauskurssille sekä olen tehnyt pari kertaa salaattia ja lisännyt kuumaa vettä valmisruokiin. Mutta kuinka hienoa olikaan päästä ostelemaan torille vihanneksia ja tofua ja tekemään just sellaista ruokaa kuin minulla on ollut tapanani tehdä.

Mahdollisuus avautui, kun menin koiravahdiksi Chiang Maissa asuvan italomiehen luokse hänen ollessaan matkoilla. Oli kaasuliesi, pannuja, veitsiä, leikkuulautoja ja jääkaappi.

Ostokseni:

tofua
pilvenkorvasieniä
jotain muita sieniä
pitkiä papuja
paksoita
parsakaalia (jäi käyttämättä tähän ruokaan)
kevätsipulia
tuoretta korianteria
valkosipulia
galangan juurta
kurkuman juurta
kaffirlimen lehteä
sitruunaruohoa
soijapapukastiketta
ruokaöljyä
suolaa

Paistoin ensin erikseen tofut ja sienet pannulla öljyssä ja suolassa. Sitten heitin pannulle vähitellen kaiken muun, lopuksi kevätsipulit ja korianterit ja tosi suolaista soijapapusoossia. Se on siis eri asia kuin soijakastike, se on enemmän kuin misoa: vaaleaa suolaista soossia, jossa on soijapapusattumia.

Kaikki ainekset olivat minulle sentään tuttuja, ettei käynyt niin kuin Tongalla taron kanssa. Noita vaaleita sieniä on ollut kokkauskursseilla ja olen nähnyt niitä vain nopeasti kiehautettavan katukuppiloiden liemissä. Narskuvia pilvenkorvasieniä olen syönyt paljon ravintolaruoissa ja ostanut Suomessakin etnokaupasta. Pitkät pavut (string beans) ovat myös tuttuja, ne ovat eri sukua kuin salkopavut, joten niitä voi käyttää raakananikin ja olen niitä jo Thaimaassa ostanut salaattia varten. Tuoretta kurkumanjuurta en muista olenko ennen ruokaan laittanut. Sehän on viime aikoina todettu taas ihmeitä tekeväksi aineeksi, joten sitä pitää ostaa jatkossakin. Yhtenä aamuna laitoin sitä smoothien sekaan blenderiin ja hyvää oli.

Soijapapukastike on tällaisessa pullossa kun ostaa Healthy Boy eli Deg Somboon -merkkiä.

Thaimaalaisilla toreilla on hauskaa kun niissä myydään maustekasviksia valmiina nippuina. Nyt oli yhdessä nipussa galangaa, kurkumaa, limen lehteä ja sitruunaruohoa. Toisessa oli kevätsipulia ja korianteria. Aivan täydellisiä mausteita mielestäni ja kaipaavat kyytiin enää vain valkosipulia ja ruoasta riippuen esim. kookosmaitoa ja soijakastiketta.

Yleensä sitruunaruohoa ja limenlehteä ei taideta käyttää tämmöisissä paistoksissa, kun parhaiten ne antavat makunsa liemiin. Käytin ostamistani vihanneksista tässä vain alle puolet ja seuraavana päivänä teinkin tom kha -tyyppistä keittoa, kylläkin ilman asiaankuuluvaa tom yam -currytahnaa. Sitä voisi tehdä itse tai ostaa kasvisravintolasta valmiina.

Lue myös:

Kasvissyönti Thaimaalaisittain >>

Millaista ruokaa vegaani saa Thaimaan ravintoloista >>

Bangkokin Chinatownin kasvisravintolat >>

Massaman currya May Kaidee´sin tapaan >>