Olen syönyt kuukauden ajan pitkälti raakaruokaa vain, koska on tullut syötyä liikaa normaalia vegaaniruokaa ja samoin turhia herkkuja. Kokeilin samaa syömistyyliä myös vuosi sitten ennen kuin lähdin Meksikoon (joo, piti mahtua uimapukuun). Kesämmällä raakaruokailu jäi, kun olin maalla, jossa ei päässyt kauppaan ostamaan säkeittäin pinaattia, ja jossa kokkasin muillekin ihmisille.

Ruokavalioni on nyt varmaan sellainen, jollaiseksi jotkut luulevat vegaaniruokavaliota. Joillekin tulee edelleen tänä päivänä kasvissyönnistä ensimmäiseksi mieleen raaka porkkana ja salaatinlehdet. Niitä olenkin syönyt viime aikoina varmaan yhtä paljon kuin koko viime vuonna yhteensä.

Tästä pitäisi tulla minulle pysyvä ruokavalio Suomen peruselämään eli dieetistä ei voi sanoa olevan kyse. Syön niin paljon kuin huvittaa. Juju taitaa olla vain siinä, ettei nyt verensokeri ja ties mikä muu heilahtele sillä tavalla, kuin syödessä eineksiä, kahvia, sokeria, leipää ja riisiä. Kun ei käytä suolaa, alkaa ruoka maistumaan erilaisesti.

Vegetaristinen aikauslehti Vegaian numerossa 4/2012 oli oikein hyvä juttu ”Vähähiilihydraattista vegaaniruokaa”. Kirjoittaja kirjoitti: ”Minulla hiilihydraattien rajoittaminen on auttanut tasaamaan verensokeria… Jos syön tärkkelys- tai sokeripitoista ruokaa, minun tulee vain enemmän nälkä, olipa kyseessä kuinka terveellinen ruoka tahansa.” Noin asia tuntuu omalla kohdallani myös olevan. Paitsi esimerkiksi hedelmien syömisessä en pihtaa, vaikka niissä luonnostaan saattaakin olla paljon sokeria.

Mutta ei elämäänsä tällä tavalla rajoittamaan kannata ryhtyä kenenkään muun kasvissyöjän, ellei ole paino-ongelmia. Lihansyöjille suosittelen normaalia vegaaniruokavaliota eettisistä ja ekologisista syistä enkä tällaista pupunruokaa.

Raakojen vihannesten ja hedelmien lisäksi syön maustamatonta soijajugurttia, soijamaitoa ja papuja. Höyryttelen vihanneksia, joita ei kannata raakana vetää, kuten parsakaalia ja ruusukaalia. Riisikakkujakin saatan syödä, sienivarastoni paistan salaatteja varten. Joitain pakasteitakin syön, kuten marjoja ja herneitä.

Syön salaattiannoksia sen sijaan, että kypsyttelisin vihannekseni  tehdessäni niistä wokkia ja soosseja. Ja tärkeintä on, että jätän soijanakit, soijajuustot, relissit, kastikkeet ja muut suolaiset einekset kauppaan. Oikeastaan tämä on vegaanin karppausta sillä erotuksella, että yritän syödä kaiken raakana. Karppauksenhan ei pitäisi kenelläkään tarkoittaa sitä, ettei söisi vihanneksia. Ääliöitä ovat ne lihansyöjät, jotka ovat ryhtyneet syömään vain voita ja pekonia. Kaikkien ihmisten pitäisi syödä enemmän tuoreita vihanneksia, myös vegaanien, mikäli haluaa terveellisesti elää.

Keväämmällä varmaan alan tehdä smoothieita ja gazpacho-keittoja, joita nyt ei tee mieli. Nyt haluan syödä makeita hedelmiä ja salaatteja, jotka on messevöitetty avokadon avulla. Avokadon ja satunnaisten pähkinöiden ja paistamisten lisäksi en ole muuta rasvaa käyttänyt, mutta pitää tarkistaa tilanne, kun paino asettuu uomiinsa.

Mitä tulee yleensä syötyä:

aamulla

• teen sijaan kuumaa vettä, jossa on tuoretta sitruunaa
• maustamatonta soijajugurttia, jossa on banaania tai esim. marjoja

välipalaksi

• töissä mukana esim. mandariinia, retiisejä ja naposteluporkkanoita
• vihreää teetä tai roiibosta

lounaaksi

• evässalaatti (samanlaisia kuin kuvissa)

kotona noin klo 17

• iso salaatti
• hedelmiä jälkiruoaksi

illan aikana

• esim. lisää salaattia ja hedelmiä, höyrytettyä parsakaalia, hummusta, teetä

Salaatin sijaan vaihtelun vuoksi voi vihanneksia suikaloida ja dipata ja tehdä niistä salaattikääryleitä tai salaattiveneitä (sikuri sopii tähän erityisen hyvin).

Kevyeen kasvisruokailuun ja vegaanin laihduttamiseen kannattaa tutustua Kevyt Vegaani -blogissa >>

Samantapaisia juttuja Reissausta ja ruokaa -blogissa:

Salaatinsyöjä osa 1 ja osa 2
Salaattikääryleet
Avokado ruoan messevöittäjänä