Olen vuoden alusta saakka syönyt raakaruokaa. Ihan ensiksi haluan muistuttaa siitä, että olen vegaani eläinten takia. Vegaani pystyy syömään sipsejä, juomaan kaljaa ja vegaanisena on saatavilla vaikka mitä makkaroita, juustoja, jugurtteja ja jäätelöitä. Reseptien määrä on ihan loputon, suunnilleen mistä vain voi valmistaa hyvän vegaaniversion ja ravintoloiden tarjonta on aina vain parempaa. Se että aloin syömään raakaruokaa on pelkästään terveysjuttu. Lue tarinani Miten ryhdyin vegaaniksi >>.

Netissä aina selostetaan raakaruoan olevan sellaista ruokaa, jota ei kuumenneta, ja tässä yhteydessä kerrotaan entsyymien ynnä muun säilymisestä kypsennettyä ruokaa paremmin. Minua mietityttää kuitenkin, että kuinka monella raakaruokailijalla juuri nämä perustelut ovat kuitenkaan se syy, miksi ruokavalioon on siirrytty.

Raakaruoat harvemmin addiktoivat

Minulla ainakin raakaruokailu on toiminut, koska syön vain terveellisenä pitämiäni ruokia. Silloin en syö semmoisia ruokia, jotka addiktoivat minua. Minun on ollut tosi vaikea, aika mahdoton, ajoissa lopettaa syömistä, jos kyse on vaikkapa leivästä, jugurtista, sipseistä, suklaasta tai ihan vain hyvän makuisesta ruoasta, kuten currykastikkeista ja perunamuusista. Jatkuva liikaa syöminen väsyttää ja lihottaa. Aloin olla huolissani terveydestäni.

Onhan raakaruokailussa kyse osin rajoittamisesta ja ruokien eliminoimisesta, mutta toisaalta ei kenenkään tarvitsisi syödä esimerkiksi eineksiä tai keksejä. Olen miettinyt, että onko tämä yksipuolistanut ruokavaliotani, mutta en pysty pitämään tätä yksipuolisena, jos syön nyt paljon ravintopitoisempaa ruokaa kuin aikaisemmin. Usein toitotetaan sitä, että kaikkea pitäisi voida syödä kohtuudella. Se on kuitenkin aika paljon vaadittu sellaisilta ihmisiltä, joita kaapissa oleva keksipaketti tai muu himoruoka häiritsee koko ajan.

Minun mielestäni raakaruokailu on kaikkein järkeenkäyvin terveysruokavalio. Eikö ole selvää, että:

• ihmisten pitäisi syödä enemmän kasviksia ja hedelmiä
• ruoan olisi hyvä olla mahdollisimman lähellä sitä, millaisena se poimitaan kasvimaalta ja puista
• on hieman parempi syödä tuoretta ruokaa kuin vaikkapa paistaa ruokaa pannulla

Vaikka eineksiä valvotaan, jotta ne eivät sisältäisi terveydelle vahingollisia aineita liikaa, niin mielestäni on selvää, ettei  makaronilaatikko itse kokattunakaan ole yhtä hyvä juttu kuin tuoreet vihannekset. Makaronilaatikko on hyvää etenkin ketsupin kanssa, mutta jos mietin mikä on oikein terveellistä, niin ei tuollainen ruoka. Kypsentämisellä ja perinteisellä ruoanlaitolla saadaan ruoka helpommin alas menevään muotoon, mutta ehkäpä liiankin, ainakin minunlaisilleni, jotka syövät muutenkin kuin nälkäänsä.

Toisaalta uskon että ihmiset voivat pysyä kunnossa syömällä vaikka mitä sontaa ja yksipuolista ravintoa. Eli ei kaikilla ole mitään syytä siirtyä pois sipsien ja nyhtökaurahampurilaisten parista. Mahtavaa jos pystyy sellaisia syömään ilman huonoja seurauksia. Ei silloin tarvitse rajoitella. Minä koitan nyt kuitenkin tehdä niin, että miltei kaikki syömäni olisi sellaista, minkä koen olevan minulle terveellistä polttoainetta.

Minä aloin voida huonosti, mutta eivät kaikki muut. Siksi vierastan terveellisyyden tuputtamista muille. Mutta hyvä jos tästä tekstistäni saa ideaa joku muu, joka kokee tarvitsevansa ravintoremontin. Olen varmaan koko ikäni yrittänyt pitää painoni hallinnassa siinä kuitenkaan pysyvästi ja tuskatta onnistumatta, joten yritän nyt tätä elämäntapaa.

Laiskaa kokkailua se oli ennenkin

Meidän perheessä ollaan oltu tosi laiskoja kokkeja ja yleensä puolisoni kanssa olemme syöneet vain kulhoruokia. Ne ovat semmoisia ruokia, että pilkomme kumpikin omiin kulhoihimme aineksia suoraan hyllyiltä ja jääkaapista. Eli harvemmin mitään paistamisia, marinoimisia tai reseptien mukaan tekemisiä. Kulhoihin oli tapana solahtaa purkkipapuja suoraan purkista (eli kikherneitä, isoja valkoisia papuja jne.) , avokadoa, salaattia, vihanneksia ja milloin mitäkin. Puolisoni kulholliset ovat kummallisimpia, eli päälle saattaa tulla vielä soijanakkeja, sinappia ja banaania. Minä taas puputin soijanakit, soijajuustot ja muut herkut erikseen semmoisenaan suoraan jääkaapista. Kaikenlaiset muutkin vegaanieinekset maistuivat. Ja sipsit. Tykkäsin myös tilata kotiin thaimaalaista ruokaa ja pitsaa.

Mitä syön nyt

Nyt syön ruokani myös kulhosta ja töihin pakkaan samanlaiset sekoitukset muovirasiaan. Näihin salaatteihin heittelen milloin mitäkin aineksia. Varsinkin aamuisin syön smoothieta ja muuten sitten tosi paljon hedelmiä. Varsinaiseen raakaruokailuun olen tehnyt sen poikkeuksen, että olen pitänyt vähiten einesmäiset kasvisproteiinit mukana kulhoissani. Niinpä ruokani koostuvat esim. näistä aineksista:

• pakasteherneet, kypsät kikherneet ja muut pavut
• maustamaton tofu ja nyhtökaura
• avokado
• pähkinät ja siemenet, tahini
• merilevät
• kaikenlaiset salaatit (romaine, cosmopolitan, rucola, pinaatti , lehtikaali jne.)
• tomaatit, paprikat, kurkut, kesäkurpitsat, varsisellerit, parsat, fenkolit, porkkanat, punajuuret, sipulit ja yrtit
• hapankaali ja kimchi
• idut ja versot
• kypsennettynä kukkakaali, parsakaali, ruusukaali ja vihreät pavut
• hedelmät

Sikäli kulhoruokani yllä olevin aineksin ei eroa kauheasti entisestä, mutta huomasin viime vuoden lopulla, ettei mikään enää maistunut oikein miltään ja aloin ostamaan salaattejani varten kermaisia ja majoneesipohjaisia salaatinkastikkeita. Halusin ripotella kaikkeen päälle suolaa. Kaikki ruoat alkoivat mennä raskaammiksi ja suolaisemmiksi, jotta niissä olisi tuntunut olevan jotain makua. Ja koko ajan tulin väsyneemmäksi. Söin liikaa ja ruokailujen jälkeen sydän tuntui hakkaavan. Minusta tuntui, että syön itseni sairaaksi. Täytin 40 vuotta ja halusin laittaa elämäni kuntoon.

On vaikeaa syödä terveellisesti, jos välillä vetää pitsaa ja kakkua

Olen aina uskonut hedelmien olevan jumalten ruokaa ja olen syönyt niitä niin paljon kuin lystää. Nekin alkoivat viime vuonna maistumaan tylsemmiltä ja niiden sijaan kaipasin vain jäätelöä ja leipää. Olen ennenkin tehnyt samassa tilanteessa sen, että olen syönyt vähän aikaa raakaruokaa tai jopa paastonnut. Sen jälkeen alkaa kummasti vaikkapa tavallisesti kirpeiltä maistuvat mustikat vaikuttamaan herkuilta.

Sitä kai sanotaan, että makuaistilla kestää pari viikkoa siinä, että tottuu esimerkiksi vähäsuolaisempaan tai sokerittomaan ruokaan. Siltä minustakin tammikuussa tuntui siirryttyäni joulumässäilyistä raakaruokaan. Nyt fiilistelen sitä, miten vaikkapa jokapäiväiset kaksi parapähkinääni maistuvat upeilta. Toiset syövät terveellisesti ryhtymättä mihinkään tällaisiin ruokavalioihin, mutta minusta smoothiet eivät maistuneet kovin hyviltä verrattuna voileipiin. Jos yhtenä iltana syö pitsaa, niin sitten seuraavan päivän salaatit voivat tuntua valjuilta. Ehkäpä aivojen on vaikea sopeutua, jos välillä saa hulluna dopamiinia tuottavia ruokia. Tai sitten se on vain makuaistijuttu.

Sanoisin että raakaruokailua aloittaessa pitää muistaa syödä niin paljon kuin haluaa, muuten hommasta tulee kituuttava dieetti, eikä semmoisilla muodosteta kestäviä elämäntapoja. Eli jos puolikkaan vesimelonin syömisen jälkeen haluaa syödä vielä lisää, niin sitten pitää syödä, vaikka vähän voi kyllä pitää taukoa, jotta aivot pysyvät mukana kylläisyyden saamisessa. Kirsikkatomaatteja voi vetäistä kerralla rasian. Raakaruokailussa olen alkanut suhtautua eri tavalla siihen, mikä käy kokonaisesta ateriasta ja miten paljon vihanneksia voikaan syödä.

Olen yrittänyt löytää itseäni kiinnostavia blogeja raakaruokailuun liittyen, mutta en ole kaivanut vielä tarpeeksi syvältä. Ensinnäkin haluaisin enemmänkin lukea elämäntavasta ja arjesta enkä etsiä reseptejä, koska kuten yllä olen kirjoittanut, ei minua oikeastaan huvita kokata mitään ihmeellistä. Mutta minua epäilyttää, että kaikki raakaruokablogit ja vlogit ovat semmoisia, joissa raakaruokailua hehkutetaan, koska tekijä haluaa taloudellisesti hyötyä hommasta myymällä kaikenlaisia kirjojaan ja dieettipakkauksiaan. Minun pitäisi löytää epäkaupallisia blogeja, jotka eivät laisinkaan mainostaisi mitään tuotteita, koska kaipaisin kriittisempää otetta enkä kuvia joogapyllyistä.

Lue samankaltaisista aiemmista ruokavalioistani, jotka lopetin siirtymällä syömään taas ns. normaalivegaaniruokaa:
Salaattiruokavaliolla (2013) >>
Salaatinsyöjä (2012) >>